Ilmeisesti ei kannata tehdä lapsia parisuhdetta ajatellen?

Niinpä. Samaa miettinyt. Mitä jos lapsien teko pilaa parisuhteen kun ei vaan jaksaminen riitä kaikkeen. Itse ainakin kuulun ihmisiin, jolle ei riitä parisuhteeksi, että toinen asuu saman katon alla kuin joku kämppis.

Nostan

Toisaalta monen suhde kaatuu myös siihen jos niitä yhteisiä lapsia ei saada! Kaksipiippuinen juttu siis!

Vierailija kirjoitti:

Ensin se vauva-aika ja sitten lapsiarjen pyöritys..... Noroa, täitä, uhmaa jne lähtee ruuhkavuodet pyörimään ja vuodet kuluu silmissä. Lapsiin keskittymistä 24/7. Ei aikaa parisuhteelle.

Olen 22v nainen ja ihan tosissani mietin, että jos löydän hyvän suhteen niin kannattaako niitä.lapsia siihen tehdä?! Moni eroaa..

Älä mieti vaan elä. Huomaat kyllä milloin oot kypsä tulemaan äidiksi. Äitinä olo on vaativaa mutta hyvin antoisaa.

Minusta on hyvä jättää lapset tekemättä , jos haluaa olla se rakkaus toinen toiselleen. Vaikka itselläni onkin useampi lapsi, ymmärrän hyvin tuon näkökulman. Olen ollut lapsirakas aina ja minulle äitiys on sopinut. Parisuhdetta se ei kyllä suoraan sanoen kohentanut.

Ihmiset on nykyään laiskoja. Meidän avioliittoon on kuulunut aivan helvetillisiä kriisejä ja yhdessä ollaan oltu kohta 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin se vauva-aika ja sitten lapsiarjen pyöritys..... Noroa, täitä, uhmaa jne lähtee ruuhkavuodet pyörimään ja vuodet kuluu silmissä. Lapsiin keskittymistä 24/7. Ei aikaa parisuhteelle.

Olen 22v nainen ja ihan tosissani mietin, että jos löydän hyvän suhteen niin kannattaako niitä.lapsia siihen tehdä?! Moni eroaa..

Älä mieti vaan elä. Huomaat kyllä milloin oot kypsä tulemaan äidiksi. Äitinä olo on vaativaa mutta hyvin antoisaa.

Niin tai unohdit sanoa,ettei kypsä ole välttämättä ollenkaan. Jotkut ei koskaan halua lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä jättää lapset tekemättä , jos haluaa olla se rakkaus toinen toiselleen. Vaikka itselläni onkin useampi lapsi, ymmärrän hyvin tuon näkökulman. Olen ollut lapsirakas aina ja minulle äitiys on sopinut. Parisuhdetta se ei kyllä suoraan sanoen kohentanut.

Olipa viisaasti sanottu :)

Turha ottaa stressiä tollasesta. Toisten liitot kestää ja toisten ei. Liittoja ei tosiaan kannata alkaa vertailemaan, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Meillä on sujunut kolmen lapsen kanssa todella hyvin ja yhteiseloa takana lähemmäs parikymmentä vuotta. Kaikilla näin ei kuitenkaan luonnollisestikaan ole.

Meillä on pari pientä lasta. Aika on mennyt omalta kantiltaan hyvin, on saatu kumpikin nukuttua ja levättyä hyvin, ollaan oltu terveitä, ja eurot on riittänyt hyvin koska mulla on hyvät tulot. Pienten seuraaminen ja se miten he opettavat sinua antaa todella paljon.

Meillä ainut suuri miinus on ollut nyt naisen haluttomuus. Ekan lapsen syntymän jälkeen halut oli tosi alhaiset ja uuden raskauden pahoinvointien jälkeen ne loppu kokonaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana seksiä on ollut vain muutaman kerran.

Ihmisiä ympäriltäni on eronnut paljon ja joukkoon mahtuu niin lapsellisia kuin lapsettomiakin pareja. Mielestäni tärkeintä on miettiä mitä elämältään haluaa ja onko kumppanilla samankaltainen käsitys asioista kuin sinulla. Elämässä ja parisuhteessa on paljon erilaisia vaiheita ja haasteita ja uskoisin, että tärkeintä suhteen onnistuminelle on löytää oikea kumppani, jonka kanssa aidosti haluaa jakaa samoja asioita ja puhaltaa yhteen hiileen. Ja tietenkin yhtälöön tarvitaan myös se, että kumppani haluaa samaa sinun kanssasi. 

Usein keskusteluissa huomaan, että monet eivät oikein itsekään tiedä itä haluavat ja vain ajautuvat tilanteisiin, jotka sitten kuormittavat parisuhdetta. Lähipiirissäni suhteita on kaatunut mustasukkaisuuteen, väkivaltaan, liikaan juhlimiseen, pettämiseen, kumppani on vain alkanut ärsyttää jne.. joten uskoisin että jos kumppani on väärä, niin ero tulee joka tapauksessa ja jos taas löydät juuri sinulle oikean kumppanin, niin kannattaa toteuttaa yhteisiä unelmia. Perheenperustaminen ei ole kaikkien unelma, joten jos et halua lapsia, niin sitten toteutat jotain muita asioita elämässäsi. Lapsiperhearki ylipäätään ei ole kaikkia ihmisiä varten, eikä kaikkia parisuhteita varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin se vauva-aika ja sitten lapsiarjen pyöritys..... Noroa, täitä, uhmaa jne lähtee ruuhkavuodet pyörimään ja vuodet kuluu silmissä. Lapsiin keskittymistä 24/7. Ei aikaa parisuhteelle.

