Spike Lee Ylen erikoishaastattelussa: Äärioikeiston nousu ei ole vain Amerikan ongelma – "Ranskalla on Le Pen, Briteillä Brexit ja teillä se tyyppi, jonka nimeä en muista"

Helsingissä vieraillut ohjaajalegenda toivoo, että rakkauden ja oikeuden puolella olevat ihmiset kaikkialla sanoisivat isoon ääneen vihalle ei.
Ohjaajalegenda Spike Lee pyyhältää Hotel Kämpin sviittiin suoraan Milanon elokuvajuhlilta, kättelee rivakasti, hymyilee leveästi ja pyytää kiinnittämään nappimikrofonin.

Tässä ei nyt turhia kursailla, tai joudeta ottaa edes takkia päältä. Puolen tunnin sisään pitää olla jo muualla. Vierailu Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla (siirryt toiseen palveluun) kestää vain lauantai-iltapäivästä sunnuntaiaamuun.

Siinä välissä täytyy pitää masterclass-luento festivaalin Do the Right Thing -erikoisnäytöksessä, käydä tervehtimässä BlacKkKlansman -elokuvan yleisöä ja hoitaa tämä reissun ainoa haastattelu.

Sitten pääsee, tai joutuu, Jasper Pääkkösen Löylyyn saunomaan, sillä Spike Lee on Helsingissä ystävänsä kutsusta.

– Tulin tänne, koska olin Jasperille luvannut. Harmi vain, että aikaa on vain päivä. Saunassa olen ollut ennenkin, mutta nyt vasta opin, että se on suomalainen sana.

Spike Lee hehkuttaa Pääkkösen näyttelijäntaitoja, ja kertoo tekevänsä tämän kanssa töitä jatkossakin. Miehet ystävystyivät, kun Pääkkönen oli koekuvattavana BlacKkKlansmanin kiihkoilijan rooliin – jonka sitten saikin.

– Hän on ilmiömäinen näyttelijä ja upea tyyppi. Olemme olleet ystäviä siitä hetkestä asti, kun tapasimme, eikä se muutu mihinkään. Lisää elokuvia Jasperin kanssa tulee, mutta en voi puhua niistä, koska en vielä tiedä, mitä ne ovat.

No niin, haastattelun pakollinen Suomi mainittu -osuus on hoidettu. Isompiin
"Emme ole edistyneet kovin paljon"
Ohjaajalegenda arvelee, että hänellä saattoi olla 1980-luvun lopulla käytössään kristallipallo.

– On monia asioita, joista toivoo, että ne eivät olisi totta enää tänä päivänä, mutta ovat silti.

Leen läpimurtoelokuva Do the Right Thing (1989) kuvasi etnisiä jännitteitä Brooklynin köyhillä kaduilla. Rasismi yltyy väkivallaksi, myös sympaattiset ihmiset tekevät vihapäissään pahoja ja typeriä asioita, ja yksi päähenkilöistä kuolee poliisin käsissä.

Elokuva tuntuu ajankohtaiselta kuvaukselta Yhdysvalloista vielä 29 vuotta myöhemmin.

– Se kyllä osoittaa, että emme ole edistyneet kovinkaan paljon.

Silti Lee, 61, sanoo uskoneensa nuorena miehenä ja uskovansa edelleen, että maailma muuttuu paremmaksi. Ei se kuitenkaan itsestään tapahdu.

– Ei pelkkä haaveilu saa toiveita toteutumaan. Historia on opettanut meille, etteivät todella, todella suuret muutokset tapahdu yhdessä yössä. Täytyy jaksaa pitää tavoitteet mielessä, ja pitää yllä taistelua hyvän puolesta.
https://yle.fi/uutiset/3-10418270