Lue keskustelun säännöt.
Miks nykyajan aikuiset eivät osaa sitoutua mihinkään?
05.10.2018 |
Jos sovittuna päivänä vähän väsyttääkin tai introttaa niin perutaan sovittu meno ja jäädään kotiin.
Tai ehkäillään kutsuun vastaamista viimeiseen minuuttiin asti, jos ilmeneekin jotain hauskempaa tekemistä tai juuri silloin ei satu huvittamaan.
Tai ei ilmoiteta yhtään mitään ja tullaan ja mennään ihan sen hetkisen mieliteon mukaan.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole osaamisesta vaan kiinnostuksen puutteesta kiinni.
Eli eikö ihmisiä kiinnosta ylipäätään enää tapahtumat yms sosiaaliset jutut? En puhu tässä mistään omista juhlista vaan ilmiöstä yleensä.
Ei kiinnosta
No mikä niitä sitten kiinnostaa? Olla yksin kotona? Ihmisiä käy jatkuvasti paljon kaikialla, ainakin pk seudulla. Miksi ne tekee niin jos niitä ei kiinnosta?
Ihan tutkittua nykyinen työuupumus ja miten vapaat ei riitä palautumisen.
Tätä harvempi ymmärtää ennenkuin osuu omalle kohdalle tai omaan perhepiiriin. Moni putoaa kaveriporukoista koska ei _jaksa_ osallistua ja toisille ei kelpaa rehellinen syy "en vaan jaksanut".
Ja kun kutsu tulee sitä itse toivoo että jaksaisi mutta todellisuus saattaa olla toinen kun se päivä koittaa.
No voi voi ei toisten velvollisuus oo montaa kertaa istua esim lauantai-iltaa yksin kotona koska toinen perui menot eikä muuta menoa siihen hätään löydy.
Pitää tuntea itsensä sen verran, ettei varaa toisen kalenterista turhaa varsinkaan ”arvokkaita” aikoja, jos ei ole varma että jaksaa.
Siksi tulee niitä ehkä vastauksia. Kun ei sitä voi tietää. Haluat siis että kaikki alkavat varmuuden vuoksi sanomaan ettei tule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miten kukaan jaksaa aloittajan kaltaisia ihmisiä. Heille ei muulla ole väliä kuin sillä mitä he tahtovat. Muiden elämän tapahtumilla tai muutoksilla ei ole muuta merkitystä kuin silloin jos ne sotkevat tämän aloittajan elämää. Ja vielä kehtaa väittää muita itsekkäiksi vaikka itse on itsekeskeisyyden ruumiillistuma. Minä tahdoin pitää juhlat, minä vaadin sitä ja tätä.
Mutta ihan hyvä vaan että on äänekkäästi sitä mitä on, se toimii varoituksena ihmisille jotka eivät tahdo pyöriä toisen navan ympärillä ja joilla on muitakin arvoja kuin ne kovat, erehtymättömän ihmisen arvot.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap, mitä väliä sillä on jos minä vaikka sanon, että on minusta ok tai että todellakaan ei ole. Aisoiden paheuksuminen ei auta yhtään mihinkään. Se vaan on tosiasia, joka kannattaa ottaa huomioon, jos niitä juhlia järjestää. Miten sen ottaa huomioon, on jokaisen oma asia.
Kannattaa toki painottaa sen vastauksen tärkeyttä, ja miettiä etukäteen mahdolliset seuraukset eli esim. sen, haluaako itse syödä viikon pelkkää täytekakkua vai onko parempi, että osa vieraista jää ilman. Ei se maailmaa kaada kumpikaan vaihtoehto. Alkoholi esim. säilyy aika hyvin pitempäänkin.
Nykymaailmassa on sekin puoli, että välillä ei voi tietää, pääseekö tulemaan, ja siksi se vastaus on ehkä. Ei välttämättä ole oma vika, jos on vaikka töissä nollasopimuksella eikä voi suunnitella tulevaisuutta.
Kuulepas. Aikojen alusta muutokset ovat saaneet alkunsa jostain. Joku avaa suunsa ja joku toinen täydentää. Epäkohtiin ja negatiivisiin trendeihin saa ja joskus pitää osoittaa kritiikkiä. Joskus tupakointi sisätiloissa oli ok eikä törkeää, kunnes joku meni asiasta sanomaan ja laittamaan rattaat liikkeelle.