Olen 22v nainen ja ihan tosissani mietin, että jos löydän hyvän suhteen niin kannattaako niitä.lapsia siihen tehdä?! Moni eroaa..

Älä mieti vaan elä. Huomaat kyllä milloin oot kypsä tulemaan äidiksi. Äitinä olo on vaativaa mutta hyvin antoisaa.

Tai sitten huomaat, ettet halua todellakaan niitä lapsia. On parempi, että päätös hankkia tai olla hankkimatta on todella harkittu kuin se, että hankkii koska ajattelee sen vaan kuuluvan asiaan. Joka tapauksessa pääsee todella paljon helpommalla ja halvemmalla jos ei hanki. Toisaalta taas kyllä ne lapset myös paljon iloa antaa. Varsinkin siinä vaiheessa kun muuttavat omilleen.

Meillä lapsi todellakin liimasi suhteen yhteen. Hyvä suhde oli ennenkin, olemme sielunkumppanit, mutta yhteisen lapsen myötä on selvää, että suhde on potenssiin 10. Tämä on perhe eikä aikuisten suhde.

Ei niitä lapsia tarvitse monikossa hankkia. Yhdestäkin lapsesta on valtavasti iloa eikä elämästä tule liian kiireistä ja kaoottista. Rahat riittää, aika riittää - ei tarvitse kenen lapsen kevätjuhlaan mennään tänä vuonna.

Molempien pitää haluta ja todella sitoutua. Ja äidin otettava valitettavasti aina huomioon se, että pärjää yksin lapsen kanssa jos isän kantti ei kestäkään ja häipyy kuvioista.

Miksi koskaan ei puhuta parisuhteen kypsyystasoista?

Monet suhteet eivät kestä koska ei osata hoitaa parisuhdetta. Varsinkin lapsiperheissä unohdetaan puoliso ja ei varata aikaa suhteen hoitoon. Loppujen lopuksi kyse on pieniä asioista arjessa, kuten halaus ja suukko aamulla.

Ei kannata jos molemmat ei halua lasta ja ole valmiita kantamaan yhdessä vastuuta. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja meillä on kaksi lasta. Olemme onnellisia lapsista, tätä rakkauden määrää on vaikea kuvailla lapsettomalle, en itsekään pidä toisten lapsista ja kyllä viime keväiset kihomadot v*tutti. Yhteinen aika on usein kortilla, mutta sitä on luvassa enemmän kun lapset kasvavat. En vaihtaisi lapsia mihinkään eikä vaihtaisi miehenikään. Lapsiperheiden kurjuus johtuu siitä, että ihmiset hankkivat lapsia harkitsemattomasti ja hätäisesti vaikkeivät itse ole oikeasti valmiita vanhemmiksi tai kumppani on surkea. Lisäksi elämä yllättää ja jotkut voivat kohdata kohtuuttomia vastoinkäymisiä lasten synnyttyä. Parhaimmillaan lapset yhdistävät pariskunnan perheeksi ja lisäävät kumppanien välistä rakkautta, pahimmillaan ihmiset alkavat vihaamaan kumppaneitaan ja katua lasten hankkimista. Kannattaa olla tietoinen omista ja puolison motiiveista hankkia lapsia ja jättää lapset tekemättä jos se ei tunnu järkevältä. Jos taas ajatus tuntuu nyt hyvältä niin ei sitä turhaan kannata lykätä koska lapset ovat usein parasta elämässä.

Pikkulapsiaika on vaan hujaus ja lapset kehittyvät koko ajan. Ei ne samat haasteet kestä kuin hetken ja sitten ollaankin jo uuden edessä. Sen tajuaa kyllä sitten kun on siinä tilanteessa miten nopeasti aika menee.Jo eskarilaisten kanssa on tosi helppoa ja osaavat paljon itse (jos on kasvatettu itsenäisyyteen) Vuosikymmenet on kuitenkin aikaa keskittyä itseen.

Pikkulapsiaikana menee vielä ihan hyvin. Olen huomannut että teini-ikää lähestyvien lapsien vanhemmat alkavat erota. Omakin parisuhde oli ihan hyvä vielä muutama vuosi sitten ja nyt ihan väljähtynyt kun lapset ovat teinejä. Moni olisi jo eronnut. Eli lapset tehdään kaks-kolmekymppisinä ja neljääkymppiä kun lähestytään niin erotaan :(. Ei ole omassa lähipiirissä montakaan ydinperhettä kun puhutaan nelikyppisistä, ikävä kyllä.

Ei kannata. Tosin se kyllä sitoo sen yritteliäämmän osapuolen suhteeseen, jos siitä on itselle mitään hyötyä... useimmiten se on kyllä nainen. Mutta siis olen eronnut lasteni isästä varmaan kaksi kertaa ennen lapsia ja nykyisin en enää pääse täysin eroon, koska on lapsia. Mutta se ei siis haittaa minua, mutta luulen, että se haittaa häntä. Paitsi ettei niin paljon haittaa, vaikka siis minä kiukuttelisin miten paljon tahansa. Sitä haluaisi antaa sellaisen ihmisen vain mennä, jolle täytyy olla vihainen koko ajana, koska siinä on niin paljon vikoja, joita ei voi sietää, kuten ettei kuuntele ja ettei pyyhi tiskipöytää tiskattuaan jne. Mutta nyt ei voi antaa vain mennä, ja saa rkkautta, kun se toinen vain haluaa olla siinä vierellä, vaikka sä huudat slle sikaa minkä keuhkoistasi kerkeät.