Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Epäluuloinen persoonallisuushäiriö - vertaistukea tai kokemuksia?

Vierailija
27.09.2018 |

Noniin, tänään se tuli - diagnoosi. Epäluuloinen persoonallisuushäiriö, viitteitä myös vaativaan persoonallisuuteen sekä epävakaaseen. Enkä oikein tiedä, mitä ajatella.
Toisaalta samaistun oirekuvaan: kyllä, pelkään hylätyksi tulemista ja minun on vaikea luottaa ihmisiin ja saatan lukea läheisten sanomia asioita kritiikiksi, vaikka niitä ei siten ole tarkoitettu. Olen herkkä takaiskuille ja torjuvalle käytökselle ja kokemani loukkaukset jäävät "takaraivoon" ja siksi saatan olla varpaillani toisen käytöksen suhteen. Useaan otteeseen petettynä pelkään, että nykyinenkin kumppani päätyy vääriin lakanoihin - vaikka tämä pelko ei arjessamme siis näykään, on lähinnä omassa mielessä ja nousee esiin satunnaisesti iltaisin, kun peiton alla ehtii ajatella asioita liikaakin.

Mutta että persoonallisuushäiriö.. Tunnen oloni sekopäiseksi. Tosiaalta diagnoosin saaminen helpottaa, hakeuduin ammattilaisen puheille saadakseni käyttöön terveempiä käyttäytymismalleja ja toki tämä on ensimmäinen askel sitä kohti. Mutta toisaalta koen myös taustani vaikuttavan (väkivaltainen lapsuus, oma väkivaltainen entinen parisuhde, läheisten alkoholiongelmat....) ja mietinkin, mikä nyt menee vain huono itsetunnon ja sen kautta muodostuvien luottamusongelmien piiriin ja mitkä asiat todella voidaan tulkita persoonallisuushäiriöksi? Toki huonot kokemukset ja epäonnistuneet kiintymyssuhdemallit vain "lietsovat" persoonallisuushäiriötä..

Onko muilla kokemuksia vastaavasta diagnoosista? Miten persoonallisuushäiriö näkyy arjessanne? Onko tämmöiseen olemassa mitään tukiryhmää, tuntuu hankalalta pyöritellä asioita yksin mielessään.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa liittyä Facebookiin siellä on todella paljon vertaistukea ja nämä ryhmät oikeasti toimii, monesti on mahdollista tavata ihmisiä jopa ihan livenä.

Vierailija
2/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa liittyä Facebookiin siellä on todella paljon vertaistukea ja nämä ryhmät oikeasti toimii, monesti on mahdollista tavata ihmisiä jopa ihan livenä.

Yritin etsiä ryhmää, mutten löytänyt! :o Apua, täytyypä googletella uusiksi. Onko sulla vinkata ihan ryhmän nimeä, nyt hain hakusanoilla Epäluuloinen persoonallisuus" eikä tuntunut tulevan vastaan ryhmiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Homma on sillä tavalla että vikojensa kanssa on vaan elettävä,

Vierailija
4/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole tuota diagnoosia, mutta terapiassa käyn, kun on samantapaisia ongelmia. Onko sinun mahdollista saada lääkäriltä lausunto päästäksesi Kelan korvaamaan terapiaan? Voisit hyötyä siitä.

Vierailija
5/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuota diagnoosia, mutta terapiassa käyn, kun on samantapaisia ongelmia. Onko sinun mahdollista saada lääkäriltä lausunto päästäksesi Kelan korvaamaan terapiaan? Voisit hyötyä siitä.

Sitä kohti tässä tosiaan tähdätään, nyt ollaan vasta alkuvaiheessa hoitoa! :) Haluaisitko hieman kertoa ja avata noita kokemiasi samantapaisia ongelmia? Jotenkin tämän kanssa on nyt vaan ihan yksin ja hukassa, pelkään läheisten tuomitsevan minut ja hohhoi... :/

Vierailija
6/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä kerro kenellekään. Se on virhe. Mene terapiaan ja opettele tuntemaan itsesi ja opit elämään tuon asian kanssa paremmin. Näitä on meillä suomalaisilla pilvin pimein. Ei mitään syytä tuollaiseen paniikkiin. Maailma on hulluutta täynnä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuota diagnoosia, mutta terapiassa käyn, kun on samantapaisia ongelmia. Onko sinun mahdollista saada lääkäriltä lausunto päästäksesi Kelan korvaamaan terapiaan? Voisit hyötyä siitä.

Sitä kohti tässä tosiaan tähdätään, nyt ollaan vasta alkuvaiheessa hoitoa! :) Haluaisitko hieman kertoa ja avata noita kokemiasi samantapaisia ongelmia? Jotenkin tämän kanssa on nyt vaan ihan yksin ja hukassa, pelkään läheisten tuomitsevan minut ja hohhoi... :/

Paljon vaikeita ihmissuhdekokemuksia ja ahdistuneisuutta. Puoliso on toimivasta perheestä, joten hänelle yrittää puhua ajatuksistaan ihmisistä, niin saa kuulla olevansa ajattelutavaltaan kyyninen. Kauheasti joutuu miettimään miten omasta elämästä muille puhuu, jotta kukaan ei ahdistu ja ala käyttäytyä ikävästi. Ihmissuhteet ovat omien epävarmuuksien takia hankalia. Usein mieli käy ylikierroksilla pitkään, jos on saanut kritiikkiä tai on epävarma olo siitä pidetäänkö. Mutta mitä paremmin omia tunteita oppii tunnistamaan, niin sitä helpompaa ahdistuksen kanssa on elää. Tunteet tulevat ja menevät, vaikkakaan eivät yhtä kevyesti kuin jollain toisella. Etsi tapoja rauhoitella itseäsi esimerkiksi tietoisen hengittämisen avulla.

