Lue keskustelun säännöt.
Hullu vauvakuume 25-vuotiaana. Kokemuksia!
04.10.2018 |
Yliopisto-opinnot kesken, mies juuri valmistunut ja oman alan töissä. Hänellä on yhtä kova vauvakuume. Molemmat ollaan reissattu paljon ja asuttu ulkomailla, nyt hieman asetuttu aloillemme.
Olemme olleet yhdessä vasta hieman yli vuoden, mutta pelottaa, koska...
a) Kiertoni on normaalia pidempi, enkä ovuloi joka kuukausi.
b) Minulla on endometrioosi. Pesäkkeitä tosin on vähän, mutta pelkään sen silti vaikeuttavan raskaaksi tulemista. Lääkärin mukaan mahdollisuuksia on, kunhan ei nelikymppiseksi odota.
Kertokaa omia tarinoitanne, ja jotain viisauksia jos löytyy. :) Myös pitkästä kierrosta raskaaksi tulleet saa ilmoittautua!
Kommentit (25)
Turha noita endometrioosin vaikutusta raskautumiseen on spekuloida jos ette ole vielä edes alkaneet yrittämään lapsen tekoa (jättäneet pois ehkäisyä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turha noita endometrioosin vaikutusta raskautumiseen on spekuloida jos ette ole vielä edes alkaneet yrittämään lapsen tekoa (jättäneet pois ehkäisyä).
Se on kyllä totta, mutta tietysti se pelottaa. Lisäjännitystä tuo pitkä kierto, mistä olen itse asiassa enemmän huolissani. Söin minipillereitä vain vuoden, ja lopettamisen jälkeen menkat tulleet normaalisti, mutta kivut ovat paljon lievemmät. Siitä olen tosi onnellinen! Olen tehnyt ovulaatiotestejä mielenkiinnosta, ja joka kuukausi en ole ovulaatiota saanut tikutettua, eikä mitään ovistuntemuksiakaan ollut.
Ap
Mulla vaihteli kierto 40 - 60pv. kaksi lasta nyt,3 ja 5v<3
Tuli tuollainen. Tuli lapsi.Huomasin ettei minusta ole äidiksi.
Lasta ei voi palauttaa.Vauva-aika on julmetun raskas ja kumppani taantuu pikkupojaksi joka laistaa kotihommat ja pakenee kavereiden luo- ja kitisee kun ei saa nukkua.
Jos vähänkään epäilyttää niin älä.tee.sitä.
Lapsille ei ole koskaan "oikeaa aikaa". Ainoa aika on silloin kun niitä on tullakseen.
Opiskelut ehtii suorittaa lapsen saamisen jälkeenkin, jos on sen luontoinen että haluaa paperit ulos. Töihin pääsee ehkä jopa helpommin tuoreilla papereilla kuin sillä että ensin valmistuu, sitten on kotona ja sitten hakee töitä.
Tietenkin työkokemus olisi ihan hyvä juttu, mutta sitä lienee jo kesätöistä ja harjoitteluista.
Itsellä ei ole varsinaisesti ollut koskaan vauvakuumetta, mutta eka oli vähän yllätys ja toinen sitten tehtiin seuraksi - ja ainakin mulle vanhemmuus on ollut hyvää aikaa elämässä.
Et ole enää mikään teini, vaan ihan hyvässä iässä. Elämä tapahtuu koko ajan, ei sitä oikein saa suunniteltua pätkiin että ensin teen sitä ja sitten tämän... Tai olisihan se hyvä, että olisi ainakin yksi ammatti ennen kuin alkaa perhettä perustamaan, mutta kaikenlaista ehtii, kun vaan alkaa tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusin itse lapseb tuossa iässä, mutta meni monta vuotta ennen kuin mies lämpeni ajatukselle.
No me aloitettiin yritys siinä vaiheessa kun tuli se 25 täyteen. Mä olin just saanut vakityön ja mies oli vielä opiskelija. Ovuloin joka kuukausi. Lapsi saatiin 10 vuotta ja muutamaa työpaikaa myöhemmin tilanteeseen kun mies oli töissä ja mä opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä ikä! Hermoilen kun 18-vuotiaalla on vauvakuume. Onneksi on niin fiksu, että aikoo hoitaa opinnot eka.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuollainen. Tuli lapsi.Huomasin ettei minusta ole äidiksi.
