Pahin migreenikohtaus

En voinut kävellä suoraan, puhuin ihan sekavia, kasvoista ja kädestä katosi osin tunto ja päätä särki ihan hulluna. Päädyin ambulanssilla sairaalaan, kun mies pelkäsi että mulla on aivohalvaus. Siellä sitten kipulääketippaan ja yli vuorokausi tarkkailussa, kunnes se meni lopulta ohi. Lievä särky jatkui vielä seuraavaan vuorokauteen.

Ensin alkoi näkö sumentua ja alkoi jäätävä päänsärky, jonka jälkeen aloin oksentamaan. Tunnin oksentamisen jälkeen sain soitettua poikaystävälleni, joka mut vei päivystykseen ja siellä mut laitettiin tiputukseen ja lääkäri diagnosoi migreeniksi ja sain lääkkeet kohtauksiin.

Keskellä päätä viiltävä kipu kuin puukkoa olisi työnnetty. Menin nukkumaan lääkkeen kanssa.

Hyihyihyi, ei tee mieli edes miettiä. Migreeni on kyllä ollut pahimman tuntuinen kohtaus/sairaus joka on ollut, mitkään kuumeet tai oksennustaudit ei ole tuntunut yhtä pahalta.

Muutama vuosi sitten kesällä en ollut päivällä syönyt kunnolla ja illalla liikuin ja todennäköisesti olin nukkunutkin liian vähän. Illalla sitten alkoi näköhäiriö ja toisella puolella oleva päänsärky, pian oli puolet näkökentästä poissa ja pää tuntui halkeavan. Menin nukkumaan ja silloin kun en nukkunut, oksentelin. Tämä sitten loppui kai joskus yöllä, minulla migreenit kestävät yleensä 4-5h. Seuraavana päivänä ei ollut ihan yhtä hyvä olo migreenin jälkeen kuin yleensä, tuntui siltä että en vieläkään ollut ihan kunnossa. Illalla sitten tuli migreeni uudestaan päälle ja oli yhtä paha. Seuraavana päivänä pelkäsin että migreeni jatkuisi edelleen, joten vältin kaikkea ruudun ääressä olemista ja söin niin säännöllisesti kuin pystyin ja sitten ei onneksi enää tullut.

Tämä tuli mieleeni pahimpana varmaan siksi, koska yleensä migreenini kestävät sen muutaman tunnin ja sitten ovat ohi - ikinä ennen ei ollut käynyt näin.

Muutaman kerran ollut niin järisyttävä kipu, että olen joutunut lääketippaan sairaalaan. Yleensä sinnittelen vaan lääkkeen voimin kotona ja koitan kestää, kipu voi jatkua monta päivääkin.

Silloin, kun kohtaus on tulossa tai päällä jo, niin minäkin sekoilen sanoissani, ajatus ei kulje, valoa ei voi katsoa jne.

Kaiken kaikkiaan migreeni on kamala tauti, jota eivät toiset ymmärrä. Yleensä sellaiset, joiden päätä ei juurikaan koskaan särje. Mutta siis pahimmillaan invalidisoiva sairaus on.

Valo sattuu silmiin, otsaan sattuu niinkuin puukolla sahattaisiin. Oksentelu, puheen puuroisuus. Näkö menee kokonaan, enkä lopuksi pystynyt enää lainkaan liikkumaan. Pahin vaihe kesti ehkä 30-60 min. Sitten nukahdin ja nukuinkin 6 h.

Pahimpana on jäänyt mieleen migreenikohtaus lukion ensimmäisellä luokalla yli 15 vuotta sitten. Se alkoi sunnuntaina iltapäivällä lievällä säryllä oikealla puolella kallonpohjassa, josta se säteili myös niskaan ja ohimolle. Kun kipu jatkui, otin n. tunnin viiveellä 600mg ibuprofeiinia, mutta se ei auttanut. Äiti tarjosi toisen samanlaisen tabletin vielä vajaata tuntia myöhemmin. Kun päänsärky siitä huolimatta lisääntyi, äiti soitti sairaalan päivystykseen ja kysyi, mitä vielä voisi kotona kohtauksen hillitsemiseksi tehdä. Sairaanhoitaja neuvoi puhelimitse ottamaan vielä yhden 600mg ibuprofeiinin liotettuna veteen. Näin tehtiin. Tässä vaiheessa kohtausta oli jatkunut n. kolme tuntia. 15 minuuttia viimeisen lääkkeen jälkeen aloin voimakkaasti oksentaa. Oksentelin 2-3 tuntia, kunnes äitini totesi, että nyt lähdetään päivystykseen. Päätä särki edelleen todella paljon, kun saavuimme sairaalaan. Ihan sen kivun vuoksi oli vaikeaa vastata lääkintävahtimestarin kysymyksiin vastaanottotiskillä. Sain onneksi pienen hämärän huoneen, jossa pääsin pitkälleni, vaikka jouduinkin odottamaan lääkäriä yli tunnin. Lääkkeitä sairaalassa ei enää annettu. Hämärässä makuulla kipu alkoi pikkuhiljaa helpottaa, ja kun lääkäri tuli huoneeseen, kohtauksen voitiin todeta olevan ohi. Kohtauksen jälkitila oli helpottunut. Pää tuntui turvonneelta ja mieli raukealta. Niska ja hartiat olivat aivan jumissa. Kohtauksesta pahimman teki pitkäkestoinen oksentelu. En ole koskaan joutunut migreenin takia oksentamaan niin montaa kertaa. Oksentaminen on kuitenkin aina laukaissut kohtaukset viimeistään. 

Nykyään kohtauksia tulee onneksi harvoin ja niihin on hyvät lääkkeet, jotka osaan ottaa riittävän ajoissa. Lääkärin määräyksellä syön heti kohtauksen alettua "riittävän määrän" (max. 3*800mg) ibuprofeiinia, ja jos se ei auta, viimeistään 30 minuutin kuluttua täsmälääkkeen. Sitten menen pimeään huoneeseen pitkäkseni. Lääkkeet tepsivät hyvin. Migreenin takia ei ole tarvinnut oksentaa yli kymmeneen vuoteen.