Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon työasioista työpäivän jälkeen? En siedä keskeneräisyyttä!
27.09.2018 |
Vai pitäisikö olla otsikko enemmänkin niin, että en siedä keskeneräisyyttä työasioista ja miten voisin oloani parantaa. Eli minä teen perustoimistohommaa ja työssäni kohtaan jonkin verran asiakkaita. En ole vielä kauhean kauan ollut töissä tässä paikassa, mutta selviän yleensä itsenäisesti aika lailla kaikesta. Ainoastaan todella sotkuiset tapaukset ja asiakaskontaktit aiheuttavat ahdistusta.
Yleensä asiakaskontaktit ovat puhelimitse ja joskus toki sähköpostia tai muuta. Työni on sen luonteista, että vastaan asiakkaalle mitä se nyt kysyykin ja sitten tämä asia on minun osaltani ohi. Toki työhöni kuuluu paljon muutakin kuin tämä pelkkä asiakkaan palveleminen, mutta pääsääntöisesti nämä asiakastilanteet minun mieltä painaa työpäivän jälkeen niin siksi tästä kirjoitan.
Joskus kuitenkin käy niin, että en osaakkaan vastata asiakkaalle jos hän haluaakin vaikka valittaa asiakaspalvelustamme tai firmamme toiminnasta. Monesti näiden kiukkuisten/itkevien asikkaiden asiat ovat muutenkin todella haastavia, siis jotain sotkua käynyt jossain esim. lasku on jotenkin epämääräinen ja minun on vaikea päästä kärryille, että onko meidän firma esimerkiksi tehnyt virheen laskutukseen vai missä oikeen mättää. Tällöin joudun yleensä toteamaan asiakkaalle, että en oikeen osaa nyt auttaa ja minun täytyy kysyä tarkempaa näkemystä esimerkiksi laskutuksesta, työkaverilta tai esimieheltä ja sopiiko että palaan asiaan huomenna. Minä siis teen myöhempää työaikaa ja yleensä ne kenen kanssa voisin heti selvittää asiaa niin ne ovat jo lähteneet kotiin. Minulla on sitten seuraavana päivänä muutama tunti yhteistä työaikaa muiden kanssa ja tällöin voin kysyä asioita muilta.
Tämä "tilanne" siis jää kesken ja työpäivän jälkeen jään vatvomaan, että sanoinko jotain väärin ja entä jos tämä ihminen valittaa minusta kun en osannutkaan antaa vastausta kuin apteekin hyllyltä. Vielä onneksi kukaan ei ole minusta valittanut henkilökohtaisesti (tai en ainakaan tiedä siitä). Vatvon kotonakin, että mitä jos olen mokannut puhelun/sähköpostikeskustelussa jotain ja monesti siis nämä asiakkaat ovat itkuisia, raivossa, ihan mitä vaan :D. En yksinkertaisesti siedä itkeviä tai raivoavia ihmisiä ja jotenkin tuntuu, että se paha olo välittyy puhelun kautta ja kaiken lisäksi tilanne ei edes mene ohi, vaan joudun palaamaan asiaan seuraavana päivänä. Olenko liian empaattinen vai mikä tässä on ongelma?
Ajatus tuntuu jotenkin sietämättömälle, että meille on soittanut raivolla joku asiakas ja se odottaa että juuri minä soitan sille huomenna ja selitän.
Minulla on myös aiemmassa työssä ollut sellaista, että jos teen jotain asiaa ja mulla on vaikka kaks päivää aikaa tehdä se, ekan päivän iltana vatvon tuota. En osaa tavallaan rentoutua kun se asian tekeminen on kesken ja tiedän, että pitäisi olla seuraavana päivänä valmista. Projektiluonteinen työ oli ok jos aikataulutettiin se huolella eli mikään ei tavallaan siirtynyt huomiselle.