Tässä on kyse selkärangattomuudesta ja sosiasesta laiskuudesta ja itsekkyydestä. Ei jaksa tai ei huvita on se yleisin syy eikä mikään nollasopimus.
Ja sun kannattaa varmaan miettiä tuota ruokavaliota ja alkoholinkäyttöä. Jää pakastimet ja varastotilakin parempaan käyttöön kuin kakkujen ja kaljojen säilömiseen.
Sun kanssa tää oli varmaan tässä, koska sillä ei ole enää mitään väliä mitä sinä sanot.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten kukaan jaksaa aloittajan kaltaisia ihmisiä. Heille ei muulla ole väliä kuin sillä mitä he tahtovat. Muiden elämän tapahtumilla tai muutoksilla ei ole muuta merkitystä kuin silloin jos ne sotkevat tämän aloittajan elämää. Ja vielä kehtaa väittää muita itsekkäiksi vaikka itse on itsekeskeisyyden ruumiillistuma. Minä tahdoin pitää juhlat, minä vaadin sitä ja tätä.
Mutta ihan hyvä vaan että on äänekkäästi sitä mitä on, se toimii varoituksena ihmisille jotka eivät tahdo pyöriä toisen navan ympärillä ja joilla on muitakin arvoja kuin ne kovat, erehtymättömän ihmisen arvot.
Mä menen kun olen kerran niin luvannut. Oikeasti saa olla pää kainalossa tai muu hyvä syy, että perun sovitun menon. Mulla ei ole mitään oikeutta varata kavereiden aikaa ja sitten heittää sitä kevyin perustein menemään.
Jos mut kutsutaan juhliin niin mä tiedän olenko menossa vai en. Yllätyslomamatkat tai äidin viidennet häät ovat harvinainen poikkeus. Mulla ei ole sydäntä roikottaa kutsujaa odottamassa mun vastausta. Mä vastaan kutsuun jämptisti kyllä tai ei ja sen mukaan mennään. Kynnen katkeaminen ja tai päiväunet ei mene tämän edelle.
Mutta mähän olenkin itsekäs?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole osaamisesta vaan kiinnostuksen puutteesta kiinni.
Eli eikö ihmisiä kiinnosta ylipäätään enää tapahtumat yms sosiaaliset jutut? En puhu tässä mistään omista juhlista vaan ilmiöstä yleensä.
Ei kiinnosta
No mikä niitä sitten kiinnostaa? Olla yksin kotona? Ihmisiä käy jatkuvasti paljon kaikialla, ainakin pk seudulla. Miksi ne tekee niin jos niitä ei kiinnosta?
Ihan tutkittua nykyinen työuupumus ja miten vapaat ei riitä palautumisen.
Tätä harvempi ymmärtää ennenkuin osuu omalle kohdalle tai omaan perhepiiriin. Moni putoaa kaveriporukoista koska ei _jaksa_ osallistua ja toisille ei kelpaa rehellinen syy "en vaan jaksanut".
Ja kun kutsu tulee sitä itse toivoo että jaksaisi mutta todellisuus saattaa olla toinen kun se päivä koittaa.
No voi voi ei toisten velvollisuus oo montaa kertaa istua esim lauantai-iltaa yksin kotona koska toinen perui menot eikä muuta menoa siihen hätään löydy.
Pitää tuntea itsensä sen verran, ettei varaa toisen kalenterista turhaa varsinkaan ”arvokkaita” aikoja, jos ei ole varma että jaksaa.
Siksi tulee niitä ehkä vastauksia. Kun ei sitä voi tietää. Haluat siis että kaikki alkavat varmuuden vuoksi sanomaan ettei tule?
Mitä syitä sulla on esimerkiksi ollut sille kun olet ihan juhlien alkamiseen asti ollut epätietoinen paikallepääsemisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole osaamisesta vaan kiinnostuksen puutteesta kiinni.
Eli eikö ihmisiä kiinnosta ylipäätään enää tapahtumat yms sosiaaliset jutut? En puhu tässä mistään omista juhlista vaan ilmiöstä yleensä.
