Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvavuosi takana ja takki tyhjä
24.09.2018 |
Vauvavuosi on nyt takana ja olen ihan poikki. En ole väsynyt vauvanhoidosta, vaan tämän koko paketin kannattelusta. Meillä on mieheni kanssa kaksi isompaakin lasta, jotka ovat alakoulussa ja eskarissa. Tuntuu että elämä on yhtä treeneihin ja kavereille kuskaamista, kodin siivoamista, ruuanlaittoa, pyykkäämistä, vauvan vahtimista ja hoitamista. Minulla ei ole muuta elämää kuin lenkkeily ja puistoilu vauvan kanssa. Eikä minulla voisikaan olla, koska mieheni tekee töitä yrityksessään 24/7. Ellei hän ole töissä, hän selaa puhelimella töihin liittyviä asioita. Hän ei ole perheen kanssa juuri ollenkaan, enkä saa apua häneltä arkeen. Tiedän 100% että hän ei petä minua, jos joku sitä luulee. Hänellä on uusi yritys ja ymmärrän että alku on vaikeaa.
Huomaan kuitenkin itse olevani jo niin väsynyt, että itkeskelen ja odotan iltaa. Kun lapset nukkuu, otan puhelimen ja katson päivän uutiset, suljen puhelimen ja nukahdan. Välillä mietin elämääni ilman miestä. En tunne enää häntä. Emme ole vuosiim tehneet mitään yhdessä. Kun ehdotan treffejä (meillä ei ole sukulaisia lähimaillakaan, joten lastenhoito pitää hoitaa vaikeimman kautta, eli emme ole sitä vielä saaneet), mieheni sanoo että joo, kuulostaa hyvältä. Kun kyselen mitä hän haluaa ja ehdottelen, ei treffejä lopulta edes tule. Näin on käynyt aina. Hän ei arvosta vapaa-aikaa, vaan hänelle riittää sauna kotona. Tuo ei minulle kyllä vaan riitä, koska en koskaan pääse kotoa pois.
En halua lasten vuoksi erota, mutta näin ne erot varmasti alkavat...yksinäisyyttä, liikaa töitä ja stressiä, ei yhteistä aikaa...
Sitä en tiedä miten tästä jatkaisin....
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi tästä asiasta on mieltä? Onko hänen työnsä kaiken arvoista?
Mieheni ei nää ongelmaa. Hän ei nää miksi minä olen väsynyt, olenhan kotona. Miehenikin on varmasti väsynyt, varmasti stressiä yrityksestä. Jos otan puheeksi suhteen ja sen tilan, hän ei vain usko että olen tosissaan. Hän on tällä hetkellä niin käpertynyt itseensä. Harmittaa että rahan eteen joutuu näkemään näin paljon vaivaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, älä pelottele. Olenko sinä vasta tuossa raskausvaiheessa? Tuotako se tulee olemaan?
Meilläkin tuota ikäluokkaa olevat lapset ja kolmas tulossa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi tästä asiasta on mieltä? Onko hänen työnsä kaiken arvoista?
Mieheni ei nää ongelmaa. Hän ei nää miksi minä olen väsynyt, olenhan kotona. Miehenikin on varmasti väsynyt, varmasti stressiä yrityksestä. Jos otan puheeksi suhteen ja sen tilan, hän ei vain usko että olen tosissaan. Hän on tällä hetkellä niin käpertynyt itseensä. Harmittaa että rahan eteen joutuu näkemään näin paljon vaivaa.
Ap
Voisitko sinä tehdä myös työtä siinä yrityksessä? Voisitte jakaa senkin osa-alueen ja pääsisit vähän pois kotoa ja mies voisi kantaa vastuuta kotona?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kolmas lapsi?
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko ottaa aikaa parisuhteen päivitykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte jättäneet lapsiluvun kahteen. Silloin sinä tienaisit eijä kaikki paine olisi siinä yrityksessä.
Yritä saada mies edes kerran viikossa kotiin töistä aiemmin jotta pääset ihan yksin esim johonkin sinua kiinnostavaan harrastukseen. Tekee pääkopalle hyvää.
Itsellä sama tilanne että mies on yrittäjänä ja tekee ihan perkeleesti töitä. Meillä ei ole yhtään yhteistä aikaa ja meidän parisuhde on aivan levällään. Meillä kaksi pientä lasta ja mies ei myöskään ymmärrä tai kestä jos kerron että minua väsyttää kun olen koko ajan yksin lasten kanssa.
Mites kotipalvelu, voisitko soittaa neuvolaan ja pyytää sieltä apua? Se maksaa vähän mut saisit ainakin omaa aikaa. Parisuhdeneuvoja en osaa antaa sillä omakin parisuhde voi todella huonosti miehen yrittäjyyden ja siitä seuraavien asioiden vuoksi.
