Miten koet sen, että lapsi laitetaan valjailla syöttötuoliin kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten se lapsi voi tipahtaa siitä syöttötuolista, jos itse istuu koko ajan vieressä? Meillä ei ainakaan lapsi koskaan istunut syöttötuolissa yksin, jos aikuinen ei ollut vieressä. En nähnyt mitään tarvetta valjaille. Minusta ajatus lapsen kiinnittämisestä syöttötuoliin tuntui tosi pahalta. 

Jos teillä on joku flegmaattinen lapsi, niin tiedoksi vaan että kaikilla ei ole.

Meillä perusrauhallinen lapsi saattoi kesken ruokailun nousta syöttötuolissa seisomaan. Se käy nopeammin kuin ajatus.

Mikä sinun mielestäsi on paras ratkaisu, laittaa lapsi turvavyöllä kiinni, jolloin muut saavat syödä rauhassa, vai antaa lapsen riehua ja seistä, jolloin kukaan ei syö rauhassa. Kolmas vaihtoehto on antaa mennä yksin esim.olohuoneeseen, jossa on kaikkea kivaa, pistorasiat, kodin elektroniikkaa ja sohvalta päälleen putoamista.

Meillä käytettiin rattaissa turvavöitä ja autossa turvaistuinta. Teillä ei varmaan niitäkään tarvinnut kun olitte koko ajan vieressä.

Annoin lapsen nousta syöttötuolissa seisomaan. Mitä se haittaa? Lapsi seisoi jonkin kerran, minä vahdin vierestä ettei putoa, lapsi ei saanut seisomisella mitään reaktiota aikaan, kyllästyi, alkoi taas istua. Ei tarvinnut pakkositoa minnekään.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta kommentoin sinullekin, että sinulla on yksi, rauhallinen lapsi. On muunkinlaisia lapsia. Ja on sellaisiakin tilanteita, että lapsia on kerralla enemmän kuin yksi. Silloin elämä onkin vähän erilaista.

Minulla on neljä lasta. Ketään ei ole sidottu. Mutta toki jonkun ADHD-vauvan kanssa saattaa olla hankalampaa.

Toinen pointti joka jäi sanomatta on se, että me ollaan tätä mietitty. Lapsi katsoo mallin vanhemmista ja muista lapsista. Joten: meillä pyritään rauhoittamaan ruokailut niin, ettei kukaan häslää. Ruoka katetaan pöytään, yritetään niin, ettei kukaan nouse pöydästä ennenkuin kaikki lopettaneet ruokailun. Pöydässä on kaikki tarvittavat, jos jotain kaatuu niin talouspaperirulla on valmiina. Myös se taapero rauhoittuu siihen.

Monessa perheessä ateriointi on melkoista rallia. Äiti vielä kokkaa viimeisiä kun osa syö, yksi hotkii kolmessa minuutissa ja juoksee leikkimään, pöydästä noustaan hellalle ja jääkaapille, ei ihme, että taaperolla pää pyörii ja keho pyrkii mukaan toimintaan. Ja miten tää ratkaistaan? Sitomalla lapsi tuoliin.

Toki sinulla voi olla neljä lasta, mutta ensimmäisessä viestissä puhuit vain yhdestä. Se ainakin minun silmissäni hieman vähentää uskottavuuttasi neljästä lapsesta, anteeksi vain. On niin helppo sanoa, että minullapa on vaikka kuinka monta lasta ja sitä kautta yrittää saada muka uskottavuutta, että onhan sitä kaikenlaista nähty.

Ei ole ollut meillä syöminen rallia, paitsi tuon nuoremman lapsen osalta, on osittain edelleen. En ymmärrä, miksi esim. sinulla on halu heitellä ilmaan jotain diagnooseja. Tämä nyt vain on sellainen, että heiluttelee raajoja ja heiluu. Silloin, kun oli pienempi, oli pakko käyttää syöttötuolissa valjaita. Miksi se on sinusta ongelma? Kyllähän niitä rattaissakin käytetään. Meillä käytettiin rauhallisella esikoisellakin, koska rattraista putosi tosi helposti, jos kumartui toisella puolelle.

Missäpäin ap toimitaan näin? Meidän pikkuinen on päiväkodissa kiinni valjaissa ruokailun ajan, koska on niin älyttömän kova kiipeilemään (toisin kuin esikoinen, jonka kohdalla valjaita ei lainkaan tarvittu).

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin ap toimitaan näin? Meidän pikkuinen on päiväkodissa kiinni valjaissa ruokailun ajan, koska on niin älyttömän kova kiipeilemään (toisin kuin esikoinen, jonka kohdalla valjaita ei lainkaan tarvittu).

Vaasassa.

Pakko, sitominen, kiinnipito, kukkahattu... Mikä pätee vauvoihin, pätee myös vanhuksiin.

Vaarini joutui sairaalaan ja sieltä vanhainkotiin osastohoitoon, kun häntä ei olisi voitu hoitaa kotona. Liikuntakykyä oli jäljellä vähän ja muutamasti pelastimme hänet sängyn laidalta viime tingassa. Asiasta keskusteltiin hoitajien ja lopulta lääkärinkin kanssa ja tulos oli, että vaarin itsemääräämisoikeuden takia ei sängyn laitaa saanut nostaa ylös. Vaari oli täysin sekava, ei tuntenut läheisiä, jaloissa ei ollut voimaa. Mutta silti! Jos hän haluaisi nousta sängystä, siihen täytyisi olla oikeus, eikä häntä saanut rajoittaa.