Ei kiinnosta
No mikä niitä sitten kiinnostaa? Olla yksin kotona? Ihmisiä käy jatkuvasti paljon kaikialla, ainakin pk seudulla. Miksi ne tekee niin jos niitä ei kiinnosta?
Ihan tutkittua nykyinen työuupumus ja miten vapaat ei riitä palautumisen.
Tätä harvempi ymmärtää ennenkuin osuu omalle kohdalle tai omaan perhepiiriin. Moni putoaa kaveriporukoista koska ei _jaksa_ osallistua ja toisille ei kelpaa rehellinen syy "en vaan jaksanut".
Ja kun kutsu tulee sitä itse toivoo että jaksaisi mutta todellisuus saattaa olla toinen kun se päivä koittaa.
No voi voi ei toisten velvollisuus oo montaa kertaa istua esim lauantai-iltaa yksin kotona koska toinen perui menot eikä muuta menoa siihen hätään löydy.
Pitää tuntea itsensä sen verran, ettei varaa toisen kalenterista turhaa varsinkaan ”arvokkaita” aikoja, jos ei ole varma että jaksaa.
Siksi tulee niitä ehkä vastauksia. Kun ei sitä voi tietää. Haluat siis että kaikki alkavat varmuuden vuoksi sanomaan ettei tule?
Mitä syitä sulla on esimerkiksi ollut sille kun olet ihan juhlien alkamiseen asti ollut epätietoinen paikallepääsemisestä?
Ap sanoi ettei tämä ole mikään henkilökohtainen asia vaan kyse ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miten kukaan jaksaa aloittajan kaltaisia ihmisiä. Heille ei muulla ole väliä kuin sillä mitä he tahtovat. Muiden elämän tapahtumilla tai muutoksilla ei ole muuta merkitystä kuin silloin jos ne sotkevat tämän aloittajan elämää. Ja vielä kehtaa väittää muita itsekkäiksi vaikka itse on itsekeskeisyyden ruumiillistuma. Minä tahdoin pitää juhlat, minä vaadin sitä ja tätä.
Mutta ihan hyvä vaan että on äänekkäästi sitä mitä on, se toimii varoituksena ihmisille jotka eivät tahdo pyöriä toisen navan ympärillä ja joilla on muitakin arvoja kuin ne kovat, erehtymättömän ihmisen arvot.
Mä menen kun olen kerran niin luvannut. Oikeasti saa olla pää kainalossa tai muu hyvä syy, että perun sovitun menon. Mulla ei ole mitään oikeutta varata kavereiden aikaa ja sitten heittää sitä kevyin perustein menemään.
Jos mut kutsutaan juhliin niin mä tiedän olenko menossa vai en. Yllätyslomamatkat tai äidin viidennet häät ovat harvinainen poikkeus. Mulla ei ole sydäntä roikottaa kutsujaa odottamassa mun vastausta. Mä vastaan kutsuun jämptisti kyllä tai ei ja sen mukaan mennään. Kynnen katkeaminen ja tai päiväunet ei mene tämän edelle.
Mutta mähän olenkin itsekäs?
Muut puhuvat jaksamisesta ja työstä. Sinulle nämä ovat sama kuin päiväunet ja kynnen katkeaminen. Kyllä, sinä vaikutat hyvin itsekkäältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulepas. Aikojen alusta muutokset ovat saaneet alkunsa jostain. Joku avaa suunsa ja joku toinen täydentää. Epäkohtiin ja negatiivisiin trendeihin saa ja joskus pitää osoittaa kritiikkiä. Joskus tupakointi sisätiloissa oli ok eikä törkeää, kunnes joku meni asiasta sanomaan ja laittamaan rattaat liikkeelle.
Tässä on kyse selkärangattomuudesta ja sosiasesta laiskuudesta ja itsekkyydestä. Ei jaksa tai ei huvita on se yleisin syy eikä mikään nollasopimus.
Ja sun kannattaa varmaan miettiä tuota ruokavaliota ja alkoholinkäyttöä. Jää pakastimet ja varastotilakin parempaan käyttöön kuin kakkujen ja kaljojen säilömiseen.
Sun kanssa tää oli varmaan tässä, koska sillä ei ole enää mitään väliä mitä sinä sanot.
