Mitä mieltä naisista jotka eivät halua lapsia?

Ei mitään varsinaista mielipidettä, jokainen päättäköön ihan itse haluaako lapsia vai ei. Ei kuulu minulle, eikä sinulle. Itselle olisi sopinut myös puoliso joka ei halua lapsia, mutta kävi niin, että oma puoliso haluaa.

Deittaillessa yllättävän monet miehet suhtautuivat tuohon melkein vihamielisesti ja "kyllä se mieli vielä muuttuu" -kuittailevasti, suurimmalle osalle tuo oli aika se ja sama kuitenkin. Jopa oma puolisoni oli aluksi jotenkin kielteinen kun "naisen kuuluu haluta lapsia", vaikka edes itse ei halua niitä ja on sittemmin jopa laitattanut piuhansakin poikki. En ymmärrä.

Siihen voi olla monia syitä, ettei lapsia halua. Typerää tuomita kuulematta syitä.

Samapa tuo minulle on haluaako joku lapsia vai ei. En ajattele mitään erikoista.

Olen samaa mieltä kuin mitä olen muiden jätskimaustakin. Jos tykkää suklaasta niin tykätköön. Jos ei niin ei.

Minulla on kaksi ystävää jotka eivät lapsia halua. En sitä mitenkään aktiivisesti ajattele tai määrittele heitä tuon asian kautta. Deittejä on näillä riittänyt ihan siinä missä muillakin, nyt on toinen naimisissa ja toinen sinkku.

Minun tyttärelle on diagnoosi periytyvään mielenterveyssairauteen ja siinä hyvä syy olla haluamatta lasta

Muutama mies on kummastellut ystäväpiirini naista ,joka ei lapsia halua. Minusta on ikävää että hänet leimataan jotenkin vain sillä perusteella ettei halua jälkikasvua. Ei se tee hänestä kylmää tai epänormaalia naista mitenkään. Itse en siksi uskalla korostaa vapaaehtoista lapsettomuuttani näin naisena vaikkakin en ole ihan 100 % varma onko valinta täysin lopullinen.

Vierailija kirjoitti:

Deittaillessa yllättävän monet miehet suhtautuivat tuohon melkein vihamielisesti ja "kyllä se mieli vielä muuttuu" -kuittailevasti, suurimmalle osalle tuo oli aika se ja sama kuitenkin. Jopa oma puolisoni oli aluksi jotenkin kielteinen kun "naisen kuuluu haluta lapsia", vaikka edes itse ei halua niitä ja on sittemmin jopa laitattanut piuhansakin poikki. En ymmärrä.

Monilla miehillä on sen verran stereotyyppiset käsitykset naisista, että olettavat, että lapsia haluamaton nainen on jotenkin epänaisellinen tai muuten vaan hankala tyyppi. Toisaalta taas tällaisena perusystävällisenä velanaisena on joskus tullut mieleen, että velauteni otettaisiin vakavammin, mikäli olisin naama täynnä lävistyksiä kulkeva angstiperse :D Viihdyn kyllä hyvin sinkkunakin, eli sinänsä en osaa ottaa paineita siitä, jos deitti alkaa kiukutella asiasta. Tiedänpähän sitten heti, ettemme ole toisillemme sopivia.

Hyvä juttuhan se on. Maapallo on jo ylikansoitettu, joten ei kenekään pidä velvollisuudentunnosta lapsia tehdä. Ei se olisi lapsia kohtaan oikeinkaan.  Jos ihminen ei koe tarvetta äitiyteen pitää sitä tunnetta kuunnella.

Ihan samaa kuin miehistä, jotka eivät halua lapsia. None of my business!

Taasko pitää olla tästä jotain mieltä. En ole mitään mieltä eikä kiinnosta, mutta uskon, että vela-miehiä on enemmän kuin vela-naisia, miehiä, jotka haluavat joskus elämässän lapsia on enemmän kuin vela-naisia. Kerrot sen vaini selvästi suhteeseen ryhtyessä. Siinähän sitten näkee mitä mieltä se mies on, hänen mielipiteellään on varmaan enemmän väliä kuin palstalaisten.

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin mielipide? etenkin miesten mielipide kiinnostaa. Jos alkaisir seurustella naisenkaa joka kertois jossai vaiheessa et ei lapsia haluais, niin miten reagoisit?

Heittelisin voltteja ja kärrynpyöriä, ampuisin rekkalastillisen raketteja ilmaan ja juhlisin viikon putkeen vetämällä viinaa tankkiautollisen ja ämpärillisen kokkelia, polttaisin monta kiintokuutioita havannalaisia putkeen.

Täysin naisen oma asia, ja ratkaisu saattaa olla järkeväkin, ottaen huomioon kuinka kortilla vastuuntuntoiset isäehdokkaat ovat.

Seurustelu ehkä olisi kariutunut, koska halusin lapsia itse.

Miten banaanit ovat tertussa? Eiköhän se ole ihan Tertun oma asia.

Mitä mieltä ap olet -  jos alettais seukkaan ja jossain vaiheessa kertoisin etten halua Lappiin hiihtolomalle tai frettiä lemmikiksi? Varmaan pitäisi miettiä mistä voi tehdä kompromisseja ja mikä asia on itselle niin tärkeä, että siitä ei halua luopua.

Vierailija kirjoitti:

Siihen voi olla monia syitä, ettei lapsia halua. Typerää tuomita kuulematta syitä.

Typerää tuomita, oli se syy mikä hyvänsä.

Fiksu nainen.

Edellisen avoliittoni jälkeen olin tullut siihen johtopäätökseen ettei lapsia "vain tule". Enhän pitänyt edes sisarusteni lapsista, joten piti löytää kolmekymppinen nainen, joka ajattelee samoin.

Siinä olikin mekoinen haravoiminen. Lopulta tapasin nykyisen vaimoni, joka sanoi ajattelevansa samoin. Olin tosin melko varma, että vielä mieli muuttuu ja ehdin jo miettiä, että ennemmin minä isäksi ryhdyn kuin eroan. 

Kävi kuitenkin hyvä tuuri, eikä mieli ole muuttunut. Parikymmentä vuotta on hyvin saatu aikamme kahdestaan kulumaan, eikä asia enää tässä iässä ole ajankohtainen. Enkä usko ainoa laatuani olevani.

Mulle on ihan sama mitä kukakin tekee, koska olen nainen. Jos olisin nuori mies ja haluaisin lapsia, en tietenkään perustaisi perhettä sellaisen ihmisen kanssa joka ei halua lapsia. Ihmiset, keskustelkaa tällaiset asiat läpi ennenkuin homma menee vakavaksi.

Ihan sama, haluaako Lissu Keravalta jälkikasvua vai ei. Itse en halua.