- 4

Vierailija
8/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tuota diagnoosia, mutta terapiassa käyn, kun on samantapaisia ongelmia. Onko sinun mahdollista saada lääkäriltä lausunto päästäksesi Kelan korvaamaan terapiaan? Voisit hyötyä siitä.

Sitä kohti tässä tosiaan tähdätään, nyt ollaan vasta alkuvaiheessa hoitoa! :) Haluaisitko hieman kertoa ja avata noita kokemiasi samantapaisia ongelmia? Jotenkin tämän kanssa on nyt vaan ihan yksin ja hukassa, pelkään läheisten tuomitsevan minut ja hohhoi... :/

Paljon vaikeita ihmissuhdekokemuksia ja ahdistuneisuutta. Puoliso on toimivasta perheestä, joten hänelle yrittää puhua ajatuksistaan ihmisistä, niin saa kuulla olevansa ajattelutavaltaan kyyninen. Kauheasti joutuu miettimään miten omasta elämästä muille puhuu, jotta kukaan ei ahdistu ja ala käyttäytyä ikävästi. Ihmissuhteet ovat omien epävarmuuksien takia hankalia. Usein mieli käy ylikierroksilla pitkään, jos on saanut kritiikkiä tai on epävarma olo siitä pidetäänkö. Mutta mitä paremmin omia tunteita oppii tunnistamaan, niin sitä helpompaa ahdistuksen kanssa on elää. Tunteet tulevat ja menevät, vaikkakaan eivät yhtä kevyesti kuin jollain toisella. Etsi tapoja rauhoitella itseäsi esimerkiksi tietoisen hengittämisen avulla.

- 4

Samaistuin viestiisi todella vahvasti. Olen itse juuri aloittanut uuden suhteen, mies on pitkästä aikaa "oikeasti varteenotettava" ja suhde toimii, mutta oma epävarmuus nakertaa - kuten muitakin ihmissuhteita. Tuntuu hankalalta avata oman mielen sisältöä läheisille, joilla ei vastaavia ongelmia ole. Mietin, loukkaanko läheisiäni jos kerron, että luottaminen on vaikeaa - monihan tuon luonnollisesti ottaa itseensä, vaikka ongelma on nimenomaan minun omassa epävarmuudessani ja epäluuloisuudessani.

Tällä tavalla järkevällä hetkellä osaan arvioida omaa käyttäytymistäni ja ymmärrän sen ongelmakohdat, mutta kun sinne ahdistukseen ja epävarmuuteen "uppoaa", siellä vain velloo eikä rationaalinen ajattelu todellakaan luonnistu. Täytyy todella alkaa miettiä jotain rauhoittamiskeinoa niihin haastaviin hetkiin, vaikkapa tuota hengittelyä :)

Kiitos rakentavasta keskustelusta! Juuri tämmöistä kaipaankin, olo on aika sekava.

-AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
27.09.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jonkinasteinen persoonallisuushäiriö on suurella osalla ihmisiä, ja totuus on, että käytännössä jokainen maan päällä kulkeva ihminen saisi jonkinlaisen diagnoosin joltain pöpimaakarilta jos sellaisen vastaanotolle vain menisi tarpeeksi huonona päivänä.

Hyvähän se kuitenkin tiedostaa puutteensa, että voi yrittää parannella käyttäytymistään ihmiskelpoisemmaksi.

Vierailija
10/11 |
01.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epäilen itellä samaa, joten lisää stooreja vaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
08.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Diagnoosi tuli toissa päivänä, en voi vieläkään täysin sisäistää asiaa. Lisänä piirteitä estyneestä ja vaativasta persoonasta.

Olen sosiaalisesti lahjaton, minulla on huono itsetunto, en osaa "myydä" itseäni työpaikkoihin ja täten olen työelämän ulkopuolella. Kaksi ammattia olen opiskellut, toinen työllistävä amk-ala.

Oma tilanteeni johtuu pitkään jatkuneesta koulu- ja työpaikkakiusaamisesta. Psykiatrin mukaan myös vanhemmillani oli osuutta asiaan vaikka tästä olen tyystin eri mieltä. He olivat olleet muka liian kovia auktoriteetteja, vaikka ihan tavallisesta ja turvallisesta perheestä olen. Mua ihmetyttää miksi aina joka ikiseen mielenterveysongelmaan haetaan väkisin syytä vanhemmista. Niinkuin sillä, että mut jätettiin porukan ulkopuolelle ja usein myös fyysisesti pahoinpideltiin, ei olisi mitään vaikutusta. Pitäisi puhua enemmän siitä mitä kiusaaminen voi saada aikaan: eheän persoonan rikkoontumista, syrjäytymistä, tuskaa, vihaa. 

Nyt pitäisi sitten etsiä hyvä terapeutti ja aloittaa byrokratiasota Kelan kanssa... 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän yksi