Lue keskustelun säännöt.
Yksikään perheellisistä ystävistäni ei ole onnellinen.
02.10.2018 |
Olen itse lapseton. Minulla on mies ja lemmikkieläimiä. Olen seurannut vierestä kavereideni elämää, joilla on lapsia.
Tekemäni havainnot: perheellisten ystäväni ovat väsyneitä, eivät jaksa innostua mistään kuten harrastamisesta. Kukaan ei ole sanonut, että eläisi elämänsä onnellisinta aikaa. He vaan selviävät päivästä toiseen. Ja rahaa ei koskaan ole mihinkään. Parisuhde ei kukoista, vaan elämä on vaan rutiineja ja arkea.
Miksi haluaisin liittyä tähän joukkoon ja hankkia omia lapsia?
Kommentit (34)
Mistä sinä kenenkään muun onnesta tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama mulle
Mä olen onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä kenenkään muun onnesta tiedät?
Ap tietää kaiken.
Ja kaikki maailman lapsettomat ovatkin sitten varmaan onnellisia ja aktiivisia?
Sinun ystäväsi nyt ovat varmasti aika suppea otos tehdä mitään päätelmiä.
Minä en ole ystäväsi ja minä olen erittäin onnellinen 2 lapsen äiti. Kaikki on erittäin ok...niin parisuhde kuin talouskin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinä kenenkään muun onnesta tiedät?
Sen mitä he ovat itse kertoneet ja mitä itse näen. Ihmettelen miksi ihmiset lakkaa olemasta onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä sen jälkeen kun hankkivat lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lapsia ole pakko hankkia. Mutta outoa ettei tuttavissasi ole yhtään onnellista perheellistä, kun itse tunnen moniakin. Mites lapsuudessasi, olivatko vanhempasi myös onnettomia?
Kurjaa, että ystävilläsi menee noin. Varmaan kaipaisivat ystävänsä tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään lapsettomista ystävistäni ei ole onnellinen. Miksi jättäisin lapset tekemättä ja liittyisin lapsettomien joukkoon?
Kertokaa ihmeessä onko täällä perheellisiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia? Kerro vielä miksi koet itsesi onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyvä ihme sentään taas! Älä tee lapsia jos et halua. Simple life.
Ei kukaan pakota. Saat olla ihan rauhassa onnellinen ukkosi ja elukoittesi kanssa.
Minäkin olen onnellinen mieheni ja lasteni kanssa eikä se varmasti ole sinulta pois.
Säälisi on turhaa. Ainakin minä olen mieluummin saanut lapseni ja vienyt heitä läpi yövalvomisten, kakkavaippojen, oksennustautien, ja sinkkujen kuittailun. Et arvaakaan mikä ilo minulle repeää, kun olen tähän pisteeseen päässyt samaan aikaan, kun sinkku on tuhlaillut hedelmällisiä vuosiaan ja pohtii vielä ratkaisua, että ollako vaiko ei olla, lisääntyä vaiko ei ja onko elämällä merkitystä vaiko ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia ole pakko hankkia. Mutta outoa ettei tuttavissasi ole yhtään onnellista perheellistä, kun itse tunnen moniakin. Mites lapsuudessasi, olivatko vanhempasi myös onnettomia?
Omat vanhempani käsittääkseni ovat saaneet elää hyvää ja onnellista elämää. Kyse oli näistä kaveripariskunnista, joilla on lapsia.
Vieläkö joku jaksaa näitä provoja? Mä luulin, että tämä trendi meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa, että ystävilläsi menee noin. Varmaan kaipaisivat ystävänsä tukea.
Ja sitä varmaan saavatkin, kun kerran ovat asioistaan avautuneet.
Minäkin lapseton mutta tunnen kyllä Monta onnellista lapsiperhettä. Onnettomina näen lähinnä heidät, jotka tavoittelevat koko ajan suurempaa materiaa, mutta tämäkin voi olla vain tulkintaani.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa ihmeessä onko täällä perheellisiä ihmisiä, jotka ovat onnellisia? Kerro vielä miksi koet itsesi onnelliseksi?
No esim. minä. Olen onnellinen koska on hyvä parisuhde, kaikki perheenjäsenet terveitä ja muutenkin hyvinvoivia, mieluisa koti ja työ, hyvät suhteet läheisiin, kaikkea kiinnostavaa tekemistä valokuvauksesta keikoilla käymiseen, nautin yhteisestä ajasta perheen ja muiden läheisten kanssa, aurinko paistoi, aloitin eilen lukemaan hyvää kirjaa... Onhan noita syitä.
Sitä en ole koskaan ymmärtänyt että miksi se ettei ole (kodin ulkopuolisia) harrastuksia tarkoittaa automaattisesti että ei oo onnellinen, on väsynyt, eikä innostu mistään? Itse oon aina tykännyt olla "möllöttää" kotona, ennen lapsia, kun oli lapset kotona, ja nyt kun lapset ovat aikuisia. Se on onnellisuuta kun on tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku jaksaa näitä provoja? Mä luulin, että tämä trendi meni jo.
Tänään onkin paskojen provojen päivä eli ppp.
Mä olen onnellinen äiti. Olen onnellinen koska olen saanut mitä olen sina eniten halunnut: perheen!
Unelmien täyttyminen saa aikaan onnellisuutta.
Olisin todella onneton lapsettomana. Jo ajatus siitä ettei mua käy vanhana kukaan katsomassa on pelottava. Mitä mä täällä tekisin ilman lapsia? Mikä mun tarkoitus olisi? Mihin mä kaiken tän ajan käyttäisin? Ei hitto, mä sekoisin yksinäisyyteen. Niin tai lapsettomien aikuisten seuraan.
No, älä hanki. Miten voi olla noin vaikeaa?