Millä saada empatiaa vauvapalstalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Et siis enää muista mitään kiusaamisesta? Mitä muistoillesi tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

No tiedätkö mitä?

Minussa ei yksinkertaisesti herätä empatiaa lapsena pahoinpidelty koulukiusattu, joka hakeutuu vaikeaan parisuhteeseen ja ottaa työpaikallakin moitteet niskaan. Vielä kaiken kunniaksi tekee lapsensa hedelmöityshoidoilla, koska hänellä on oikeus.

Sellainen ihminen on alisuoriutuja.

On väärin sanoa, että henkilö hakeutuu vaikeaan parisuhteeseen. Tuskin hänellä on ollut deitti-ilmoa, jossa lukee P.S. pahoinpitelethän raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Et siis enää muista mitään kiusaamisesta? Mitä muistoillesi tapahtui?

Dissosiaatioko ne vei?

Miksi pitäisi saada empatiaa vauvapalstalta? Anonyymiltä trollipalstalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Se riippuu paljon esimerkiksi siitä vahvistaako ympäristö näitä muistoja vielä koulunkäynnin loputtua vaiko eikö, lisäksi temperamenttierot jne. Ihmiset tarvitsevat moninkertaisen määrän hyviä kokemuksia paikkaamaan huonoja kokemuksia. Monet keskustelupalstat on tarkoitettu juurikin vertaistukeen jne. mutta AV ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Et siis enää muista mitään kiusaamisesta? Mitä muistoillesi tapahtui?

Ne jäivät taka-alalle, kun en jatkuvasti märehtynyt mennyttä, jota ei voi muuttaa, ja keskityin hyvän elämän rakentamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi saada empatiaa vauvapalstalta? Anonyymiltä trollipalstalta?

Sitähän voi miettiä miksi suurin osa valitsee trollin roolin.

Omasta elämästä on vastuussa itse, eivät muut.

Hauku anoppi !Tunkee väkisin kotiinne.Poissaolessanne penkoo komerot ja lääkekaapit.Syöttää lapselle sieniä tai muuta sopimatonta.Ostaa teille sohvan,maton,kahvikaluston,samettiverhot.Luulee lastanne omakseen,Ei ole kiinnostunut lapsistanne,hoivailee mieluummin karkea karvaista saksansesoijaansa.

Arvostelee ja v*ttuilee jatkuvasti tapaasi syöttää,nukuttaa,pukea ym.lastasi.

Eiköhän jollain noista sympatiaa saa,tähän asti ainakin saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi saada empatiaa vauvapalstalta? Anonyymiltä trollipalstalta?

Sitähän voi miettiä miksi suurin osa valitsee trollin roolin.

Ei tarvitse miettiä, kuka saa palkkaa juuri niin kauan kun täällä on keskustelua? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Et siis enää muista mitään kiusaamisesta? Mitä muistoillesi tapahtui?

Ne jäivät taka-alalle, kun en jatkuvasti märehtynyt mennyttä, jota ei voi muuttaa, ja keskityin hyvän elämän rakentamiseen.

Mutta siis muistat yhä kiusaamisen? Siinä tapauksessahan muistot seuraavat mukanasi, vaikkeivät ne aktiivisesti mielessä olisikaan. Menneisyys on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tiedätkö mitä?

Minussa ei yksinkertaisesti herätä empatiaa lapsena pahoinpidelty koulukiusattu, joka hakeutuu vaikeaan parisuhteeseen ja ottaa työpaikallakin moitteet niskaan. Vielä kaiken kunniaksi tekee lapsensa hedelmöityshoidoilla, koska hänellä on oikeus.

Sellainen ihminen on alisuoriutuja.

Oletko kokoomuksen kannattaja? Heillä usein on tuollaista empatiavajetta.

Sori, repesin tälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan kysyn kirjoitti:

Eikä omalla käytäksellä ole mitään osuutta siihen, että aina tulee kaltoinkohdelluksi?

