Miksi ulkopuoliset kokevat oikeudekseen arvostella äitejä?

Minulla on sellainen vanhanaikainen lapsi, joka piirtää, tekee palapelejä, rakentaa legoilla jne. eli tekee kaikenlaisia asioita kiljumatta samalla. Tämä johtuu varmaan siitä, että sain hänet aika vanhana, joten "rakennustarpeet" ovat olleet sen verran iäkkäitä, että en saanut aikaan kännykkälasta tai turhankarjujaa.

En ole koskaan ajatellut, että miksi-kysymys olisi arvostelua, koska kysytäänhän esim. työhaastattelussa, että miksi hait tätä työpaikkaa eikä se tarkoita, että sinä se varsinainen idiootti olet, kun meille töihin haluat.

Eiköhän tuo kaikki kertomasi ole omien korviesi välissä!

Tämä on niin totta. Äitinä ei yksinkertaisesti VOI tehdä MITÄÄN oikein! Aina on joku jonka mielestä olisi pitänyt tehdä toisin tai pilaa lasten elämän ja tulevaisuuden. Pitää vaan oppia tekemään oman tuntemuksen mukaan ja viisveisata muiden ohjeista ja ihmettelyistä.

Minulla on sellainen mielikuva, että eniten äitejä ja heidän valintojaan arvostelee toiset äidit, jotka kokevat oman valintansa ainoaksi ja oikeaksi. Ei minua lapsettomana juuri äitien valinnat kiinnosta.

Sitähän tämä äitiys nykypäivänä on. Tai kai se on aina sitä ollut, mutta nykyään vain lasten kanssa liikutaan enemmän kodin ulkopuolella, niin kaikkeen tekemiseen on enemmän yleisöä.

Nykyään lapselle äänen korotraminenkin on jo väkivaltaa, mutta lapsi pitäisi kuitenkin saada pidettyä tiukassa kurissa. Jossain vaiheessa pitää vain lakata välittämästä muista ihmisidtä ja luottaa siihen, että itse tietää mikä omalle lapselle on parasta.

Kai se äitiys tekee naisesta takakireän. Äidit arvostelee toisten lastenhoitoa, toisten imetystä ja toisen lapsettomuutta. Epävarmoja itsestään vaan. Onneks suurinosa äideistä ei arvostele muita.

Vela. kirjoitti:

Minulla on sellainen mielikuva, että eniten äitejä ja heidän valintojaan arvostelee toiset äidit, jotka kokevat oman valintansa ainoaksi ja oikeaksi. Ei minua lapsettomana juuri äitien valinnat kiinnosta.

Ihan puppua.

Kaksi pahinta arvostelijaryhmää on a) lapsettomat. Tämän lajin rasittavin edustaja on nuori lapseton ammattikasvattaja/sosiaali-ihminen. Ja b) vanhemmat miehet, myöhäisherännäiset pätijäisoisät, jotka itse ei edes olleet läsnä lapsilleen, mutta myöhemmällä iällä kokevat pedagogisen herätyksen.

Olen todennut, että moni kommentoija/neuvoja on vanhempi nainen tai anoppi, joka pitää omia ratkaisujaan parhaina eikä edes ole seurannut viimeisintä tutkimustietoa, mitä tulee lasten hoitoon, kasvatukseen tai psykologiaan.

He pyrkivät hiljentämään oman huonon omantuntonsa äänen, mitä tulee omiin kasvatusratkaisuihin ja niiden seurauksiin. Ovat itse olleet niitä äitejä, jotka menivät töihin ja veivät pulloruokitut vauvansa 3 kk:n ikäisinä hoitoon. Syöttivät lapsilleen jatkuvia antibioottikuureja ja eineksiä.

Ja jos heidän lapsistaan kasvoi normaaleja ja tasapainoisia aikuisia, he pitävät itseään erinomaisina kasvattajina (ei päivähoitoa tai koulua). Mikäli heidän lapsistaan tuli syrjäytyneitä ja rikkinäisiä, niin silloin pidetään syypäänä kaikkia muita (=hoitopaikka ja koulu) paitsi omia ratkaisuja.

Siinä neuvojassa puhuu joko omakehu taikka syyllisyys.

Mun mielestä pahimpia on iäkkäät miehet. Just tuo huutaminen lapsille puistossa. 

