Syötkö koskaan reseptillä saamiasi kipulääkkeitä (tai jotain muita joissa on jytyä) "turhaan" esim. rentoutuaksesi

Vierailija kirjoitti:

Meillä on koko talo täynnä mielialalääkkeitä.

Ite en ole käyttänyt. Ataraxia joskus pari nappia. Sattu päähän.

En ota. Enkä mielelläni siihen kipuunkaan, mut välillä on pakko, että työkyky säilyy esim.just migreenipäivinä.

Mulla on ollu migreeni 4-vuotiaasta asti, tosi vaikeena. Nyt 50 v. Jos mua huvittaa ottaa muutama tabletti toisinaan ohi reseptin, eipä paljon purista. Ainut haitta m- lääkkeen ja eston kalleus

En tietenkään syö. Syöpäni vuoksi minulla oli järeitä kipulääkkeitä, mutta vien ne vanhentuneina apteekkiin.

Jouduin syömään yli vuoden valtavan määrän antibiootteja ja särkylääkkeitä luutulehdukseen.

Nyt parin vuoden jälkeenkin tuntuu, että on aivan kyllästetty lääkkeillä.

.

Nyt saa melkein pää lähteä irti ennenkuin otan särkylääkkeen.

Söin joskus panacodit ihan siksi, ettei ne menisi vanhaksi. En saanut kyllä erityisiä oloja. Mutta vaivalloisempaa olis ollu apteekkiin roudata.

En. Palautan aina ylijääneet reseptilääkkeet apteekkiin kuten kuuluukin.

Mun migreeni lääke pistetään, koska muuten ei pysy sisällä. Esto on tabletti jolla todellakin saa pään sekasin. Et sinä voi tietää mitä mulle on määrätty. En edes viitsi sanoa mikä lääke on, ettei joku saa inspiraatiota631

En käytä. Minulle ei ole määrätty koko nelikymmenvuotisen elämäni aikana muita lääkkeitä kuin pari kertaa antibioottikuuri ja pari kertaa käsikauppatavaraa vahvempaa parasetamolia tai ibuprofeeniä viisaudenhampaan poiston tai vastaavan pikku operaation yhteydessä. Pyrin välttelemään lääkkeiden syöntiä. Esimerkiksi selkä-, niska- ja hartiakipuihin auttaa liikunta. Vaikean eron jälkeen kärsin muutaman viikon unettomuudesta ja masennusoireista, mutta ei olisi tullut mieleenkään hakea mitään nukahtamis- tai mielialalääkkeitä, kun kyseessä oli kuitenkin ihan normaaliin elämään kuuluva vastoinkäyminen. Ajattelin, että surun ja muiden tunteiden, myös ahdistuksen, läpikäyminen on osa toipumisprosessia.

Jännittävään tilanteeseen mennessäni otqn joskus panacodia. En laske sitä turhakäytöksi sikäli, että saan tuollaisen jälkeen aina migreenin, joten tavallaan otan sitä estolääkkeeksi samalla. Mutta esiintymisjännitykseen saan samalla avun.

Otan joskus, jos lievemmät on päässeet loppumaan eikä meinaa tulla mistään mitään.

Saan toisinaan kaverilta liuskan (10 kpl) Diapameja. Välillä jos on sietämätön stressi tai vitutus, niin otan puolikkaan tai 1/4 tabletin. Liuska kestää monta kuukautta, joten en koe olevani mikään pahimman luokan narkkari, vaikka lääkkeitä periaatteessa käytänkin väärin, koska minulla ei ole reseptiä noihin.