Vastaanpa kuitenkin, mutta en tätä yhtä viestiä enempää. Luit tai et. Minusta omassa viestissäni ei ollut mitään asiatonta tai epäystävällistä.
Olen samaa mieltä siitä, että muutokset saavat alkunsa jostain. Juurisyynä tässä on minusta kuitenkin sekä tekniikan (internet, some, puhelimet) että taloudessa ja työelämässä tapahtuneet muutokset. Ei ihmisten muuten vaan lisääntynyt selkärangattomuus. Ihmisiltä vaaditaan liikaa ja koko ajan pitää kilpailla, tahti kiihtyy. Kaikkea tällaista.
Tupakoimista haluttiin vähentää, kun saatiin sen haitallisuudesta enemmän tietoa. Ja toki nykymenoonkin voidaan vaikuttaa. Onhan viime aikoina ollut paljon puhetta vaikka keskittymishäiriöistä ja somekäytön vähentämisestä. Vallitsevat olosuhteet kannattaa kuitenkin ottaa huomioon. Ja totta kai niitä voi silti yrittää muuttaa, en näe tässä mitään ristiriitaa.
En käsitä, mistä hermostuit, mutta hyvää jatkoa vaan. En osallistu tähän keskusteluun tämän jälkeen. Ja itse otan aina kaikki kutsut ja niihin vastaamiset vakavasti ja siotudun niihin, tiedoksi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole osaamisesta vaan kiinnostuksen puutteesta kiinni.
Eli eikö ihmisiä kiinnosta ylipäätään enää tapahtumat yms sosiaaliset jutut? En puhu tässä mistään omista juhlista vaan ilmiöstä yleensä.
Ei kiinnosta
No mikä niitä sitten kiinnostaa? Olla yksin kotona? Ihmisiä käy jatkuvasti paljon kaikialla, ainakin pk seudulla. Miksi ne tekee niin jos niitä ei kiinnosta?
He eivät todennäköisesti olekaan niitä ihmisiä, joista sinä aloituksesi alussa puhuit. Ei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Joillain voi olla oma puoliso, jonka kanssa käydä erilaisissa tapahtumissa nimenomaan silloin, kun sattuu huvittamaan.
Huoh musta tuntuu ettei nyt puhuta lainkaan samasta asiasta.
Esimerkki: mut kutsutaan vaikkapa työkaverin synttöreille. Kutsuttuja on vaikkapa 100 ja juhlapaikaksi on varattu joku juhlatila ja siellä tarjoilla naposteltavaa ja boolia.
Sadasta kutsutusta 24 on osallistuu, 58 ehkä osallistuu, 5 ei pääse ja 13 ei vastaa ollenkaan.
Harmittaa sankarin puolesta nuo 58 ja 13 jotka eivät viitsi tehdä päätöstä ja sankari joutuu täysin arvaamaan tarjottavien määrän. Tämä ryhmä myös osoittaa suurta epäkunnioitusta kutsua kohtaan. Jos ei kiinnosta niin miksi ei voi sanoa vaan ei?
Ei puhuttukaan, huomasin :D Oletin sun puhuvan niistä kaupungilla liikkuvista ihmisistä (jotka eivät tietenkään ole juuri silloin missään sadan hengen juhlissa, koska ovat kaupungilla). Mutta joo...sadan hengen synttärit! Monella ei ole häissäänkään noin paljoa vieraita. Ja tästä voi hyvin päätellä, että ehkä noin puolet on synttärisankarille aika merkityksettömiä ihmisiä. Ehkä merkitys perustuu vain siihen, että on jonkun synttärisankarille tärkeän puoliso tai muu avec. On siis oletettavaa, että synttärisankari ei pahastu, vaikka nämä hänelle ei-niin-läheiset ihmiset eivät saapuisikaan.
Isoja juhlia järjestäessä ei pidä laittaa kutsuun mitään ehkä-vaihtoehtoa vaan "vp" tai "vastausta pyydetään" ja päivämäärä, mihin mennessä pitää ilmoittaa, tuleeko vai ei. Niille, jotka eivät siihen mennessä ilmoita mitään, ei tarvitse varata yhtään mitään. Vastaamattomuus on siis sama kuin että ei tule. Tällä käytännöllä - joka on ollut olemassa jo vuosikymmeniä - sankarin ei tarvitse arvailla tarjottavien määrää.