Tsemppiä, et ole ainoa joka näitä asioita pohtii. Perheen tukipilarina olo on raskasta. T. Yrittäjän puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota muutama vuosi niin saat alkaa murehtimaan ja valvomaan teinien menemisiä, ei se huoli lopu koskaan, se on elinikäinen tehtävä tämä vanhemman elämä
Vierailija kirjoitti:
Kotona makaaminen onkin niin kovin raskasta, jälleen kerran.
On aivan käsittämätöntä, että tämäkin aloittaja kuvittelee itse ”kannattelevansa” koko perhettä ja tulee nettifoorumille spekuloimaan erolla, koska arki on mitä on ja ruusuisuus on kaukana. Kaikkensa perheen elättämiseen tekevä mies saattaa samaan aikaan ajatella kannattelevansa itse koko perhettä, kun mahdollistaa sen että äiti ja lapset oleilevat kotona. Mutta mitä saa palkaksi? Puukon selkään puolisolta joka leimaa miehensä tuntemattomien edessä välinpitämättömäksi pskiaiseksi.
Mikä hel*etti näitä ihmisiä vaivaa? Ensin tehdään liuta lapsia ja sitten uuvutaan perusarkeen ja kuvitellaan, että ERO jotenkin helpottaisi tilannetta ja avaisi valoisan tulevaisuuden.
Niin koomista, mutta toisaalta myös niin surullista ja pöljää, että melkein itkettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan miestyypin. Työ on raskainta mahdollista, jolloin lapsia ei voi hoitaa. Totuus on, että lastenhoidosta täytyy vain yrittää pysyä erossa jollain selityksellä, koska se on rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona makaaminen onkin niin kovin raskasta, jälleen kerran.
On aivan käsittämätöntä, että tämäkin aloittaja kuvittelee itse ”kannattelevansa” koko perhettä ja tulee nettifoorumille spekuloimaan erolla, koska arki on mitä on ja ruusuisuus on kaukana. Kaikkensa perheen elättämiseen tekevä mies saattaa samaan aikaan ajatella kannattelevansa itse koko perhettä, kun mahdollistaa sen että äiti ja lapset oleilevat kotona. Mutta mitä saa palkaksi? Puukon selkään puolisolta joka leimaa miehensä tuntemattomien edessä välinpitämättömäksi pskiaiseksi.
Mikä hel*etti näitä ihmisiä vaivaa? Ensin tehdään liuta lapsia ja sitten uuvutaan perusarkeen ja kuvitellaan, että ERO jotenkin helpottaisi tilannetta ja avaisi valoisan tulevaisuuden.
Niin koomista, mutta toisaalta myös niin surullista ja pöljää, että melkein itkettää.
Aivan. Yksinhuoltajan elämäkö se houkuttaa? Ajattele nyt asiaa lastesi kannalta,ensimmäinen vaihtoehto ei saa olla ero!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt vielä hyydy, kiireet nimittäin kasvavat siinä missä lapsetkin. Siis jos lähdet mukaan harrastusrumbaan.
Ihan käsittämättömän ilkeitä kommentteja tämä ketju täynnä. Luin järkyttyneenä. Mikä teitä ihmisiä vaivaa? Tuntuu hyvältä potkia maassa makaavaa? Rumaa.
Minunkin mies teki tosi paljon töitä kun minä olin lasten kanssa (2) kotona. Meillä tämä johtui rahallisista syistä..kotihoidon tuki on niin pieni. Kiitollinen olen miehelleni kun mahdollisti minulle lapsien hoidon kotona reilun viiden vuoden ajan. Yhteistä aikaa oli meilläkin vähän,mutta se oli vaan se vaihe elämässä. Nyt olen jo itsekkin työelämässä ja mieskin voi tehdä nyt vähemmän töitä. Yhteistä aikaakin rupeaa jo paremmin löytymään.En olisi missään nimessä ruvennut erolla miestä uhkailemaan kun lapset oli pienempiä. Opettele ajattelemaan tilanne myös miehen kannalta..ei ole helppoa tehdä hirveästi töitä ja todennäköisesti vähillä yöunilla. Kotona oleva vanhempi saa kuitenkin viettää aika leppoista elämää työelämään verrattuna ja voi nukkua vaikka päivällä jos ei yöllä saa nukuttua!
Voisko vähän relata?
Keventää kuormaa?
Siivoaminen ei saa olla yksin sun vastuulla.
Pane ukko ja mukulat töihin.
Mites paljon niitä harrastuksia on?
Mitä harrastuksia sulla itselläsi on?
Mimmuli83 kirjoitti:
Kotona oleva vanhempi saa kuitenkin viettää aika leppoista elämää työelämään verrattuna ja voi nukkua vaikka päivällä jos ei yöllä saa nukuttua!
Ai oikein nukkua??
Mulle on kerrottu, ettei edes vessaan pääse rauhassa.
Töissä on lokoisaa. Siellä on aikuisia ihmisiä.
Odota. Viidenkin vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen.
Alue: Aihe vapaa
Mitä miehesi tästä asiasta on mieltä? Onko hänen työnsä kaiken arvoista?