Risto Siilasmaa: Jorma Ollila sai Nokiassa valtavia raivokohtauksia

Jäänyt mieleen kun Ollilan vaimo sanoi jossain Linnanjuhlien haastattelussa että hänen miehensä ei ole ikinä yhtään stressaantunut työssään. Sitten kuitenkin sai valtavia raivareita. Jotenkin ristiriitaista.....

Ollilan johdolla kumisaapasfirma Nokian kohosi maailman johtavaksi matkapuhelinjätiksi. Tahti alkoi hiipua ja hän siirtyi syrjään operatiivisesta johdosta, minkä jälkeen seuraajat tuhosivat matkapuhelinliiketoiminnan parissa vuodessa. Ollilalla saattoi olla osansa romahdukseen, mutta suurempi syy on seuraajissa.

Suurin syy tuhoon lienee siinä että kaikki yrityksen kannalta vähänkin merkittävät henkilöt huomasivat yht'äkkiä olevansa Suomen oloissa upporikkaita optiomiljonääriä eikä työnteko ollutkaan enää tärkeätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ruotsalaisissa menestysfirmoissa ole ikinä tuollaista.

Sieltä voi oppia, mutta se menestyneen ihmisen haukkuminen ei auta yhtään ketään.

Myös ruotsalaiset ottavat oppia suomen menestyneistä firmoista, ainakin ne joilla on viisautta. Tottakai menestystä pitää tutkia ja siitä pitää ottaa opikseen jos haluaa itsekin menestyä. Harva on täysi luonnonlahjakkuus tuolla alalla. 

Pelon ilmapiiri johtaa siihen että tietoa ruvetaan panttaamaan eikä uskalleta olla enää avoimia ja rehellisiä toisilleen. Siksi huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt mieleen kun Ollilan vaimo sanoi jossain Linnanjuhlien haastattelussa että hänen miehensä ei ole ikinä yhtään stressaantunut työssään. Sitten kuitenkin sai valtavia raivareita. Jotenkin ristiriitaista.....

omg, nuo kuuluisat linnanjuhlien 10 sekunnin syvähaastattelut...

Vierailija kirjoitti:

Johtajan viitta on raskas kantaa ja täydellisiä pomoja ei ole olemassakaan.

Jos johtajan viitta on raskas kantaa niin itsensä johtamisessa on jotain pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Ollilan johdolla kumisaapasfirma Nokian kohosi maailman johtavaksi matkapuhelinjätiksi. Tahti alkoi hiipua ja hän siirtyi syrjään operatiivisesta johdosta, minkä jälkeen seuraajat tuhosivat matkapuhelinliiketoiminnan parissa vuodessa. Ollilalla saattoi olla osansa romahdukseen, mutta suurempi syy on seuraajissa.

Suurin syy tuhoon lienee siinä että kaikki yrityksen kannalta vähänkin merkittävät henkilöt huomasivat yht'äkkiä olevansa Suomen oloissa upporikkaita optiomiljonääriä eikä työnteko ollutkaan enää tärkeätä.

Ratkaisevat strategiset virheet tehtiin jo Ollilan aikakaudella, samoin synnytettiin epäterve yrityskulttuuri.

Siilasmaa teki kyllä hienon työn Nokian kanssa, juoni samaan aikaan kaksia yrityskauppoja ja veti molemmat onnistuneesti maaliin Nokialle edullisin ehdoin. Todella ystävällinen ja vaatimaton mies, jota on helppo lähestyä. Monella tapaa esimerkillinen johtaja. 

Surin kanssa en ole jutustellut, mutta mitä hänestä olen lukenut ja hänen puheitaan kuunnellut, niin valtavan hieno ja sympaattinen mies hänkin. Ei  menestyvän johtajan tarvitse olla raivopäinen öykkäri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollilan johdolla kumisaapasfirma Nokian kohosi maailman johtavaksi matkapuhelinjätiksi. Tahti alkoi hiipua ja hän siirtyi syrjään operatiivisesta johdosta, minkä jälkeen seuraajat tuhosivat matkapuhelinliiketoiminnan parissa vuodessa. Ollilalla saattoi olla osansa romahdukseen, mutta suurempi syy on seuraajissa.

Suurin syy tuhoon lienee siinä että kaikki yrityksen kannalta vähänkin merkittävät henkilöt huomasivat yht'äkkiä olevansa Suomen oloissa upporikkaita optiomiljonääriä eikä työnteko ollutkaan enää tärkeätä.

Ratkaisevat strategiset virheet tehtiin jo Ollilan aikakaudella, samoin synnytettiin epäterve yrityskulttuuri.

Firmaa johtaa toimitusjohtaja alaisineen ja toimitusjohtajan pomo on firman hallitus joka voi vaihtaa toimitusjohtajaa tarvittaessa vaikka minuutin varoitusajalla. Tämä porukka on vastuussa siitä mitä firma viimekädessä tekee ja miten, ihan joka päivä. Ei nämä voi vääristä strategisista päätöksistään tai huonosta johtamisestaan muita syyttää kuin itseään. Myös mitään tekemättömyys on päätös.