Mietin työasioita sitten kotona en osaa rentoutua. Olen rentoutunut silloin kun minun tämän päivän työasiani eivät siirry huomiselle. On helpompaa jättää asiat taakse kuin tietää se, että huomenna pitää palata johonkin vaikeaan juttuun.
Onko muilla tällaista? Koitan ajatella, että en nyt voi asialle kotona yhtään mitään ja kyllä se ratkeaa jotenkin päin seuraavana päivänä. Silti menee helposti useampi tunti työpäivän jälkeen, että pystyn keskittymään kunnolla vapaa-aikaan. Eli työpaikan oven mennessä kiinni mun pää ei mene off-asentoon työasioissa, vaikka en tosiaan voi kotona töitä tehdä tai edistää asiaa yhtään mitenkään.
Onko kellään vinkkejä?
Kommentit (11)
Oli niin pitkäveteinen ja pitkä avautuminen, että vastaan otsikon perusteella: tee työlista seuraavalle päivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtään harvinaista ole uudessa työpaikassa, varsinkaan jos sinulla ei vielä ole paljoakaan työkokemusta. Aluksi sitä ottaa asioita itseensä, mutta ajan mittaan etäännyttää itsensä niistä.
Kysyttiinkö sinulta työhaastattelussa, millainen olet asiakaspalvelutilanteissa, miten pärjäät stressitilanteissa tai haastavien asiakkaiden kanssa? Miten vastasit niihin kysymyksiin?
Mitä odotit tältä työltä? Otitko sen vastaan pakon edessä vai miksi olet asiakaspalvelussa, jos et siedä raivoavia ihmisiä? Kai olet kuitenkin aikuinen ja tiedät, että aspatyöt yleensä ovat juuri tuollaisia?
Pahoitteletko asiakkaalle tilannetta vai ajatteletko, että jos syy ei ole sinun, niin ei tarvitse pahoitella? Itse olen huomannut, että monet asiakkaat rauhoittuvat, kun toimii niin. Vaikka virhe olisi asiakkaan, niin se tilanne ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet ovat kuitenkin totta hänelle.
En ole toistaiseksi löytänyt työtä, jossa ei olisi ollenkaan asiakaspalvelua millään tasolla. Kyllä mä tietenkin aina pahoittelen tilannetta oli vika miten päin vaan. Ongelma on siinä, että jään miettimään asiaa illaksi jos mun pitää palata asiakkaan asiaan. Ei tämä mikään unelmaduuni ole, mutta tästä maksetaan ok ja pärjään. Vika on siis mun pään sisällä kun jään pohtimaan asioita.
Ap
Ala yksinhuoltajaksi ja hommaa muutama lapsi. Takaan, ettet ehdi miettimään työasioita työpäivän jälkeen.
Tutulta kuulostaa! Itse olen kanssa varsinainen stressaaja. Tiedän stressinhallintani olevan surkea, mutta en tietenkään kertonut sitä työhaastattelussa. Minuakin jää vaivaamaan keskeneräiset asiat lähes päivittäin, ei ole oikein mitään harrastuksiakaan kun työasiat vaan pyörii mielessä. En pysty rentoutumaan kuin viikonloppuisin, illat menee usein murehtiessa. Mulla on ihan ok palkka, n. 3000 bruttona ja sen pitäisi tästä vielä nousta. Usein haaveilen esim. siivoojan töistä, ei olisi varmaan niin paljon stressiä, palkka vaan olis paljon pienempi. Olen aina ollut stressaaja, tuskin tätä ominsisuudesta pääsee ikinä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtään harvinaista ole uudessa työpaikassa, varsinkaan jos sinulla ei vielä ole paljoakaan työkokemusta. Aluksi sitä ottaa asioita itseensä, mutta ajan mittaan etäännyttää itsensä niistä.
Kysyttiinkö sinulta työhaastattelussa, millainen olet asiakaspalvelutilanteissa, miten pärjäät stressitilanteissa tai haastavien asiakkaiden kanssa? Miten vastasit niihin kysymyksiin?
