Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ehkä seurustella, mutta ahdistaa, kun olen niin ruma ja viallinen...
26.09.2018 |
Mulla on muutenkin ruman kropan lisäksi nolo ja hankala sairaus, joka rajoittaa tekemisiäni. En kehtaa kertoa siitä ja pelkään, että toinen ei kestä mua tällaisena ja elämää mun kanssa sellaisena, kun sen pitää mun kanssa olla.
Joitain hyviä puoliakin minussa on, mutta en ole millään elämänalueella oikein hyvin menestynyt. Tekisi mieli melkein luovuttaa... Käyn sisäistä taistelua, että uskaltaisinko vielä vai valitsenko yksinäisen elämän.
Kommentit (15)
Ehkä ongelmallisinta on se kumppanin valinta - toisen pitäisi olla jollain tavalla vähän sinnepäin itsekin jaksaakseen kanssani. Toisaalta, tukeeko kaksi häviäjää toisiaan vai vetääkö vain alaspäin? Itsetunto ei kestä itseä paljon "parempaa" kumppania, mutta haluaisin kuitenkin että kumppani saisi kannustettua mua enempään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsetko? Tuskin saisitkaan ketään.
Olen myös miettinyt, pystyisinköhän suhteeseen toisen naisen kanssa. Jotenkin en luota, että mies pysyisi suhteessa ja pystyisi kommunikoimaan aidosti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Valitsetko? Tuskin saisitkaan ketään.
No minulla on nätti naama ja miehet on aika epätoivoisia. Jonkun voi aina saada, jos haluaa. Ap
Tänne vaan kiltti miehen kanssa sängylle pötköttelemään siis jos miehen kiltteys ei ole sinulle ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne vaan kiltti miehen kanssa sängylle pötköttelemään siis jos miehen kiltteys ei ole sinulle ongelma?
Liian epäilyttävät jutut heti alkuun on ongelma, siispä ei kiitos. ap
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt, pystyisinköhän suhteeseen toisen naisen kanssa. Jotenkin en luota, että mies pysyisi suhteessa ja pystyisi kommunikoimaan aidosti. Ap
Mikäs siinä jos olet bi. Jos taas hetero, niin ei tule onnistumaan. Ellet sitten jotain aseksuaalista suhdetta tarkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle on tullut selväksi että rumuuteni vuoksi kukaan ei voi minua romanttisesssa mielessä rakastaa.
Se on raskas taakka kannettavaksi, mutta laitan toivoni siihen että pystyn sammuttamaan tämän rakkauden kaipuun.
Vierailija kirjoitti:
Itselle on tullut selväksi että rumuuteni vuoksi kukaan ei voi minua romanttisesssa mielessä rakastaa.
Se on raskas taakka kannettavaksi, mutta laitan toivoni siihen että pystyn sammuttamaan tämän rakkauden kaipuun.
Minulla taas ylipaino, en tosin mikään kaunotarkaan ole. Toisaalta ei sellainen ole mitään rakkautta joka on kiinni toisen ulkonäöstä, eli suurin osa parisuhteista ei ole mitään romanttista rakkautta vaan seksuaalisten halujen tyydytystä ja taloudellista ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle on tullut selväksi että rumuuteni vuoksi kukaan ei voi minua romanttisesssa mielessä rakastaa.
Se on raskas taakka kannettavaksi, mutta laitan toivoni siihen että pystyn sammuttamaan tämän rakkauden kaipuun.
Ja sitten kun tämä ongelma on ylitetty, muodostuu ongelmaksi kaikenlainen estyneisyys. Oikeastaan oli helpompaa olla epävarma kehostaan, kuin olla estynyt näyttämään tunteitaan ja sitä kautta pidemmässä juoksussa olla kykenemätön seksiin ja seksihän on se parisuhteen "liima". Itse painin tämän ongelman kanssa. Minun päässä hellyys ja tunteet on jotenkin noloa, vaikka haluan tuntea niitä ihan normaalisti kenenkään mielipiteistä välittämättä.
Olen ihastunut yhteen mieheen ja haluaisin pyytää häntä ulos, mutta en kehtaa. Kuitenkin tuotan vain pettymyksen hänelle tai itselleni, jos hän ei annakkaan vastakaikua ja käperryn vielä enemmän kuoreeni tunteiden näyttämisen osalta.
Aloittajalla sentään on nätti naama, kuvittelepa ettei sinulla olisi tuotakaan ominaisuutta? Jep, tämä tilanne on itsellä. Todella ruman näköinen naama, oudon muotoinen pää josta olen saanut ivallista palautetta sekä todella huono kroppa. On ylipainoa, huono iho, ihon läpi kuultavat verisuonet ja paljon raskausarpia. En ole koskaan seurustellut, ja olen jo yli kahdenkymmenen. Olen aina jotenkin alitajuisesti tiennyt, että tulen jäämään yksin koko loppuelämäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse epäröin suhteeseen alkamista vaikean perhetaustani vuoksi. Nykyään asun omillani ja menee ihan ok, mutta perheeni vaikuttaa edelleen elämääni ja menneisyys kummittelee kaikenmaailman mielenterveysjuttuina. Olen jotenkin niin rikkinäinen. Haluaisin selväpäisen puolison, mutta tuntuisi pahalta saattaa joku tähän ongelmakimppuun. Enkä oikein usko, että kukaan tällaista kokematon ymmärtäisi, ja juuri sitä ymmärrystä ja lohtua kaipaisin.
Itkeskelen tässä just itsekin kun luen täällä tuota keskustelua että millaisista naisista miehet pitää. Kaikki muhun liittyvät piirteet on tuossa ketjussa haukuttu, no selittänee sen että olen 30 v ikisinkku eikä yksikään mies ole koskaan osoittanut kiinnostusta, ulkonäköäni sen sijaan ovat haukkuneet lapsesta asti. Itken lähes joka päivä sitä että miten yhdessä ihmisessä voikin olla näin paljon vikoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samma här, tosi tosi pahat lähtökohdat, silti kouluttautunut ja hyvässä ammatissa. On autot ja asunnot. Harrastuksia, mielenkiintoa jne. Asiat päällisin puolin kunnossa. Ei vaan osaa tai uskalla lähestyä toista ihmistä. Saisipa joskus lämpimän halauksen, niisk.
uppis