Lasta ei voi palauttaa.Vauva-aika on julmetun raskas ja kumppani taantuu pikkupojaksi joka laistaa kotihommat ja pakenee kavereiden luo- ja kitisee kun ei saa nukkua.
Jos vähänkään epäilyttää niin älä.tee.sitä.
Mulla on sisaruksilla useampi lapsi, ja tiedostan hyvin, että se arki ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista. Miehestä en etukäteen tiedä millainen on isänä. Ei ole baareissa viihtyvää sorttia. Hoitaa kotihommat jopa paremmin kuin minä, on vähän siivousfriikki :D On sellaisessa työssä, ettei siellä pikkupojat pärjää. Hän on kyllä vielä nuori, saman ikäinen kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsille ei ole koskaan "oikeaa aikaa". Ainoa aika on silloin kun niitä on tullakseen.
Opiskelut ehtii suorittaa lapsen saamisen jälkeenkin, jos on sen luontoinen että haluaa paperit ulos. Töihin pääsee ehkä jopa helpommin tuoreilla papereilla kuin sillä että ensin valmistuu, sitten on kotona ja sitten hakee töitä.
Tietenkin työkokemus olisi ihan hyvä juttu, mutta sitä lienee jo kesätöistä ja harjoitteluista.
Itsellä ei ole varsinaisesti ollut koskaan vauvakuumetta, mutta eka oli vähän yllätys ja toinen sitten tehtiin seuraksi - ja ainakin mulle vanhemmuus on ollut hyvää aikaa elämässä.
Et ole enää mikään teini, vaan ihan hyvässä iässä. Elämä tapahtuu koko ajan, ei sitä oikein saa suunniteltua pätkiin että ensin teen sitä ja sitten tämän... Tai olisihan se hyvä, että olisi ainakin yksi ammatti ennen kuin alkaa perhettä perustamaan, mutta kaikenlaista ehtii, kun vaan alkaa tekemään.
Olet oikeassa. Vaikka aloittaisimme yrittämisen huomenna, ei välttämättä lasta kuulu vuosiin, jos koskaan. Sitten voi käydä niinkin, että tärppää heti. Koskaan ei tiedä.
Mulla on ollut oma yritys neljä vuotta opintojen ohella, jonka lisäksi teen satunnaistöitä kahdessa firmassa. Ikäistäni pidempi CV löytyy, joten en usko työllistymisen olevan ongelma vaikka olisi pari vuotta lapsen kanssa kotona. Suurperheestä ei haaveilla. :)
Kiitos kun kommentoit!
Ap
On kokemusta. Ehdin 26v täyttää, kun esikoinen syntyi. Ei mekään oltu pitkään seurusteltu, mies oli nuorempi ja opiskeli vielä, asetti ehdoksi, että muutetaan nyt yhteen ensin. Ja niin muutettiin, ja reilu vuosi siitä siis syntyi vauva. Myöhemmin sitten toinen ja kolmas. Hyvinhän teillä asiat on ja ikä sopiva. Yrittämään vaan ja onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusin itse lapseb tuossa iässä, mutta meni monta vuotta ennen kuin mies lämpeni ajatukselle.
Mulla oli eka vauvakuume 19-vuotiaana edellisen poikaystävän kanssa. Pari kk hommailtiin ilman ehkäisyä, mutta onneksi ei tärpännyt :) Erottiin kuitenkin, eikä mies (nykyään 27) haluaisi edelleenkään lapsia. Senkin takia nykyään kavereita.