Mitä odotit tältä työltä? Otitko sen vastaan pakon edessä vai miksi olet asiakaspalvelussa, jos et siedä raivoavia ihmisiä? Kai olet kuitenkin aikuinen ja tiedät, että aspatyöt yleensä ovat juuri tuollaisia?
Pahoitteletko asiakkaalle tilannetta vai ajatteletko, että jos syy ei ole sinun, niin ei tarvitse pahoitella? Itse olen huomannut, että monet asiakkaat rauhoittuvat, kun toimii niin. Vaikka virhe olisi asiakkaan, niin se tilanne ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet ovat kuitenkin totta hänelle.
En ole toistaiseksi löytänyt työtä, jossa ei olisi ollenkaan asiakaspalvelua millään tasolla. Kyllä mä tietenkin aina pahoittelen tilannetta oli vika miten päin vaan. Ongelma on siinä, että jään miettimään asiaa illaksi jos mun pitää palata asiakkaan asiaan. Ei tämä mikään unelmaduuni ole, mutta tästä maksetaan ok ja pärjään. Vika on siis mun pään sisällä kun jään pohtimaan asioita.
Ap
Ymmärrän hyvin, sillä itsekin olin samanlainen ennen. Jotenkin kai vain kasvoin siitä yli, kun tajusin, etten voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Sinä teet parhaasi ja sen pitäisi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo yhtään harvinaista ole uudessa työpaikassa, varsinkaan jos sinulla ei vielä ole paljoakaan työkokemusta. Aluksi sitä ottaa asioita itseensä, mutta ajan mittaan etäännyttää itsensä niistä.
Kysyttiinkö sinulta työhaastattelussa, millainen olet asiakaspalvelutilanteissa, miten pärjäät stressitilanteissa tai haastavien asiakkaiden kanssa? Miten vastasit niihin kysymyksiin?
Mitä odotit tältä työltä? Otitko sen vastaan pakon edessä vai miksi olet asiakaspalvelussa, jos et siedä raivoavia ihmisiä? Kai olet kuitenkin aikuinen ja tiedät, että aspatyöt yleensä ovat juuri tuollaisia?
Pahoitteletko asiakkaalle tilannetta vai ajatteletko, että jos syy ei ole sinun, niin ei tarvitse pahoitella? Itse olen huomannut, että monet asiakkaat rauhoittuvat, kun toimii niin. Vaikka virhe olisi asiakkaan, niin se tilanne ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet ovat kuitenkin totta hänelle.
En ole toistaiseksi löytänyt työtä, jossa ei olisi ollenkaan asiakaspalvelua millään tasolla. Kyllä mä tietenkin aina pahoittelen tilannetta oli vika miten päin vaan. Ongelma on siinä, että jään miettimään asiaa illaksi jos mun pitää palata asiakkaan asiaan. Ei tämä mikään unelmaduuni ole, mutta tästä maksetaan ok ja pärjään. Vika on siis mun pään sisällä kun jään pohtimaan asioita.
Ap
Ymmärrän hyvin, sillä itsekin olin samanlainen ennen. Jotenkin kai vain kasvoin siitä yli, kun tajusin, etten voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Sinä teet parhaasi ja sen pitäisi riittää.
Olen melkein 30 eli nuoruuden epävarmuus pitäis olla jo takana.
Ap
Asiat jotka jää kesken kannattaa kirjottaa ylös. Johonkin järjestelmään tai vaikka paperille. Ihmiset jotka stressaa työasioista vapaa-ajalla on joko liian tunnollisia tai liian huonoja organisoimaan työtään. Tai ehkä joskus tosi harvoin liian korvaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten hokasin ettei nämä duunit valmiiksi tule. Siispä suljen iltapäivällä oven ja jatkan aamulla siitä mihin jäin. Joskus slitajunta pukkaa saunassa rentoutuessa tai ylmyöhällä jonkin ratkaisuehdotuksen....sitä voi sitten aamulla miettiä lisää. Teknistä suunnittelua teen.