Noin yleisesti ottaen nykyisin ihmiset tuntuvat arvostavan suurten juhlien sijasta pienempiä. On aika tylsää olla sadan hengen synttäreillä, kun tunnet paikalla olijoista vain synttärisankarin. Ja päivänselvää on, että niin suurissa juhlissa sankarilla ei ole yksittäiselle vieraalleen aikaa kuin muutama minuutti. Pienet juhlat ovat mukavamat, koska siinä juhlien järjestäjällekin jää enemmän aikaa jutella veraidensa kanssa.
Sitten vielä sellainenkin juttu, että nykyisin ihmiset - erityisesti kaupungeissa - käyvät aika paljon kodin ulkopuolella syömässä. Isoissa juhlissa on lähes poikkeuksetta jokin catering-palvelu ja ruuan taso samaa kuin hyvässä työpaikkaruokalassa. Ei siis mitään kurmeeta. Ja yhä useampi hifistelee kotonaankin ruualla eikä aina syö makaroonilaatikkoa ja nakkikastiketta. Joskus 50-60 vuotta sitten runsas pitopöytä saattoi olla suurin houkutin juhliin osallistumiselle, mutta ei enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä pätee myös työelämässä ja parisuhteissa. Koko ajan pitäisi kehittyä uralla tai jopa vaihtaa alaa, mutta paikoilleen ei saa jäädä. Pidetään outona, jos on viihtynyt samassa paikassa ja tehtävässä viisi vuotta. Ja parisuhteesta lähdetään, kun ei enää huvita. Opetetaanko lapsillekaan enää kärsuvällisyyttä ja odottamista, kun koko ajan pitäisi olla jotain virikettä?
Parisuhteiden sitoutumattomuutta ihmettelemme aina ystäväpiirissäni, koska meitä on suuri joukko pareja, jotka ovat olleet 40-50 vuotta yhdessä ja kestäneet niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Kyllä on riski tehdä lapsia kertakäyttösuhteiden kanssa.
Mun pikkusiskon (21v) kanssa ei voi oikein sopia mitään pidemmällä tähtäimellä koska aina "saattaa olla jotain". Mä mietin, että eikö se "jotain" vois olla se tekeminen mun kaa.
Kai se on niin menevää sorttia. Joskus tekis mieli ottaa itteensä, että seurani on korvattavaa mielenkiintoisemmilla tekemisillä, mut mitäpä se uhriutuminen hyödyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikki mulle tänne heti. Ja voihan olla, että tulee jotain kivempaa tai ei vaan jaksa. Naisten kohdalla on usein myös niin, että miehelle saattaa tulla jotain menoa ja silloinhan nainen jää ilman muuta kotiin lasten kanssa, kun eihän omia kavereita tarvi nähdä...
Tuo nyt on ihan oma moka, että meni lapsia hankkimaan. Jos tahtoo nähdä niitä kavereita ja bilettää vailla vastuuta, niin jätä ne lapset hankkimatta.
Lupauksia ei nykyään tarvitse pitää.
Ehkä tulevaisuudessa mennään siihen, että ystävyys ylipäätään koetaan niin raskaaksi asiaksi, että se lopetetaan ja sen tilalle palkataan töihin ihmisiä ystäviksi. Heille voi soittaa ja purkaa sydäntään kuukausimaksusta ja viettää aikaa, koska normaalielämä vain on niin raskasta ettei oikealle ystävyydelle riitä enää resursseja.
Muutos sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lupauksia ei nykyään tarvitse pitää.
Ehkä tulevaisuudessa mennään siihen, että ystävyys ylipäätään koetaan niin raskaaksi asiaksi, että se lopetetaan ja sen tilalle palkataan töihin ihmisiä ystäviksi. Heille voi soittaa ja purkaa sydäntään kuukausimaksusta ja viettää aikaa, koska normaalielämä vain on niin raskasta ettei oikealle ystävyydelle riitä enää resursseja.
Muutos sekin.
Mikä ajaa tähän muutokseen?
Näistä muistutuksista huolimatta paljon jätetään vastaamatta