Mielenkiintoinen juttu oli. Ollila ei kuitenkaan ollut operatiivisessa johdossa, joten outoa sälyttää Nokian katastrofista täyttä vastuuta hänen harteilleen. Kyllä siellä on oltu pihalla monella tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelon ilmapiiri sopii keskitysleiriin. Ei innovaatioyritykseen.

Nynnyti nyy, johda itse menestyksekkäämmin.

Miten menestys ja rähjääminen liittyy yhteen?

Raivarit alkaa siinä vaiheessa, kun pomon pitäisi hiljentää vauhtia tai erota.

Rääkyjäpomot kuuluu menneisyyteen. Jos luulet ettei huono käytös haittaa, kokeile itse sellaisen kanssa työskentelyä.

Mielestäni on terve piirre, ettei pyritä rakentamaan pyhimyismäisiä henkilökultteja kuten ennen vanhaan vaan voidaan myös arvostella ja kritisoida.

Jos virheitä on tehty, niin niistä täytyy olla mahdollista oppia.

Oppia ei voi, jos arvostelua ja puhumista ei hyväksytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ruotsalaisissa menestysfirmoissa ole ikinä tuollaista.

Sieltä voi oppia, mutta se menestyneen ihmisen haukkuminen ei auta yhtään ketään.

Ei se yksin sitä firmaa hoitanut pomottamisesta pakkaamiseen. Typerää nöyristellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelon ilmapiiri sopii keskitysleiriin. Ei innovaatioyritykseen.

Nynnyti nyy, johda itse menestyksekkäämmin.

No ei mennyt ihan putkeen Nokiallakaan.

Ai ei vai? Moni teki melkoisen tilin sillä.

Ja vielä useampi käytti maailman parhaita kännyköitä. Tee itse vaan perässä.

Ladattiinko ne pahan energialla? Pitikö ns. nerouden ylläpitämiseksi purkaa välillä patoutumat?

Kari Kairamo aloitti matkapuhelinbisneksen. Ne menivät hyvin kaupaksi. Nokian seuraavat johtajat olivat niin liikeneroja, että päättivät tehdä ja kehittää lisää matkapuhelimia eli kännyköitä, koska ne kävivät kaupaksi. Liikenerot päättelivät että älypuhelimelle jossa on kosketusnäyttö, ei ole tarvetta. Kilpailijat menivät heittämällä ohi, ja se oli sitten siinä.

Nokian puhelinbisneksen tarina lyhyesti.

Vierailija kirjoitti:

Kari Kairamo aloitti matkapuhelinbisneksen. Ne menivät hyvin kaupaksi. Nokian seuraavat johtajat olivat niin liikeneroja, että päättivät tehdä ja kehittää lisää matkapuhelimia eli kännyköitä, koska ne kävivät kaupaksi. Liikenerot päättelivät että älypuhelimelle jossa on kosketusnäyttö, ei ole tarvetta. Kilpailijat menivät heittämällä ohi, ja se oli sitten siinä.

Nokian puhelinbisneksen tarina lyhyesti.

Nokialla oli sormelle toimiva kosketusnäyttöpuhelin koekäytössä jo ennen Applea. Sitä esiteltiin jo 2004. Sen ajateltiin floppaavan, joten kehityksestä luovuttiin.

Olisi ollut itselle hupaisaa kun ollillan kaltainen pygmi olisi aloittanut raivoamisen-Isällisesti olisin antanut lätärit naamaan ja kantanut huoneen ulkopuolelle kasvamaan.Nämä ihmisvitsit tarvitsevat aina isällistä ojentamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelon ilmapiiri sopii keskitysleiriin. Ei innovaatioyritykseen.

Nynnyti nyy, johda itse menestyksekkäämmin.

Siihen pyrin. Asiantuntiaorganisaatiossa itseohjautuvuus on tätä päivää. Yritys ja sen johto tarjoaa tehtävän, infran, ihmisläheisen kannustavan ilmapiirin ja tuen. Ollaan aika kaukana Ollilan karvalakkiaikakauden johtamistavoista.

No, missä se menestys (=tulos) on nähtävissä?

Vierailija kirjoitti:

Olisi ollut itselle hupaisaa kun ollillan kaltainen pygmi olisi aloittanut raivoamisen-Isällisesti olisin antanut lätärit naamaan ja kantanut huoneen ulkopuolelle kasvamaan.Nämä ihmisvitsit tarvitsevat aina isällistä ojentamista.

Niinhän sinä nyt meuhkaat. Tositilanteessa voisi olla toinen ääni kellossa. Et ymmärrä mistä puhut, ennen kuin olet tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on terve piirre, ettei pyritä rakentamaan pyhimyismäisiä henkilökultteja kuten ennen vanhaan vaan voidaan myös arvostella ja kritisoida.

Jos virheitä on tehty, niin niistä täytyy olla mahdollista oppia.

Oppia ei voi, jos arvostelua ja puhumista ei hyväksytä.

Arvostelu on täysin eri asia, kuin kritiikki. Kritiikki on objektiivista ja ei-manipuloivaa, arvostelu on sitä, kun joku paskakikkare suoltaa sontaa ulos suustaan miettimättä asiaansa sen tarkemmin.