Jos on oikein kova kiire ja stressiä, huomaan murehtivani työasioita sängyssä, muuten en kotona niitä vatvo. Yöllä pystyy lähinnä tekemään toimintasuunnitelman seuraavalle päivälle, ja sitten raivaan kalenterista väkisin aikaa tehdä yöllä mielessä pyörineet jutut pois.
Sinun kannattaa ehkä yrittää etäännyttää itseäsi työstä, tuskin se asiakas ongelmiaan mielessään sinuun henkilöi, vaan yritykseesi. Kun et ole yksityisyrittäjä, voit vetäytyä firmasi, organisaatiosi tai yksikkösi taakse, ja ajatella ongelmia ylemmällä taholla. Asiakas ei odota sinun ratkaisevan ongelmaansa, vaan edustamasi yrityksen. Hän tuskin edes huomaa, jos huomenna asiasta soittaisikin joku toinen henkilö, pääasia että joku reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikein kova kiire ja stressiä, huomaan murehtivani työasioita sängyssä, muuten en kotona niitä vatvo. Yöllä pystyy lähinnä tekemään toimintasuunnitelman seuraavalle päivälle, ja sitten raivaan kalenterista väkisin aikaa tehdä yöllä mielessä pyörineet jutut pois.
Sinun kannattaa ehkä yrittää etäännyttää itseäsi työstä, tuskin se asiakas ongelmiaan mielessään sinuun henkilöi, vaan yritykseesi. Kun et ole yksityisyrittäjä, voit vetäytyä firmasi, organisaatiosi tai yksikkösi taakse, ja ajatella ongelmia ylemmällä taholla. Asiakas ei odota sinun ratkaisevan ongelmaansa, vaan edustamasi yrityksen. Hän tuskin edes huomaa, jos huomenna asiasta soittaisikin joku toinen henkilö, pääasia että joku reagoi.
Yritän olla ottamatta henkilökohtaisesti, mutta kyllä se aina pahalle tuntuu jos sanon jotain väärin ja tosiaan seuraavana päivänä joudun korjailemaan, mutta asiakas syyttää sit minua. Myös muut mokat tuntuu pahalle. Johtuu varmaan kun olen ollut koulukiusattu, en tiedä.
Mulla kans illalla tulee myös mieleen ja sängyssä saatan vatvoa. Olen sit vissiin stressaaja luonteeltani :/. Koitin yölläkin rentoutua ja silti asiat vaan palaa mun mieleeni ja huomaan taas miettiväni töitä.
Ap
Ei tuo yhtään harvinaista ole uudessa työpaikassa, varsinkaan jos sinulla ei vielä ole paljoakaan työkokemusta. Aluksi sitä ottaa asioita itseensä, mutta ajan mittaan etäännyttää itsensä niistä.
Kysyttiinkö sinulta työhaastattelussa, millainen olet asiakaspalvelutilanteissa, miten pärjäät stressitilanteissa tai haastavien asiakkaiden kanssa? Miten vastasit niihin kysymyksiin?
Mitä odotit tältä työltä? Otitko sen vastaan pakon edessä vai miksi olet asiakaspalvelussa, jos et siedä raivoavia ihmisiä? Kai olet kuitenkin aikuinen ja tiedät, että aspatyöt yleensä ovat juuri tuollaisia?
Pahoitteletko asiakkaalle tilannetta vai ajatteletko, että jos syy ei ole sinun, niin ei tarvitse pahoitella? Itse olen huomannut, että monet asiakkaat rauhoittuvat, kun toimii niin. Vaikka virhe olisi asiakkaan, niin se tilanne ja siihen liittyvät negatiiviset tunteet ovat kuitenkin totta hänelle.