Lue keskustelun säännöt.
Jos on häiriintynyttä pitää eläinvauvoja suloisempina kuin ihmisvauvoja, niin onko se häiriintyneisyys omaa syytä?
23.09.2018 |
Onko ihminen itse valinnut tällaisen kokemistavan? Toivon että haukkujat vähän miettisivät tätä asiaa.
Itse olen vähän tuollainen, ei tee yhtään mieli leperrellä vauvoille, ei ne toisaalta ärsytä ja suhtaudun ihan suopeasti vaikka siihen että lapsia on ravintolassa. Pysyn vaan mieluummin erossa niistä. Eläinvauvat taas on mun mielestä aivan ihania ja niitä tekee kyllä mieli paijata ja jopa puhua niille.
Kommentit (6)
Kyllä siihen joku pitkäaikaisterapia auttaa. Kannattaa käydä terveyskeskuksessa kysymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama juttu. Sydän pakahtuu erityisesti kissanpennuista. Ihmislapset ovat mielestäni rumia, enkä koe minkäänlaisia helliä tunteita heitä kohtaan.
Tuntematon eläinvauva antaa nopeammin positiivisen reaktion lähestymiseen kuin ihmisvauva. Niiden tulkitseminen on monille helpompaa kuin ihmisvauvan jos on ollut enemmän tekemisissä eläinten kuin vauvojen kanssa.
Sama juttu. Ihmisvauvat ovat kyllä suloisia, ei siinä mitään, mutta ei tee mieli leperrellä toisten vauvoille. :D
Eläinvauvat saavat aikaan jotenkin kovankin lepertelijän minussa ja herättää enemmän tunteita kuin tuntemattomat vauvat. Silti vauvatkin ovat suloisia, mutta eivät yhtä tunteitaherättäviä ainakaan minun kohdalla.
En suoraan sanottuna usko, että monikaan edes pitää lapsia söpöinä. Miksi meillä muuten olisi aivan huutava pula sijaisvanhemmista tässä maassa?
Ne jotka ärsyyntyy siitä, että joku toinen pitää enemmän lemmikeistä kuin lapsista, on tekemisissä jonkun tunteen tai pahan olon kanssa, jota ei osaa sanoittaa. Ehkä he ajattelee, että se on hyökkäys heidän lastaan kohtaan, mutta yleistää tunteen koskemaan kaikkia lapsia. Ehkä he ahdistuu vaihtoehtoisista mahdollisuuksista ja valinnoista joita muut elämällään tekee, eivätkä osaa käsittää tai käsitellä niitä. Se ahdistaa ja kiukuttaa.
Voi se olla osittain opittua, kuten homoseksuaalisuus. Ihminen on sopeutuvainen otus, ja moni käyttäytymismalli on itse asiassa opittu, ei sisäsyntyinen.