Miltä tuntuu 3-4-kymppisestä joka on saanut lapset nuorena/teininä?

Luultavasti tämä ei ole homogeeninen joukko

No minulla ainakin on ihan voittajafiilis. Omat lapset teinejä, ja kaverit tuskailee taaperoiden kanssa. Ei käy heitä kateeksi, koska kyllä se on totuus, että nuorena jaksoi paremmin.

Oon 43v, lapset teinejä, lapset saatu 3-kymppisenä eli en edes ollut nuori äiti. Osalla tuttavista, niillä jotka ovat tehneet lapset ns. myöhään, on pieniä lapsia. Olen tyytyväinen, että tuli tehtyä lapset ajoissa. Nautin lisääntyneestä vapaa-ajasta, lapset fiksuja ja heidän kanssaan voi tehdä kaikkea mukavaa yhdessä ilman, että tarvitsee vahtia, että syökö joku legon, tai opettaa perusasioita. En jaksaisi tässä iässä yövalvomisia, vaikka olen terve ja hyväkuntoinen.

Helpottavalta, haikealta ja tosiaan hieman voittajafiiliskin. Mieheni (ex-nuori isä) on suorastaan vahingoniloinen kavereidensa yövalvomisista yms.

On teineissä omat haasteensa, mutta nyt on aikaa itselle ja parisuhteelle ja yönsä saa yleensä nukkua kaikessa rauhassa, meidän teinit kun ei notku kylillä öisin vaan menevät ajoissa nukkumaan.

Ajattelen vaan että ihanaa se on ohi. Siis pikkulapsiaika. Nykyään on niin paljon helpompaa ja enemmän aikaa itselle.

Jossain kohtaa iski uusi vauvakuume ja kadehdin kavereita joilla oli pienet lapset. Olin koko aikuisikäni ollut äiti lapsille ja en oikein osannut muuta. Onneksi en aloittanut alusta, koska kun vähän totuttelin omaan aikaan, niin löysin kyllä paljon muutakin sisältöä elämälleni kuin lapset. Nyt on omia harrastuksia, kaverisuhteita joihin ei kuulu lapset, muitakin mielenkiinnonkohteita. Nyt se tuntuu siltä, että saan vihdoin elää itselleni.

Sain parikymppisenä ensimmäiset lapseni, jotka nyt teinejä.

Olen niin tyytyväinen päätökseni!

Reilu kolmekymppisenä sain kuopuksen, joka nyt parivuotias. Hyvin olen jaksanut hänenkin kanssaan ja teinit on olleet aivan hullaantuneita pikkusiskostaan ja lisäksi mahtava apu hänen kanssaan.

Mutta yhtään vanhempana en tee enää yhtään, kun olen 40v, vanhimmat on parikymppisiä ja kotona 10v kuopus, just hyvä näin :)

Olin pikkusta vaille 21 vuotias kun ensimmäinen lapsi syntyi, nyt 16 vuotta myöhemmin olen ihan perusonnellinen. En koe olevani kovinkaan kummajainen, monella ystävällä on myös teini-ikäisiä lapsia, osalla pieniä lapsia ja aika suurella osalla ei lapsia ollenkaan. Meillä ei taistella teinien kanssa, kun ongelmia on niin ne selvitetään mutta taisteluihin emme ala. Pikkulapsiaika oli huolettomampaa, itsekin oli nuori ja sinisilmäinen eikä maailman pahuus ollut ihan niin kirkkaana mielessä kuin nykyään. Mutta kyllä lasten kanssa on mukavampaa nykyään, harrastamme yhdessä ja lapset ovat mukavia, ihan oikeita ihmisiä omina itsenään ja itsenäistyvät kovaa vauhtia. 

Kolmekymppisenä ei kyllä enää ole nuori äiti...ihan vaan näille parille, jotka ovat saaneet lapsen siinä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppisenä ei kyllä enää ole nuori äiti...ihan vaan näille parille, jotka ovat saaneet lapsen siinä iässä.

En väittänytkään näin.

Vaan sanoin olevani tyytyväinen, että sain ensimmäiset parikymppisenä.

Kolmekymppisenä sain sit tän yhden iltatähden, eikä tarvii tehdä liutaa tässä iässä enää.

Elämä on hyvää ja helppoa tän kokoonpanon kanssa.

Nro. 7

Mä olen 39, mies 40, lapsi täyttää keväällä 18. Tosi hyvältä tuntuu, pitkä matka takana ja kaikilla uusi elämänvaihe edessä. Teinitaistelut ovat jääneet jo taakse.

Olen 36v ja nyt kun molemmat lapset ovat muuttaneet jo pois kotoa, yritän tottua siihen että on omaa aikaa, talon hiljaisuuteen ja rauhaan. Ja kyllä nautin joka hetkestä!

Tuntuu tosi hyvältä, kun oma kaksikko on jo aikuisia, molemmat tytöt jo omillaan, molemmat opiskelijoita, jotka käyvät kotona äidin luona kylässä kyllä säännöllisesti.  Vietetään aikaa yhdessä erilailla kun silloin kun olivat vielä pieniä ja kotona. Käydään syömässä, tehdään ruokaa yhdessä, keikoillakin käydään joskus ja karokessa, lenkillä, kahvilla, katotaan vaan telkkaria. Ei se äitys mihinkään katoa, kun ovat isoja. Niin itse olen siis 43, tylleröt 23 ja 21. E n voi kuvitellakkaan, että mulla olisi pieniä lapsia vielä, toisille tietysti sopii vanhempanakin saada esikoisensa. Mulle oli hyvä juuri näin.

Oon nyt 33.v ja lapset on 14.v ja 12.v

Minusta tämä on ihanaa aikaa, matkustellaan paljon perheenä, ollaan mukana lasten harrastuksissa.

Miehen kanssa paljon ”omaa aikaa” käydään usein syömässä, leffassa yms.

Tottakai minun elämäni on vieläkin erilaista kun ystävien jotka ovat nyt saaneet lapsia, mutta ei se haittaa:)