Joo, kyllä mun lapset osaa myös leikkiä hiljaisesti mutta en pidä sitä minään itseisarvona. Joskus piirtävät, askartelevat ja soittavat pianoa (no, soitosta tulee sitten taas pianon ääni), mutta ovat luonteeltaan sellaisia että tykkäävät myös juosta, liikkua, nauraa, kiljua, purkaa energiaa just esim leikkipuistossa. Jos saavat kännykän tai tabletin, liimautuvat siihen kyllä ja ovat silloin hiljaa. Ketuttaa tollainen, että leikkipuistossa ei saisi kuulua lasten ääntä. Ja annas olla jos menet lasten kanssa kauppaan/ravintolaan/kahvilaan. 

Yhden lapsen kanssa meneminen on sitten ihan eri asia. Silloin lapsi yleensä ei pidä meteliä, on rauhallinen ja saa kaiken huomion siltä paikalla olevalta äidiltä. Mutta jos lapsia on 2-3 per aikuinen, niin jossain vaiheessa alkaa äänen volyymi nousta, ja sitähän tietty ihmisryhmä ei voi sietää. 

Meidän lähellä on kiva puisto, mutta aika ajoin puiston vieressä asuva mummo pilaa tunnelman, kun tulee ulos huutamaan että lapset hiljaa. Välillä, jos puistossa on vain isompia lapsia eikä aikuisia ollenkaan, mummo tulee kuvaamaan "riehuja". Asiasta sanominen ei auta, hänellä on oikeus.

Ja omien lasten kanssa on kokemus monesta jonossa etuilevasta aikuisesta. Ja keski-iän ylityttäneistä naisista, joille on ongelma pelkkä lapsen läsnäolo kaupassa, kirjastossa, bussissa, kahvilassa jne. Mulkoillaan ainakin, jos ei uskalla mitään ääneen sanoa. Toiset uskaltaa, ja selitä siinä sitten lapselle miksi täti noin sanoi.

Miksi et opettanut lapsiasi olemaan kiljumatta niin miehen ei olisi tarvinnut huomauttaa asiasta? Ihan juontuu siitä, että vanhemmat ei nykypäivänä opeta lapsille normaaleja käytöstapoja, vaan antavat lasten tehdä mitä sattuu ilman rajoja. Eräs lapsi kerran tuli viereeni ja aiheutti hetkellisen kuulovaurion kirkaisemalla suoraan korvani alla. Hän siis teki tuon aivan asiakseen ja tarkoituksella. Sellainen ei ole hyvää vanhemmuutta, vaan lapset on opetettava ETUKÄTEEN huomioimaan muut ihmiset ja kasvatettava hyvin käyttäytyväksi yhteiskunnan jäseneksi.

Mulle ei ole ikinä kukaan/yksikään toinen nykyinen tai entinen äiti mussuttanut mitään.

Sen sijaan lapsettomat siskoni suunnilleen repivät vanhemmuuttani. Kaiken tietävät parhaiten, eivätkä salaa neuvojaan.

Toinen rasittava ryhmä on kuusikymppiset miehet. Heiltä sataa ohjeita. Appi, joka ei ole ikinä edes vaihtanut vaippaa, on pedagoginen ihme.

Kolmas ryhmä on sitten lapsettomat, juuri valmistuneet ns "ammattilaiset". Sitä tietämisen määrää.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lähellä on kiva puisto, mutta aika ajoin puiston vieressä asuva mummo pilaa tunnelman, kun tulee ulos huutamaan että lapset hiljaa. Välillä, jos puistossa on vain isompia lapsia eikä aikuisia ollenkaan, mummo tulee kuvaamaan "riehuja". Asiasta sanominen ei auta, hänellä on oikeus.

Ja omien lasten kanssa on kokemus monesta jonossa etuilevasta aikuisesta. Ja keski-iän ylityttäneistä naisista, joille on ongelma pelkkä lapsen läsnäolo kaupassa, kirjastossa, bussissa, kahvilassa jne. Mulkoillaan ainakin, jos ei uskalla mitään ääneen sanoa. Toiset uskaltaa, ja selitä siinä sitten lapselle miksi täti noin sanoi.

Voit selittää asian lapselle niin, että pyydät häneltä anteeksi, että olet ollut huono äiti, etkä ole aiemmin opettanut lastasi ajattelemaan, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin te. Sanot, että teidän pitää luopua itsekkyydestänne ja alkaa ottamaan huomioon myös muut ihmiset. Jatka, että toimiva yhteiskunta huomioi kaikki sen jäsenet ja antaa jokaiselle tilaa rajoittamalla tietyn verran omaa itsekästä toimintaansa. Etenkin heikoimmassa asemassa olevat vanhukset kaipaavat hiljaisuutta ja sitä meidän muiden tulee heille antaa. Mummolla tuskin on mahdollisuutta muuttaa pois, mutta te voitte säätää leikkivolyyminne siedettävälle tasolle.

