Millaista elämä on ala-asteikäisten

Riippuu miten elää paljolti:Meidän toinen lapsi harrastaa vain kolme kertaa viikossa, toinen ei lainkaan, asumme lähellä koulua, joten lapset eivät rasitu koulukyydeistä, minulla harrastus kolme kertaa viikossa, miehellä ei harrastuksia. En pidä elämäämme kiireisenä, leppoisaa yhdessäoloa arkisin ja viikonloppuisin. Harrastetaan koko perheen voimin lautapelejä ja uintia. Lasten kaverit asuvat lähellä, joten ei tarvitse kuljettaa lasta kuin harrastukseen kolmasti viikossa.

Eri asia jos lapset harrastavat jotakin lajia jo tosissaan ja viikonloput menevät peleissä.

Minkä verran tuon ikäiset tarvitsee aikuista? Tuntuu, että jotkut vanhemmat ovat tosi tiukilla yhä.

Minkä verran tuon ikäiset tarvitsee aikuista? Tuntuu, että jotkut vanhemmat ovat tosi tiukilla yhä.

Kun esikoinen meni kouluun oli helppoa. Tyttö hoiti kotitehtävät ja muun kouluun liittyvän kuin itsestään. Pojan kanssa sitten onkin ollut taistelua. Ei tee läksyjä ilman patistamista, koulutarvikkeet aina kotona jos minä en niitä laita valmiiksi reppuun. Läksyjen kanssa tappelu tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Eli riippuu kovasti lapsesta.

Meidän ala-asteikäiset tahtoisivat, että vanhempi olisi kotona kun lähtevät ja tulevat koulusta. Mummikin kävisi, mutta asuu liian kaukana.  Aina ei voi olla kouluun lähettäjää, eikä kotiin vastaanottajaa, mutta välillä sentään tämäkin onnistuu. 

Lapset tarvitsevat vanhempiaan, vaikka vanhemmat tahtovat jättää heidät selviytymään itsenäisesti.

Ai ihanko oikeesti mihin ala-asteikäiset tarvitsee aikuista.... no meillä harrastuskuskauksiin menee kaikki illat, kolme lasta ja julkisilla ei pääse.

Ei meillä eka- kolmas ja vitosluokkalaiset ruokaakaan itse tee, kotitehtävissä ja kokeeseen lukemisessa autetaan myös.

Tässä nyt tälläset ihan ekana tulee mieleen.

Lapsi harrastaa "vain" kolmena iltana viikossa....?!

Ap, ei tuohon ole mitään sääntöä.

Tässä muutama muuttuva tekijä:

- montako lasta on? Yksi on eri asia kuin kaksi on eri asia kuin kolme jnejne.

- ovatko lapset terveitä? Yksikin erityislapsi lisää haastekerrointa huomattavasti. Tappelet kerran vuodessa terapioista, käyt kontrolleissa, kuskaat terapioihin, laadit anomuksia Kelalle ja korjausvaatimuksia ja erityisopetuspäätöksiä ja HOJKseja...

- Mitä työtä teet? Osa-aikainen päivätyö on inasen toista kuin vaikkapa täysaikainen, epäsäännöllinen vuorotyö. Haastava asiantuntijatyö on eri kuin monotoninen suorittava työ, jonka voit unohtaa, kun töistä lähdet.

- Onko sinulla hoitoa ja apua tarvitsevia sukulaisia, esim. dementoituneet vanhemmat, joiden luo ajelet pitkän matkan päähän pari krt kuukaudessa...

- Onko sinulla luottamustehtäviä tai opiskelua, joka on hoidettava työn ohessa

- Onko lapsilla vaikeuksia koulussa tai tuen tarvetta koulunkäynnin kanssa? On aika eri asia, jos lapset hoitavat kaiken itsenäisesti versus se, että autat vaikka kahta lasta pari tuntia per ilta

- Miten paljon lapsilla on kuskaamista vaativia harrastuksia. Yksikin harrastus voi työllistää todella paljon, jos sisältää kaukana sijaitsevia harjoituksia useampana iltana viikossa. Harrastukset kumminkin ovat lapsille isosti hyödyksi, siksi useimmat hyvät vanhemmat niitäkin pyrkii lapsilleen mahdollistamaan sen sijaan, että makoilisivat illat telkun edessä.

- ruuhkaa aiheuttaa sekin, jos lapsilla on vilkas kaverielämä ja kotonasi on melkein joka ilta tuntia lasten kavereita. Omaa rauhaa - mitä se on?

- Onko sinulla puolisoa vai ei? Ja jos on, ehtiikö hän osallistua perheen ja kodin hoitoon? Tässäkin on isoja eroja. Ehkä on tullut ero, ehkä mies on kuollut, ehkä hän tekee arjet töitä muualla, ehkä on yksityisyrittäjä, kuka tietää.

Tässä nyt muutamia tekijöitä. Kuten huomaat, elämästä voi tehdä ruuhkaisen moni muukin asia kuin lapset, mutta usein pienten lasten vanhemmille myös ikäkauden takia kasaantuu noita muita velvoitteita.

Kiitos kutonen.... niin ja tosiaan: siinä, missä lapseton voi iltaisin syödä vain voikkarin iltapalana, ja ainoa lämmin ateria on työpaikkalounas, kasvuikäisille lapsille on pakko tosiaan kokata kunnon ruokaa. Joka ilta. 

8

... ja vielä - sori useampi kommentti - en siis VALITA asiasta yhtään. Minusta on kivaa, että on elämää ja touhua. Mutta hiukan huvittaa ap:n kysymys nyt.

Olin aina ajatellut, että vain pienet lapset on niin vanhempiaan tarvitsevia, että tulee ruuhkaa elämään. Ap

Juurikin noin kun 8 kirjoitti. Meillä 3 lasta kotona, yksi erityislapsi, tarvitsee paljon apua koulun ja arkiaskareiden kanssa, vaikka iän puolesta jo ”pitäisi” pärjätä. Hänen harrastuksessa(1-5x viikko, ratsastus, toimii samalla terapiana)myös vanhemman läsnäolo välttämätön. Yksi lapsi harrastaa aktiivisesti ja kuljetuksia 2-35km päähän 1-5x vko. Välillä onnistuu kimppakyydit. Vanhimmalla lapsella aikaa vievä harrastus, vaatii usein kuljetuksia ja osan aikaa vanhemman läsnäoloa.

Mies on, mutta 1-4pv viikossa työmatkoilla. Itse teen 8-16 työtä.

Lapset tarvii lämpimän ruuan joka ilta, liikkuvat paljon, eli täyttävää ja ravitsevaa pitää olla.

Eriryislapsen koulhommissa saattaa mennä helposti 2h illassa, pyykit, koira, kaupassakäynti, kodin siisteys ym.ym.ym., kyllä koen eläväni ruuhkavuosia!! Helpompaa oli epäsäännöllinen vuorotyö ja pienet lapset!!

Ap on tosi ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Olin aina ajatellut, että vain pienet lapset on niin vanhempiaan tarvitsevia, että tulee ruuhkaa elämään. Ap

Olet tyhmä.

Elämä ala-asteikäisten kanssa on paljon työläämpää kuin päiväkoti-ikäisten.

Päiväkotilasten kanssa voi illan olla möllöttää. Koululaiset ehtii sotkea sen kodin kertaalleen ennen kuin on itse edes kotona. Ruokaa pitää laittaa enemmän. Illat täyttyy harrastuksista, kavereista, läksyistä, WILMASTA. Kesällä pitää järjestää ja sumplia 12 viikon loma.

No, tuon ikäiset ovat pieniä.