Miksi koiranpentuja opetetaan nameilla? Tänäänkin nuori nainen syötti jatkuvasti koiralleen nameja ja pakeni kun piti kohdata toinen koira?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on ihan oikeassa siinä että on se kumma jos koira ei muita saa kohdata. Mä näen jatkuvasti koiria jotka tutustuvat hihnassa ja kaikki todella tyytyväisiä ja iloisia. Joskus joku haukkuu vihaisesti ja siirrytään pois niin ettei tule pahaa mieltä kellekään.

Sitten on ne jotka opettavat koiransa alistumaan siihen että tuijottavat omistajaansa vain ja se on SAIRASTA!

Mun koiratkin rakastavat koirakamujaan ja ihan tiedoksi, koirapuistot ne vasta arvaamattomia paikkoja on missä traumat voi tulla koiralle kun vapaa koira hyökkää!!.. 

Milloinkohan tuokin tapa kumotaan että näin EI tule toimia koiran kanssa. 

Ehe ehe, ap vastailee täällä nyt jo ihan itse itselleen. Voi muru, mene katsomaan vaikka telkkua välillä.

En ole ap. Vai onko kaikki ne henkilöt myös ''ap'' jotka näet kadunvarrella koirien kanssa ja antavat moikata, haistella ja leikkiä keskenään? 

Ap pahoitti mielensä kun hänen kiltti pikku amstaffi tms. ei päässyt vähän nuuskimaan pentua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea tarvitse erikseen kouluttaa. Meidän koira on kiinnostunut toisista koirista positiivisesti eli haluaisi leikkiä ym.

Minä en salli sitä, mutta mies sallii. Minun kanssani koira ei edes pyri toisten koirien luokse, miehen kanssa yrittää ja saa sitä tehdä, jos vastaantulevien kanssa kemiat kohtaa. Hassulta voi kuulostaa, mutta koira "lukee" meitä.

Onneksi miehesi sentään antaa koiran tutustua muihin...

Koiralle on ominaista halu tutustua ja leikkiä niinkuin lapsella tarve päästä tutustumaan muihin lapsiin hiekkalaatikolla. En käsitä niitä jotka eristävät koiransa.

Minä en ymmärrä niitä jotka päästävät koiransa kaikkien vastaantulevien luokse koska "pitäähän nyt pikkumussukan saada tutustua ja tehdä mitä haluaa". Ei se, että opettaa koiran kävelemään nätisti lenkillä ja ohittamaan nätisti tarkoita etteikö koira koskaan saisi leikkiä muiden koirien kanssa. Annatko sä lapsiesikin jäädä juttelemaan ja leikkimään jokaisen vastaantulevan lapsen kanssa?

Ohimenotilanteet koira oppii parhaiten kun mennään vain ohi eikä tehdä siitä showta pysähtymällä ihmettelemään tai syöttämään nameja.

Remmirähjäys kumpuaa omistajan epävarmasta kehonkielestä johon koira reagoi ajattelemalla tämän vaativan puolustamista.

Vierailija kirjoitti:

Ap pahoitti mielensä kun hänen kiltti pikku amstaffi tms. ei päässyt vähän nuuskimaan pentua

Ap. Kyseessä on metsästyskoira, jolla netsästysvietit. Ei ollut vaikea kouluttaa ilman niitä nameja.

Iloisesti mennään kohti uusia seikkailuja - myös lenkillä ollessa.

Meidän koira ei tuijota ahdistuneesti omistajansa taskuja ja kerjää nameja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea tarvitse erikseen kouluttaa. Meidän koira on kiinnostunut toisista koirista positiivisesti eli haluaisi leikkiä ym.

Minä en salli sitä, mutta mies sallii. Minun kanssani koira ei edes pyri toisten koirien luokse, miehen kanssa yrittää ja saa sitä tehdä, jos vastaantulevien kanssa kemiat kohtaa. Hassulta voi kuulostaa, mutta koira "lukee" meitä.

Onneksi miehesi sentään antaa koiran tutustua muihin...

Koiralle on ominaista halu tutustua ja leikkiä niinkuin lapsella tarve päästä tutustumaan muihin lapsiin hiekkalaatikolla. En käsitä niitä jotka eristävät koiransa.

Minä en ymmärrä niitä jotka päästävät koiransa kaikkien vastaantulevien luokse koska "pitäähän nyt pikkumussukan saada tutustua ja tehdä mitä haluaa". Ei se, että opettaa koiran kävelemään nätisti lenkillä ja ohittamaan nätisti tarkoita etteikö koira koskaan saisi leikkiä muiden koirien kanssa. Annatko sä lapsiesikin jäädä juttelemaan ja leikkimään jokaisen vastaantulevan lapsen kanssa?

