Vauvavuosi takana ja takki tyhjä
Vauvavuosi on nyt takana ja olen ihan poikki. En ole väsynyt vauvanhoidosta, vaan tämän koko paketin kannattelusta. Meillä on mieheni kanssa kaksi isompaakin lasta, jotka ovat alakoulussa ja eskarissa. Tuntuu että elämä on yhtä treeneihin ja kavereille kuskaamista, kodin siivoamista, ruuanlaittoa, pyykkäämistä, vauvan vahtimista ja hoitamista. Minulla ei ole muuta elämää kuin lenkkeily ja puistoilu vauvan kanssa. Eikä minulla voisikaan olla, koska mieheni tekee töitä yrityksessään 24/7. Ellei hän ole töissä, hän selaa puhelimella töihin liittyviä asioita. Hän ei ole perheen kanssa juuri ollenkaan, enkä saa apua häneltä arkeen. Tiedän 100% että hän ei petä minua, jos joku sitä luulee. Hänellä on uusi yritys ja ymmärrän että alku on vaikeaa.
Huomaan kuitenkin itse olevani jo niin väsynyt, että itkeskelen ja odotan iltaa. Kun lapset nukkuu, otan puhelimen ja katson päivän uutiset, suljen puhelimen ja nukahdan. Välillä mietin elämääni ilman miestä. En tunne enää häntä. Emme ole vuosiim tehneet mitään yhdessä. Kun ehdotan treffejä (meillä ei ole sukulaisia lähimaillakaan, joten lastenhoito pitää hoitaa vaikeimman kautta, eli emme ole sitä vielä saaneet), mieheni sanoo että joo, kuulostaa hyvältä. Kun kyselen mitä hän haluaa ja ehdottelen, ei treffejä lopulta edes tule. Näin on käynyt aina. Hän ei arvosta vapaa-aikaa, vaan hänelle riittää sauna kotona. Tuo ei minulle kyllä vaan riitä, koska en koskaan pääse kotoa pois.
En halua lasten vuoksi erota, mutta näin ne erot varmasti alkavat...yksinäisyyttä, liikaa töitä ja stressiä, ei yhteistä aikaa...
Sitä en tiedä miten tästä jatkaisin....
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vielä hyydy, kiireet nimittäin kasvavat siinä missä lapsetkin. Siis jos lähdet mukaan harrastusrumbaan.
No onneksi isommat lapset voivat kulkea itse harrastuksiinsa.
Tottakai. Tosi moni vaan alkaa kuskielämän, jos mieluinen harrastus on kaukana.
Ihan normaalia elämää tuo on. Onhan se joissain vaiheissa sontaa, mutta sulla on kolme lasta ja yrittäjämies, joten nyt on sellainen vaihe. Lakkaa haikailemasta, ja mene sen miehen kanssa saunaan. Ei silläkään nimittäin helppoa ole, neljä suuta omansa lisäksi ruokittavama. Treffien aika tulee sitten joskus. Kolmen lapsen yh:na ei missään nimessä ole helpompaa, unohda moinen.
No nyt on sitten myöhäistä valittaa. AP:n pitää muutta rutiinejaan niin, että pysyy järjissään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan käsittämättömän ilkeitä kommentteja tämä ketju täynnä. Luin järkyttyneenä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tuntuu hyvältä potkia maassa makaavaa? Rumaa.
Ei, mutta en vain mitenkään ymmärrä näitä kuvioita. Se mies on varmastikin tehnyt töitä tuolla asenteella, mutta kolmas lapsi pitää saada. Ja nyt AP:n pitää muuttaa omia tapojaan, jotta arki sujuu helpommin. Asiat voi tehdä monella tapaa ja taas tuntuu kovin liioiteltulta monet listan asiat.
Ei treffit ne mitään ratkaise jos toinen ei saa juuri mitään omaa aikaa. Eipä voi toivoa muuta kuin jaksamista ja sitkeyttä muutamia vuosia. Itse tajusin heti ekan lapsen synnyttyä että minusta ei ole vuosien kotiäitiyteen ja että minun on saatava myös omaa aikaa että jaksan olla hyvä äiti. Meillä ei ole myöskään ketään sukulaisia hoitoapuna ja 12 vuoden aikana ei ole ilman lapsia oltu yhdessä kuin pari kolmee iltaa maksetun lastenhoitajan avulla, mutta muutoin jakaminen onnistuu james ottaa vastuuta. Myös lasten harrastukset on valittu niin ettei tolkutonta kuljetusrumbaa ole. Elämä on valintoja ja esim tämä lastenharrastusasia on yksi millä arkeaan voi helpottaa. Lapset voivat ihan hyvin ja kehittyvät normäaalisti vaikka heillä ei ole kullakin tavoitteellista harrastusta 4 iltaa viikossa - sen sijaan se vähempi valinta saattaa pelastaa perheen.
Ei kenenkään tartte tehdä työtä 24/7.
Se on oma valinta, ja typerä sellainen.
Tuota menoa te ajaudutte väistämättä eroon toisistanne.
Teillä on varmaan rahaa palkata kotiapua?
Sä et voi jatkaa noin. Miks mä saan vaikutelman, että asutte maalla, asutteko?
Onko siellä muita kotiäitejä?
Sä tarttet aikuisia kontakteja.
Mut ennen kaikkea teidän parisuhde kaipaa huolenpitoa.
Olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Se oli koko ajan töissä. Mutta se itse luuli olevansa korvaamaton. Jätin sen lopulta, koska sun miehen lailla se viittasi kintaalla meidän asioille: ne oli aina viimeisenä tärkeysjärjestyksessä. Eikä meillä ollut edes lapsia. En suostunut siihen, koska mulle oli selvää, kuka niitä hoitaisi.
Onpas taas kuvottavia kommentteja täällä - ja sitten ihmetellään että suomalaiset ei lisäänny. Ei tietenkään, kun asenteet ovat tätä luokkaa, ja miehet odottaa ylistyssanoja siitä että jättävät perheen kokonaan vaimon harteille. Ja miestä en ottaisi kyllä missään tapauksessa, jos lapsia joskus teen niin sitten yksin. Eipä tarvitse kuunnella v*ttuilua ja järjestää elämänsä niin ettei edes tarvitse miettiä minkä verran jonkin äijän varaan voi laskea.
Sun on pantava stoppi tuolle raatamiselle, tai sairastut.
Varaa itsellesi risteily tai jotain ja sano heippa!
Esim. Ensi viikonloppuna.
Mies voi maata pari päivää lasten kanssa kotona.
Reippaasti on sensuroitu tästäkin ketjusta kommentteja, vaikka eivät olisi asiattomiakaan. Todella uskomatonta ja härskiä sananvapauden rajoittamista feministisellä agendalla.
Vierailija kirjoitti:
Onpas taas kuvottavia kommentteja täällä - ja sitten ihmetellään että suomalaiset ei lisäänny. Ei tietenkään, kun asenteet ovat tätä luokkaa, ja miehet odottaa ylistyssanoja siitä että jättävät perheen kokonaan vaimon harteille. Ja miestä en ottaisi kyllä missään tapauksessa, jos lapsia joskus teen niin sitten yksin. Eipä tarvitse kuunnella v*ttuilua ja järjestää elämänsä niin ettei edes tarvitse miettiä minkä verran jonkin äijän varaan voi laskea.
Rivien välistä on puistattavan helppo lukea, että teet miehille palveluksen viettämällä loppuelämäsi yksin.
No onneksi isommat lapset voivat kulkea itse harrastuksiinsa.