Lue keskustelun säännöt.
En tule ikinä ymmärtämään ihmisiä, joille "tunne", "energia" tai "tunnelma" ovat musiikissa tärkeämpiä kuin
06.10.2018 |
sävellyksen kehittyneisyys, virtuositeetti tai aidosti hyvä laulutekniikka.
Tämän takia meillä on esimerkiksi Adelen kaltaisia laulajia, jotka ovat jo lyhyen uran aikana vahingoittaneet ääntään laulamalla ilman oikeaa tekniikkaa.
Kommentit (26)
Mistä kaltaiseni taviskuuntelija kuulee onko jollain hyvä laulutekniikka? Huomaan, jos lauletaan nuotin vierestä, mutta siinä se. Mitä tarkoitat sävellyksen kehittyneisyydellä? Itse en osaa sanoa muuta kuin että joku kappale kuulostaa tosi simppeliltä ja toinen monipuoliselta.
Nautin musiikista, mutta en ole koskaan ollut kiinnostunut sen analysoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuuntele sä niitä algoritmejasi, muilla on elämää kaikkine säröineen.
Ihan loistavasti sanottu :D Mulla ei ole mitään lisättävää tohon.
Siinä on iso ero, kuulostaako joku musiikki hyvältä vai värähteleekö se ns. sielussa asti.
Voi kuulla täydellisen oikeaoppisesti rakennetun ja soitetun biisin, joka ei kuitenkaan aiheuta mitään "tätä haluan lisää" -fiilistä
Vierailija kirjoitti:
No kuuntele sä niitä algoritmejasi, muilla on elämää kaikkine säröineen.
Joo, kuuntele rauhassa niitä ilman tekniikkaa raakkujia ja neljän soinnun säkeistö-kertosäe-säkeistö -jätettä, mutta älä väitä että musiikin laadulla ei olisi väliä meille jotka oikeasti rakastamme musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hemmetin kehittyneisyys? Voihan ihmisessäkin olla jonkun virittämän asteikon mukaan ns. kaikki palikat kohdallaan, mutta ei vaan iske.
Niin kuin tuossa kakkonen jo sanoi, useimmat meistä ovat taviskuuntelijoita ilman halua/mahdollisuuksia kehittyä puoliammattilaiskuuntelijoiksi. Silloin tietysti musiikin luomat tuntemukset ja tunnetilat ovat tärkeimpiä - tietämyksen lisääntyminen saattaa aluksi jopa vähentää nautintoa,koska huomio kiinnittyy aluksi kokonaisuuksien sijasta yksityiskohtiin. Tilanne tietysti paranee tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä kun palaset alkavat taas sulautua kokonaisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikael Gabriel kehittyinein! Ja Cheek!
Vierailija kirjoitti:
Siinä on iso ero, kuulostaako joku musiikki hyvältä vai värähteleekö se ns. sielussa asti.
Voi kuulla täydellisen oikeaoppisesti rakennetun ja soitetun biisin, joka ei kuitenkaan aiheuta mitään "tätä haluan lisää" -fiilistä
Ensimmäinen kertoo musiikin laadusta, toinen lähinnä sinun fiiliksistäsi. Kumpi on tärkempää oikeasti? No se laatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, olenkin ymmärtänyt kaikki vuodet elämässäni musiikin jotenkin väärin.
T: ammattimuusikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuuntele sä niitä algoritmejasi, muilla on elämää kaikkine säröineen.
Joo, kuuntele rauhassa niitä ilman tekniikkaa raakkujia ja neljän soinnun säkeistö-kertosäe-säkeistö -jätettä, mutta älä väitä että musiikin laadulla ei olisi väliä meille jotka oikeasti rakastamme musiikkia.
Tiedätkö, että elämässäkin on rytmi? Koko aloitus on autistisen kiivas. Et sinä määritä kenenkään toisen kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa todella ei-subjektiivisen määritelmän sille, mikä on oikea laulutekniikka, se pitää sitoa johonkin mitattavissa olevaan asiaan.
Toistaiseksi ainoa järkevä asia jonka keksin on se, että laulaminen ko. tekniikalla ei ole pitkällä aikavälillä riski äänelle/terveydelle. Tämä on tietysti hyvä kriteeri laulajan itsensä tulevaisuuden kannalta.
Toisaalta, onko hyvän taiteen ehdoton määritelmä se, ettei oteta riskejä ja huolehditaan, että toimeentulo on tulevaisuudessakin turvattu? Tähän kuulisin mielelläni vastauksen ap:lta.
Jos mun pitää valita kuuntelenko täydellisesti laulettua ja Kehitty eesti sävellettyä oopperaa vai Alice Cooperia valitsen Alice Cooperin. Ja oon itsekin klasarilaulaja koulutukseltani, mutta Alicen ääni iskee syvälle sieluun vaikkei se ole täydellisen koulutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen musiikki noudattaa tiukkoja kaavoja ja musiikkia ei voi muulla lailla arvostella kuin sen teknisen taituruuden pohjalta.
Taiteissa ei aina ole menestynein se, jolla on virheettömin tekniikka. Ainakin itselleni sen on jokaisessa muodossaan ensisijaisesti herätettävä tunteita. Itse etsin musiikista toisinaan samaistumistumista, toisinaan tietynlaista tunnetta. Tämä saattaa jopa vaatia säröjä.
En ole itse muusikko, joten paljon virheitä jää huomaamatta. Vertailun vuoksi; en tee mitään täydellisesti mitoitetulla runolla, josta en löytä sisältöä.
Virtuositeetti soitinten hallinnassa ei tee muusikosta hyvää säveltäjää. Itse asiassa noilla kahdella asialla ei tunnu olevan mitään tekemistä keskenään. Mielikuvitusvirtuositeetti kunniaan.
Sielussa värähtelee useimmiten sellainen musiikki, jonka rytmi ja tempo ovat lähellä sydämen sykettä.
Nykymusiikissa sellaista ei juuri kuule.
Mitä taas laulamiseen tulee, niin minulle ainakin tärkeintä on tunne; onko laulaja laittanut oikeasti tunteensa peliin., kykeneekö hän tulkitsemaan laulunsa sanomaa.
Oikea laulutekniikka tarkoittaa vain äänen tuottamista oikella "lihaksilla", siinä ei paneuduta tulkintaan lainkaan, vaan hengitykseen.
Meillä on laulajia, joiden tekniikka on hallussa, mutta tunne puuttuu kokonaan. Oikea tekniikka ei myöskään takaa sitä, että laulaja osuu nuottiin. Siksi autotunea tarvitaan nykyään jopa keikoilla.
Mikä on sellaista älykästä musiikkia, mitä kannattaisi kuunnella?
No kuuntele sä niitä algoritmejasi, muilla on elämää kaikkine säröineen.