Ilmankos me suomalaiset olemme niin ahdistuneita ja sulkeutuneita. Ei ne muut koirat ole mitään uhkia.

Meillä käy leikkimässä esim huostaanotettu lapsi, joka on nyt sijaisperheessä.

Eli luotan muihin koiriin ja myös ihmisiin.

Kuten tutkimuksissa on havaittu, syöminen vaikuttaa koirien aivoissa välitysaineiden toimintaan. Ruoka muodostaa positiivisen lähestymistavan uusiin asioihin.

Asioiden jännittäminen, esim tuntemattomat ihmiset, lastenvaunut, kaukana näkyvät koirat, vähenee, kun koira syö tai saa tehtäväkseen asioita.

Koira muodostaa herkkujen avulla positiivisen suhtautumisen muihin.

Esimerkiksi jos koira jännittää julkisessa kulkuvälineessä, kun sitä pyytää istumaan, menemään maahan, antamaan tassua, tulemaan vierelle, koira keskittyy tekemiseen ja saa palkinnosta mielihyvää. Sen sijaan, että jännittäisi koko matkan kulkuvälineessä ja siihen saattaisi syntyä pelkoja. Koira ei stressaa enää, koska sillä on tekemistä ja se yhdistää hyvän olon siihen paikkaan myös.

Monet remmirähjät ovat epäluuloisia toisia koiria kohtaan ja rähisemällä yrittävät pitää ne kaukana. Tämä on kuitenkin hankalaa, kun koiria kävelytetään teillä eikä pelloilla tai metsässä. Koirien pitäisi käyttäytyä.

Koira tällöin alkaa jännittää tilannetta jo nähdessään toisen koiran kauempana. Jo silloin voi alkaa puuttua koiran suhtautumiseen ja kun se saa mielihyvää nähdessään muita koiria, sen suhtautuminen tilanteeseen muuttuu. Seuraavaksi, koiran olon jo rauhoituttua, voidaan päästää tuntematon koira lähemmäksi, ja taas namien avulla vältetään tilanteen eskaloituminen rähjäämiseen. Jos koira pääsee rähjäämään, kieltäminen tms ei enää auta. Se ei korjaa käytöstä eikä opeta koiralle uutta suhtautumistapaa. Eikä rauhoita sitä.

Namittaminen on koiran aivojen välitysaineiden muuttamista toisenlaisiksi. 

Jos koira stressaa jotain tilannetta liikaa, se ei pysty edes syömään, jolloin se ei myös voi oppia mitään.

Stressi aiheuttaa sitä, ettei oppiminen onnistu. Joten koira pitää yrittää saada stressittömään tilaan, jolloin opit menevät muistiin asti.

Mitä namipuolue sanoo siihen, kun epäilen että palkitsemalla kasvatetut koirat ovat kiihdyksissä tilanteissa, joissa itse haluaisin eläimen olevan mieluummin rauhallinen. Samaten mietin sitä lastenkasvatuksessa. Että jäävätkö nämä palkitsemalla kasvatetut paitsi siitä hyvässä mielessä itseriittoisesta mielenrauhasta, joka luo itsetuntoa ja aikuisuutta. Palkkionnälkä ei mielestäni ole aikuinen olotila.

Onko siis tarkoitus vähentää namiriippuvuutta koulutuksen edetessä ja antaa näin tilaa muille motiiveille? Varmasti on parempi, että eläinväärien juttujen sijaan tekee haluttuja asioita vaikka sitten vääristäkin syistä, mutta silti mietityttää, menetetäänkö jotain. Enkä ole sama joka tuota ihmetteli, jääkö koiruus vajaaksi.

Jos olen oikeassa, en silti tiedä haittaako se koiria, mutta namittamalla kasvatettuja ihmisiä kyllä ja ihan varmasti. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Mitä namipuolue sanoo siihen, kun epäilen että palkitsemalla kasvatetut koirat ovat kiihdyksissä tilanteissa, joissa itse haluaisin eläimen olevan mieluummin rauhallinen. Samaten mietin sitä lastenkasvatuksessa. Että jäävätkö nämä palkitsemalla kasvatetut paitsi siitä hyvässä mielessä itseriittoisesta mielenrauhasta, joka luo itsetuntoa ja aikuisuutta. Palkkionnälkä ei mielestäni ole aikuinen olotila.

Onko siis tarkoitus vähentää namiriippuvuutta koulutuksen edetessä ja antaa näin tilaa muille motiiveille? Varmasti on parempi, että eläinväärien juttujen sijaan tekee haluttuja asioita vaikka sitten vääristäkin syistä, mutta silti mietityttää, menetetäänkö jotain. Enkä ole sama joka tuota ihmetteli, jääkö koiruus vajaaksi.