Koska lapsistasi tulee kansalaisia meidän muiden joukkoon ja WT perheitä on niin paljon

Vanhemmat sukupolvet eivät todellakaan ymmärrä huonosti kasvatettuja lapsia, sillä heidät itsensä on opetettu pienestä asti käyttäytymään kunnolla ja "ihmisiksi". He siis korjaavat teidän ja lastenne käyttäytymisessä juuri niitä asioita, joista heille itselleenkin on huomautettu. Ihmisten ilmoilla ei huudeta, eikä hypitä, eikä muita ihmisiä häiritä. Kotona sitten kiljutaan ja riehutaan vanhempien ilona :)

Äitinä joutuu ottamaan oman kantansa monesta asiasta.

Kannan joutuu ottamaan jopa neuvolassa, jossa voidaan joko tukea imetystä tai kannustaa lopettamaan, vaikka olisi valmis jatkamaan. Virallisia ohjeita eivät noudata, vaan antavat neuvoja varsinkin imetysasiassa oman mielensä mukaan! Pitivät aivan tavattomana, että joku äiti imettää, olisi pitänyt väsyä, armahtaa jo itsensä yms, kun lapsia oli useita. Eihän suurperheen äiti voi jaksaa? Täytyy olla jotain vikaa? Tukea äitiyteen ei kyllä saa, vaan joutuu täyttämään erilaisia kyselylomakkeita, joista ei ole arjen avuksi! Jos kysyy, onko mahdollista saada joskus kodinhoitajaa, niin vastaus on, että lopeta imetys!

Vierailija kirjoitti:

Miksi et opettanut lapsiasi olemaan kiljumatta niin miehen ei olisi tarvinnut huomauttaa asiasta? Ihan juontuu siitä, että vanhemmat ei nykypäivänä opeta lapsille normaaleja käytöstapoja, vaan antavat lasten tehdä mitä sattuu ilman rajoja. Eräs lapsi kerran tuli viereeni ja aiheutti hetkellisen kuulovaurion kirkaisemalla suoraan korvani alla. Hän siis teki tuon aivan asiakseen ja tarkoituksella. Sellainen ei ole hyvää vanhemmuutta, vaan lapset on opetettava ETUKÄTEEN huomioimaan muut ihmiset ja kasvatettava hyvin käyttäytyväksi yhteiskunnan jäseneksi.

Kyllä! Juuri näin. Nykyajan huonot vanhemmat eivät edes opeta vauvojaan olemaan itkemättä. Synnäriltä asti kuuluu kauhea parkuminen. Mikä on kun ei kielletä sitä vauvaa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi et opettanut lapsiasi olemaan kiljumatta niin miehen ei olisi tarvinnut huomauttaa asiasta? Ihan juontuu siitä, että vanhemmat ei nykypäivänä opeta lapsille normaaleja käytöstapoja, vaan antavat lasten tehdä mitä sattuu ilman rajoja. Eräs lapsi kerran tuli viereeni ja aiheutti hetkellisen kuulovaurion kirkaisemalla suoraan korvani alla. Hän siis teki tuon aivan asiakseen ja tarkoituksella. Sellainen ei ole hyvää vanhemmuutta, vaan lapset on opetettava ETUKÄTEEN huomioimaan muut ihmiset ja kasvatettava hyvin käyttäytyväksi yhteiskunnan jäseneksi.

Miksi niin moni aikuinen saa metelöidä, mutta lapsen leikin ääniä ei siedetä edes lasten leikkipuistossa? Bussissa aikuiset kailottaa asiansa puhelimeen, humalaiset huutelee pitkin katuja milloin mitäkin, naapurissa huudatetaan musiikkia milloin mihinkin aikaan ja yleisötapahtumissa mölistään niin ettei omia ajatuksiaan kuule. Erinäisten urheilukisojen aikaan koko talo raikaa, kun joku tekee maalin. Huudon sävystä voi sitten arvailla, että tekikö maalin oikea vai väärä joukkue. 

Itsekin yritän opettaa lapselleni, että joka paikassa ei voi huutaa ja riehua, mutta en ymmärrä miksi lapsilta pitäisi vaatia täydellistä hillittyä käytöstä ja hiljaisuutta, kun ei moni aikuinenkaan siihen pysty. Lapset pitäisi kasvattaa koko ajan tukahduttamaan itseään ja pyytelemään olemassaoloaan anteeksi. Lastenkin pitää sietää monenmoista huonokäytöksistä aikuista, joten eiköhän aikuisetkin voi vähän siedättää itseään sietämään lapsia. 

Minusta jotkut ihmiset vaan haluavat olla ilkeitä lapsille jostain systä