Tämä. Nämä entiset koulukiusatut varsinkin ei koskaan mieti sitä omaa osuuttaan. He ovat ikuisesti kiusattuja omassa päässään.

Luonnollisesti muistot kiusaamisesta seuraavat mukana koko loppuelämän, jos pää vain toimii. Sinä ilmeisesti olet kiusaaja, kun tällaisia kommentteja kirjoittelet. Syyllisyyskö piinaa?

Minä olen kiusattu, eivätkä muistot seuraa kokoelämää. Jos seuraavat, oikea paikka on psykiatri, ei keskustelupalsta.

Et siis enää muista mitään kiusaamisesta? Mitä muistoillesi tapahtui?

Ne jäivät taka-alalle, kun en jatkuvasti märehtynyt mennyttä, jota ei voi muuttaa, ja keskityin hyvän elämän rakentamiseen.

Hyvän elämän rakentamiseen? Sinä, alistettu räkänokka? Jokin ei nyt ihan täsmää. Joko et ollut kiusattu, tai sitten et uskonut kiusaajiasi, --> jolloin kyse ei taaskaan ole kiusaamisesta. Kaikilla ei ole tätä valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Omasta elämästä on vastuussa itse, eivät muut.

Onhan väärintekijä vastuussa. Avunannosta murhaankin tuomitaan. Nih.

Jos uhrille puolustellaan väärintekijää, niin puolustelija on vastuussa uhrin elämän pilallemenosta. Ei uhri itse.

Vierailija kirjoitti:

Kumpaa siis olet vailla empatiaa (otsikossa), vai sympatiaa (tekstissä)?

Ei ne ole samoja asioita

Ei taida tällä pelillä herua kumpaakaan

Kerrotko omat määritelmäsi? Älä pliis googleta.

Mitä juntteja täällä on? Oikeestiko jotkut sitä mieltä että paskan väkivaltalapsuuden elänyt on luuseri ja rupusakki?

No minäkin olen narsistisen isän hakkaama ja koko lapsuuteni kaltoinkohdeltu ja kiusattu, välit poikki paskasakkiin eli vsnhempiini nyt aikuisena. Miten tästä nyt joku vetää johtopäätöksen että olis surkea mt ongelmainen sossupummi?

Mulla on 2 akateemista loppututkintoa, teen väitöskirjaa työn ohella, olen toimitusjohtaja, hyvät tulot ja paljon kulttuuriharrastuksia. Varsinaista pohjasakkaa siis av palstan päätelmien mukaan.

Ei ap:n lapsuus ole mikään määritys apsta nyt. Mistä tiedät vaikka olis nobel palkintoa saamassa?

Moni on kokenut noita asioita oikeasti eikä heillä ole mitään tietoista tarvetta saada erityistä lisäempatiaa tai erityishuomiota. Moni haluaa, että heitä kohdellaan tasaveroisesti kuin muitakin ilman erityistä paapomista, stalkkaamista tai jalustalle nostamista.

Sen sijaan huomionkipeän persoonallisuushäiriön omaavalla on tarve joko keksiä juttuja tai kopioida juttuja muilta ihmisiltä saadakseen huomiota ja pönkittääkseen huonoa itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Moni on kokenut noita asioita oikeasti eikä heillä ole mitään tietoista tarvetta saada erityistä lisäempatiaa tai erityishuomiota. Moni haluaa, että heitä kohdellaan tasaveroisesti kuin muitakin ilman erityistä paapomista, stalkkaamista tai jalustalle nostamista.

Sen sijaan huomionkipeän persoonallisuushäiriön omaavalla on tarve joko keksiä juttuja tai kopioida juttuja muilta ihmisiltä saadakseen huomiota ja pönkittääkseen huonoa itsetuntoa.

Siinä tuli diagnoosi heti. Oletko ihan alan ammattilainen?