Vatenmielisimmät nykysanat
Kommentit (67)
Mikä on ”käytänne”? Miten se eroaa ”käytännöstä”?
Ja listaan mukaan oma inhokkini, jota eräässä ”sivistyneessä” FB-ryhmässä viljellään: näkemäeste. Lisäksi: tahtotila, kaupunkitilan haltuunotto, pöhinä.
"Sellaiset sieltä" Kun on kyse melkein mistä vaan toisen kommentin arvostelusta. Ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa kaikki -ri-päätteiset ns lempinimet.
Nico-Petteri...?
Vierailija kirjoitti:
Haasteellinen, kiertoilmaus mikä ei kerro oikeastaan mitään asian laadusta
Joo, parempia ilmauksia ovat hankala, vaativa, mahdoton, monimutkainen, aikaavievä, kallis etc - ja tietenkin paskamainen ja vittumainen:)
Vierailija kirjoitti:
Taapero
Voimaantua
Ihmettelinkin jo, missä taaperovihaaja viipyy.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ”käytänne”? Miten se eroaa ”käytännöstä”?
Ja listaan mukaan oma inhokkini, jota eräässä ”sivistyneessä” FB-ryhmässä viljellään: näkemäeste. Lisäksi: tahtotila, kaupunkitilan haltuunotto, pöhinä.
Juuri näin: käytänne on ihan sama asia kuin käytäntö. Joku on vaan halunnut keksiä vieraammalta kuulostavan sanan, jotta vaikuttaisi fiksummalta. Sitten se on levinnyt muiden samanlaisten keskuuteen.
Sama koskee tahtotilaa. Miksi se -tila pitää lisätä siihen? Eikö tahto aina ole (mielen)tila? Halutaanko tila-päätteellä erottaa tahtotila tahtoprosessista tai tahtotapahtumasta, ja mitä nämä jälkimmäiset olisivat? Täysin tarpeetonta arkikielen monimutkaistamista.
En ole varma, mutta ymmärtääkseni "näkemäeste" on liikennesuunnittelussa aika yleisesti käytetty sana. Tarkoittaa siis sellaista estettä, joka estää näkemisen esimerkiksi risteyksen näkemäalueelle. En sitten tiedä, onko "näkemä" ylipäänsä tarpeellinen rakenne, kyllähän se kuulostaa maallikolle vähän vieraalta. Arkikielessä on "näkymä", joka on kai ainakin melko lähelle saman merkityksinen.
Kun minä olin nuori, "jäätävä" oli huono ominaisuus. Se tarkoitti sellaista ihmistä, joka jäätyy tiukan paikan tullen, eikä kykene toimimaan, tai on aina jäässä, eli toimii hitaasti tai on tyhmä.
Nykyään sana tarkoittaa päinvastaista, eli ihmistä, joka tiukassa paikassa pitää hermonsa kylminä ja pystyy toimimaan. Käsittääkseni tämä uusi käyttötapa on lähtenyt leviämään urheilutoimittajien kielenkäytöstä joskus tuossa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Siitä termi on ilmeisesti laajentanut merkitystään kattamaan yleisemminkin hyviä ominaisuuksia.
Molemmat merkitykset ovat sinänsä ymmärrettäviä, mutta minun korvaani tuo nykykäyttö tuntuu edelleen vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ”käytänne”? Miten se eroaa ”käytännöstä”?
Ja listaan mukaan oma inhokkini, jota eräässä ”sivistyneessä” FB-ryhmässä viljellään: näkemäeste. Lisäksi: tahtotila, kaupunkitilan haltuunotto, pöhinä.
Juuri näin: käytänne on ihan sama asia kuin käytäntö. Joku on vaan halunnut keksiä vieraammalta kuulostavan sanan, jotta vaikuttaisi fiksummalta. Sitten se on levinnyt muiden samanlaisten keskuuteen.
Sama koskee tahtotilaa. Miksi se -tila pitää lisätä siihen? Eikö tahto aina ole (mielen)tila? Halutaanko tila-päätteellä erottaa tahtotila tahtoprosessista tai tahtotapahtumasta, ja mitä nämä jälkimmäiset olisivat? Täysin tarpeetonta arkikielen monimutkaistamista.
En ole varma, mutta ymmärtääkseni "näkemäeste" on liikennesuunnittelussa aika yleisesti käytetty sana. Tarkoittaa siis sellaista estettä, joka estää näkemisen esimerkiksi risteyksen näkemäalueelle. En sitten tiedä, onko "näkemä" ylipäänsä tarpeellinen rakenne, kyllähän se kuulostaa maallikolle vähän vieraalta. Arkikielessä on "näkymä", joka on kai ainakin melko lähelle saman merkityksinen.
Mitä vikaa on näköesteessä, miksi sekin pitää korvata monimutkaisemmalla ja oudommalla sanalla?
Vierailija kirjoitti:
Vetää. Nykyään esiintyminen, laulaminen on vetämistä.
Kuten myös syöminen, juominen ja lääkkeiden (myös ihan laillisten) käyttäminen. Kun joku puhuu syömisestä vetämisenä, minulle aina tulee mielikuva spagettia suoraan lautaselta (ilman haarukkaa) posket lommolla imevä tyyppi.
Ongelmatiikka