Jos olen oikeassa, en silti tiedä haittaako se koiria, mutta namittamalla kasvatettuja ihmisiä kyllä ja ihan varmasti. Vai?

pidätkö koiria ihmisinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikkea tarvitse erikseen kouluttaa. Meidän koira on kiinnostunut toisista koirista positiivisesti eli haluaisi leikkiä ym.

Minä en salli sitä, mutta mies sallii. Minun kanssani koira ei edes pyri toisten koirien luokse, miehen kanssa yrittää ja saa sitä tehdä, jos vastaantulevien kanssa kemiat kohtaa. Hassulta voi kuulostaa, mutta koira "lukee" meitä.

Onneksi miehesi sentään antaa koiran tutustua muihin...

Koiralle on ominaista halu tutustua ja leikkiä niinkuin lapsella tarve päästä tutustumaan muihin lapsiin hiekkalaatikolla. En käsitä niitä jotka eristävät koiransa.

Minä en ymmärrä niitä jotka päästävät koiransa kaikkien vastaantulevien luokse koska "pitäähän nyt pikkumussukan saada tutustua ja tehdä mitä haluaa". Ei se, että opettaa koiran kävelemään nätisti lenkillä ja ohittamaan nätisti tarkoita etteikö koira koskaan saisi leikkiä muiden koirien kanssa. Annatko sä lapsiesikin jäädä juttelemaan ja leikkimään jokaisen vastaantulevan lapsen kanssa?

Koiralla on luontainen tarve haistella ja sosialisoida lajitovereiden kanssa ja koiralla on paljon enemmän ärsykkeitä kuin ihmisellä , edes lapsella.

Itse ymmärrän kuitenkin sen että aina ei tarvitse mennä joka paikkaan ja joskus on hyvä ohittaakin. Esim jos tulee vastaan koira joka näyttää aggressiiviselta, tai jos tulee taistelurotuinen koira/iso koira ja halutaan mennä ohi. Täyttä eristystä en kuitenkaan hyväksy ja koiran tarvetta pitää katsetta omistajassa koko ajan kiinni. Tiedän tapauksen missä koira ei nauti lenkistä kun tuijottaa lähes koko ajan alistettuna omistajaansa. 

Jatkuva namittelu ei ole tervettä.

Vähän oli kyllä outoa ja koiralla koko ajan katse namissa. Eikö koirat voi enää haistellakaan?

Eikö siinä synny jotain niskaongelmiskin kun tuijottaa taskuun js haistaa namit??

Minut ja rauhallisen koirani ohi pääsee helposti. Ja ehkä sellainen koiransa kanssa pusikkoon menevä estynyt ihminen joutaa siellä pusikossa mun puolesta olemaankin.

Sellaisten mukavien koiraihmisten kanssa on hyvät jutut ja koirat viihtyy.

Tyhmää jos nami haisee koiran kuonoon lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä namipuolue sanoo siihen, kun epäilen että palkitsemalla kasvatetut koirat ovat kiihdyksissä tilanteissa, joissa itse haluaisin eläimen olevan mieluummin rauhallinen. Samaten mietin sitä lastenkasvatuksessa. Että jäävätkö nämä palkitsemalla kasvatetut paitsi siitä hyvässä mielessä itseriittoisesta mielenrauhasta, joka luo itsetuntoa ja aikuisuutta. Palkkionnälkä ei mielestäni ole aikuinen olotila.

Onko siis tarkoitus vähentää namiriippuvuutta koulutuksen edetessä ja antaa näin tilaa muille motiiveille? Varmasti on parempi, että eläinväärien juttujen sijaan tekee haluttuja asioita vaikka sitten vääristäkin syistä, mutta silti mietityttää, menetetäänkö jotain. Enkä ole sama joka tuota ihmetteli, jääkö koiruus vajaaksi.

Jos olen oikeassa, en silti tiedä haittaako se koiria, mutta namittamalla kasvatettuja ihmisiä kyllä ja ihan varmasti. Vai?

pidätkö koiria ihmisinä?

Miten niin? Pidän ihmistä eläinlajina, ja tunnistan koirasta pentuuden, murrosiän ja aikuisuuden erot. Epäilen, että sellainen kasvatus joka tuomitsee ihmislapsen riippuvaiseen käyttäytymiseen voi sekoittaa myös tämän aikuisuutta. Ja oletan, että sellainen kasvatus ei koirallekaan tee välttämättä vain hyvää. Voi tietysti johtua siitäkin, että oma koirani oli epäkoiramaisen itsenäinen ja riippumaton. Minulta olisi jäänyt koirani luonteesta paljon ymmärtämättä, jos olisin sen jallittanut nameilla tekemään asioita.

Namilla palkitsemisessa ajoitus on a ja o. Kyllä se joillakin on pielessä, kun tuolla lenkeillä havainnoi.

Periaate hyvä ja suositeltava.