Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa ei osata tehdä tv-sarjoja? Uusi Ratamokin on täyttä kökköä.
21.09.2018 |
Pienessä Islannissakin tehdään paljon parempaa jälkeä. Ihan amatöörimäistä tuotantoa taas. Käsikirjoitus ja ohjaus molemmat tökkivät erittäin pahasti. Osa näyttelijäsuorituksistakin heikkoja.
Ihmeellisesti tuossa Ratamossa on vielä se, että itse Ratamo on kuvattu täydeksi tossukaksi kun hänen naispuolinen työparinsa on taas kuvattu ylivahvaksi (jopa aggressiiveksi) henkilöksi.
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että Venäjän syytä siis, että Suomessa ei osata kuvata elokuvia xD
Vierailija kirjoitti:
Mee sää tekeen ku oot niin hyvä. Ainakin arvostelemaan.
Tarkoitatko, että pitää osata itse paremmin, jotta voi kritisoida jotakin? Eli esimerkiksi jotain laulajaa ei voi arvostella (huonoksi) ellei itse ole huippulaulaja - elokuvaa ei voi pitää huonona, ellei itse osaa tehdä parempaa? Ruokaa ei voi mainita pahanmakuiseksi, ellei itse ole maanmainio keittiövelho?
Okei....
anon12 kirjoitti:
Niin että Venäjän syytä siis, että Suomessa ei osata kuvata elokuvia xD
Suomettuminen mädännytti paljon tästä maasta
Et vaan tykkää suomalaisten tavasta tehdä hommia. Katso sinä rauhassa vaikka indonesialaisia sarjoja, mutta älä tule kertomaan muille, mikä on hyvää/huonoa, koska tuskin olet asiassa mikään jumala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
anon12 kirjoitti:
Niin että Venäjän syytä siis, että Suomessa ei osata kuvata elokuvia xD
Suomettuminen mädännytti paljon tästä maasta
Vika taitaa olla osittain turkassa ja sen jälkeisessä vastareaktiossa, toisaalta siitä että esim. teatterikorkea on aika pitkälti pienten piirien keskinäistä puuhastelua eli melko pieni ummehtunut lammikko. Kannattaisi tuonnekin palkata ehkä rehtori ja osa näyttelijä- ja muista professoreista, myös elokuvataiteeseen ulkomailta niin saisi vähän uutta ideaa keskinäisen pullakahvinäytelmäkerhon sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ratamoa en ole nähnyt, mutta tuntuu että täällä on ongelmana se että yritetään epätoivoisesti matkia muita. Matkimisella harvemmin saavutetaan mitään hyvää, sillä ihmiset tykkäävät tuoreista ideoista.
Katsoin Karppia vähän, mutta lopetin nopeasti, kun vaikutti siltä että haettu kliseistä naispoliisi/miespoliisi-asetelmaa, ja muutenkin kaikki visuaalisuus oli niin kaavamaista nordic noiria. Eli esikuvana siis Silta. Ja ehkä kaipaisimme myös parempia näyttelijöitä kuin mumisevan Pihla Viitalan, joka näyttelee jokaisen roolinsa samalla tavalla. Osaako hän ylipäätään näytellä?
Eikä tarvitse olla minkään sortin guru ennustaakseen että kohta tulee suomalainen Skam.
En myöskään pitänyt Karpista ja samaa rataa taitaa mennä Ratamokin. Miksi nuorehkojen naispoliisien pitää joka sarjassa olla yhtä kireitä ja kiukkuisia. Pihla tietty jo omaa luokkaansa kliseenä, suu mutrussa mumisten painaa menemään kohtauksesta toiseen. Mutta mikäs siinä, pääseehän siitäkin linnan juhliin pienessä sievässä ”edustamaan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulunpyhistä uuteen vuoteenhan pyöri Suomen kulttuurin suurimmat helmet, Uunot. Ne me olemme kyllä ansainneetkin.
Nyt putkessa Tuntematon sarjana. Sitä vois siten jatkaa entisillä Tuntemattomilla kera muutamien uusintojen. Itsenäisyyspäivänä vois näyttää sitten taas kaikki uudestaan ja panna Uunot taas vaihteeks kiertoon, ja heittää sopivasti väliin joku vuosikerta Vain elämistä.
Sopivaa ohjelmaa meikäläisille, sitä paitsi koko kansantalous säästää kun YLEn ei tarvitse ulkolaisten ohjelmista ja sarjoista maksaa maltaita.
Yksi ongelma täällä on nyanssien puute. Jokainen asia vedetään överiksi, tuloksena tyylilaji on vahingossa camp. Tosin lauon kommenttini näkemättä montakaan kotimaista sarjaa muuten kuin pätkiä vahingossa. Silloinpa vaikutelma ehkä vielä korostuu, koska ei ehdi uppoamaan tarinaan lainkaan.
Kun suomalainen laulaa tangoa, se on laulukokeessa joka hetki. Jäljen pitää olla täydellistä ja virheetöntä joka hetki, ja palkeiden täysillä. Sitten tuli töllöruutuun Susana Rinaldi. Se vain lauleskeli ja tunteella eikä vain tunnetta esittäen, ja äänensä koko voiman se väläytti vain hetkittäin, jolloin koko hommaan tuli jännite.
Samaan tyyliin kun Sorjosta on joutunut näkemään sivusilmällä, jokainen hahmo on viimeisen päälle cool. Ja sitten siihen tämä kärsivä kristus kaiken keskelle - eiei. Apua.
Ikään kuin ne hahmot olisi yläkoululaisten katu-uskottavaksi kirjoittamia. Viileys saavutetaan sitten kirjoittamalla pontevasti, ohjaamalla pontevasti, näyttelemällä pontevasti. Ei kai edes lajityyppi itsessään tuollaista vaatisi. Ja mikä pahinta, mitä enemmän taitoa onnistutaan käyttämään tämän falskiuden rakentamiseen, sitä inhottavampi tulosta on katsoa.