Onko teillä semmoisia kavereita, jotka eivät juurikaan kuuntele, mitä sanotte?
Mulla on kaksikin. Ovat hyvin erilaisia muuten, mutta heitä yhdistää se, että ovat huonoja kuuntelijoita..Jos yritän jotain kertoa, niin saattavat puuhata ihan omiaan eivätkä kommentoi mitenkään. Tai kesken juttuni saattavat kysyä " hei onks tää mun paita kiva" tms. turhanpäiväistä...En näille ihmisille sitten oikeastaan mitään kerrokaan kun olen huomannut sen olevan täysin turhaa. Ärsyttävä piirre ihmisessä tuo.
Kommentit (9)
sen vuodatukset, mutta jos yritän puhua omista asioistani, se kääntää jutun tosi nopeesti takasiin omiin ongelmiinsa
kyselee kyllä toisten asioita ja kuulumisia, mutta ei koskaan kuuntele vastausta, vaan alkaa puhumaan omiaan. Ei voi keskustella muutenkaan yhtään mitään, koska miten keskustelu voisi onnistua, jos toinen ei kuuntele kenenkään kommentteja kertaakaan.
Ja vkonloppu ollaan siellä..:/ Saas nähä taas..
Ihmettelee aina miks viihdyn vaan mun sisarusten kanssa ku oon siellä, ne kuuntelee..:)
Ollaan aika vasta tutustuttu ja olen huomannut tästä ihmisestä ton saman asian, tosi ärsyttävä piirre. Kerrot jotain juttua niin sit tää tyyppi alkaa puhumaan päälle jostain aivan muusta jutusta joka ei millään tavalla liity siihen mistä minä puhuin. Siksipä olenkin alknut pitämään vähän välimatkaa kun en jaksa jatkuvasti kuunnella vaan hänen juttuja koska tämä kaveri ei kuuntele mitään mitä sille puhun.
Paras oli kun hän kysyi mitä lapsille kuuluu ja kerroin että ovat vähän olleet kipeinä, niin vastasi että sehän on mukavaa...
Mutta jotkut ihmiset eivät vaan kertakaikkiaan kykene keskittymään muuhun kuin itseensä; itsestään puhumiseen ja itsensä ihailuun.
-2-
kuuntelee kyllä aikansa, mutta sitten rupeaa puhumaan päälle jotain omaa vastaavanlaista kokemusta tai muuta mitä jutustani on tullut mieleen. " Kuule ei toi ole mitään, arvaas miten mulle kerran kävi..." Siihen se oma tarina sitten tyssää. Puhuu myös tosi paljon, papattaa suorastaan.
puhuu kuuluvalla äänellä ja jatkuvasti, kukaan muu ei saa suunvuoroa. Oli tilanne mikä tahansa: 50-vuotispäivät, hautajaiset, kyläily, tuparit niin kaikki paikallaolijat saavat kuulla, halusivat tai eivät, yksityiskohtaisen selostuksen tämän henkilön lasten erityisruokavaliosta ja vatsan kulloisestakin toiminnasta... (aina samat jutut). Jos joku muu yrittää vaihtaa puheenaihetta tämä henkilö saa joko hillittömän raivarin tai jatkaa hartaalla selostuksella lapsensa rään koostumuksesta.
En ole ikinä kuullut kysyvän muiden kuulumisia yms.
Sitten vielä ihmettelee kun kuulemma puistossa muut äidit pakenevat paikalta tämän henkilön lähestyessä...
Sukulaisia ei voi valita, kaverit sentään voi...
Tapasin joku aika sitten vanhan koulukaverini, käytiin kahvilla kaupungilla. Hän kertoi elämästään ja minäkin sitten omastani, kunnes huomasin, ettei toisella ole aavistustakaan, mistä puhun, koska keskittyi peilaamaan niin tiiviisti itseään näyteikkunoista!!!
" Häh!? Anteeks, sanoit sä just jotain??"