Tulihan se puhelu sitten, että vaari oli hivuttanut itsensä vuoteen reunalle ja sitten huonoilta jaloiltaan kaatunut. Kaksi murtumaa kasvoissa, käsi poikki, ruhjeita ja päävamma. Mutta hänellähän oli vapaa tahto.

Kiintoisaa tässä on, että kun vaari nyt romahti siihen kuntoon, ettei voinut liikuttaa kuin vähän käsiään, sängyn laita alettiin pitää ylös nostettuna. Ilman selityksiä.

Vertaan tähän tuota "lasta ei saa rajoittaa edes turvallisuussyistä" -höösäystä.

Leikkikehiä ei nykymaailmassa kai enää ole? Ilmoittaudun pahismutsiksi, kun nostin lapsen pinneriin leikkikehän puutteessa, kun pudotin juomalasin säpäleiksi lattialle. Pinnerissä kävi aikamoinen kiljuminen siihen mennessä, kun olin saanut viimeiset sirut pois. Lapsi ei viihtynyt, mutta en mielestäni tehnyt väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole käyttänyt lapsella sitomista muuten kuin auton turvavöissä turvallisuussyistä. Olen halunnut kasvattaa lapseni noudattamaan pöytätapoja, siihen ei kuulu lapsen sitomista kiinni. Kunnioitan lapsia sen verran, etten halua käyttää pakkositomista jos sille ei ole perusteita. Helpommalla varmasti pääsee jos sitoo lapsen syöttötuoliin tai rattaisiin, mutta minulla on ollut aikaa ja voimia kasvattaa. Ja tulos on ollut kaksivuotias joka syö haarukalla ja veitsellä, ei heittele tai sotke. Istuu rattaissa nätisti, jos kyllästyy, pyytää saada kävellä. Pakkokeinoilla saa aikaan vastustusta. Lasta kunnioittamalla ja kauniisti kasvattamalla hyvää käytöstä.

Sinulla on kokemusta yhdestä rauhallisesta lapsesta. En tiedä, oletko aikeissa hankkia enempää, mutta jos olet, saattaa pikkusisarus yllättää. (Voi tietenkin olla myös niin, että trollaat.)

Munkin ensimmäinen lapsi oli tosi rauhallinen, toinen ei sitten ollutkaan. 

Ihania nää yhden lapsen ihmeet. Ei mun lapseni niin ei sitten muutkaan.

Esikoinen vuoden vanhana kuin hurrikaani suöttötuolissa. Pakko sitoa tuoliin tai olisi ollut vähän väliä sairaalareissuja. Ei pelännyt mitään, ylös ja alas, mitä väliä että sattui. Kuopusta ei ole tarvinnut sitoa yhtään, niin vaan istui nätisti kuin tatti. Ei tarvitse tarkentaa varmaan kumpi on rauhallinen ja kumpi elohopea.

Vierailija kirjoitti:

En ole käyttänyt lapsella sitomista muuten kuin auton turvavöissä turvallisuussyistä. Olen halunnut kasvattaa lapseni noudattamaan pöytätapoja, siihen ei kuulu lapsen sitomista kiinni. Kunnioitan lapsia sen verran, etten halua käyttää pakkositomista jos sille ei ole perusteita. Helpommalla varmasti pääsee jos sitoo lapsen syöttötuoliin tai rattaisiin, mutta minulla on ollut aikaa ja voimia kasvattaa. Ja tulos on ollut kaksivuotias joka syö haarukalla ja veitsellä, ei heittele tai sotke. Istuu rattaissa nätisti, jos kyllästyy, pyytää saada kävellä. Pakkokeinoilla saa aikaan vastustusta. Lasta kunnioittamalla ja kauniisti kasvattamalla hyvää käytöstä.

Ihan sulle vaan tiedoksi, että vaikka lapseni ovat olleet (vatsan ympäriltä) vyöllä sidottuna syöttötuoliin n. 6kk - 1v iässä, minulla on silti ollut aikaa kasvattaa lapsiani, opettaa pöytätapoja ja kaunista käytöstä. Tuon pienen hetken, nuo muutamat kuukaudet, olen vain halunnut varmistaa lapsen turvallisuuden. Näin on toiminut aika moni muukin. Jos tuo tuoliin kiinnittäminen olisi aiheuttanut ahdistusta lapsessa, niin toki silloin olisi keksitty muita keinoja. Ovat nyt yli kymmenenvuotiaita iloisia, reippaita ja fiksuja koululaisia.

Sori, mutta et nyt saa paras äiti pisteitä tästä, vaikka kovasti yrität itseäsi ylentää.

Työskentelen yksityisessä päiväkotiketjussa ja meillä on valjaiden käytön suhteen täyskielto. Ei siis saa käyttää syöttiksessä, vaunuissa, rattaissa eikä kävellessä/retkillä. Kiellon perusteista en sen tarkemmin tiedä.