Nykyinen mies on tosiaan 25, ja kertoi jo tokilla treffeillä, että mikäli olen uranaisia ja haluan odottaa esikoista nelikymppiseksi, hän ei tiedä, olenko se oikea. Sanoin, ettei minulla ole mitään vauvoja vastaan vaikka ihan muutamankin vuoden sisään. Puhuttiin aluksi, että ehkä vähän ennen kolmekymppisiä olisi paras, mutta nyt ollaan molemmat muutettu mieltämme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä vauvakuume oikein tuntuu? Olen raskaana koska haluan lapsen, mutta en tunnetasolla koe mitään halua. Haluan kuitenkin oman perheen jossain vaiheessa, koska en ole saanut sellaista itse ollessani lapsi ja haluan myös elää sellaista elämänvaihetta. Miehelläni on valtava tarve ja halu saada lapsi, itseäni tämä raskaus lähinnä vituttaa, koska raskaana olemisessa ei ole yhtään positiivista puolta. Odottelen vain, että jos joskus edes tuntisi jonkun vauvakuumetunteen tai jonkun tunteen tähän liittyen? Sain jo yhden keskenmenon eikä sekään tutntunut yhtään miltään, tyyliin "kohautin hartioita". Ihmiset onnittelee ja esitän hymyä heille. En ajattele, että tämä lapsi pitää saada nyt vaan ihan järkisyistä teen tämän nyt enkä vanhempana (olen päälle 30). Olenko kuitenkin normaali? Miltä vauvakuume oikein tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
No me aloitettiin yritys siinä vaiheessa kun tuli se 25 täyteen. Mä olin just saanut vakityön ja mies oli vielä opiskelija. Ovuloin joka kuukausi. Lapsi saatiin 10 vuotta ja muutamaa työpaikaa myöhemmin tilanteeseen kun mies oli töissä ja mä opiskelija.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miltä vauvakuume oikein tuntuu? Olen raskaana koska haluan lapsen, mutta en tunnetasolla koe mitään halua. Haluan kuitenkin oman perheen jossain vaiheessa, koska en ole saanut sellaista itse ollessani lapsi ja haluan myös elää sellaista elämänvaihetta. Miehelläni on valtava tarve ja halu saada lapsi, itseäni tämä raskaus lähinnä vituttaa, koska raskaana olemisessa ei ole yhtään positiivista puolta. Odottelen vain, että jos joskus edes tuntisi jonkun vauvakuumetunteen tai jonkun tunteen tähän liittyen? Sain jo yhden keskenmenon eikä sekään tutntunut yhtään miltään, tyyliin "kohautin hartioita". Ihmiset onnittelee ja esitän hymyä heille. En ajattele, että tämä lapsi pitää saada nyt vaan ihan järkisyistä teen tämän nyt enkä vanhempana (olen päälle 30). Olenko kuitenkin normaali? Miltä vauvakuume oikein tuntuu?
Mulla oli tavallinen perhe ollessani lapsi, kuten miehellänikin. Kumpikaan meistä ei silti haaveile samanlaisesta perheestä, missä on itse kasvanut.
Hmm, mitenköhän sen selittäisi, se kun tosiaan on vain tunne. Vaikka elämässä on jo kaikenlaista sisältöä, niin tuntuu, että ei elä "omaa elämäänsä", kun ei ole lasta. Olen perhekeskeinen, kuten mieskin, ja ajatus perhe-elämästä ilman lapsia tuntuu tyhjältä.
Kaikki vauvajutut itkettää ja kavereiden raskaudet ovat ihania, eivätkä aiheuta enää sellaista "nyt se on menetetty tapaus" -fiilistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3284892/sain-vauvan-ja-kaverit-katosi?c…
Mulla on muutamalla kaverilla jo lapsi, ja loputkin sitä jossain vaiheessa haluavat. Paras ystäväni odottelee plussaa.
Ap
Jos sulla on enää vain vähän opintoja jäljellä, hoida ne pois alta. Mä sain lapsen opintojen loppuvaiheessa 26-vuotiaana. Osoittautui, että huonosti nukkuvan vauvan kanssa opiskeleminen oli haastavaa, kun oma olotila oli mallia zombi ekan vuoden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on enää vain vähän opintoja jäljellä, hoida ne pois alta. Mä sain lapsen opintojen loppuvaiheessa 26-vuotiaana. Osoittautui, että huonosti nukkuvan vauvan kanssa opiskeleminen oli haastavaa, kun oma olotila oli mallia zombi ekan vuoden ajan.
Teen oman alan töitä neljättä vuotta firmani kautta, joten ei ole maailmanloppu, jos opinnot venyy. Opintoja jäljellä silti enää 1,5 vuotta, joten luulen kyllä, että tulee aika hyvin pakettiin, vaikka aloittaisimmekin pian yrittämisen ja tärppäisi. :)
Ap
Kanssa kamala vauvakuume!
Tsemppiä teille!