Lue keskustelun säännöt.
Isä ja poika tappelee jatkuvasti
19.09.2018 |
Poika 6v, minusta rauhallinen ja aika kiltti poika, mutta kuitenkin räjähtää herkästi suuttuessaan ja tarvitsee aika paljon tukea tunteiden tunnistamiseen ja sanoittamiseen + niistä selviämiseen.
Ja mies on ihan samanlainen. Mies on mielestäni myös liian jyrkkä, kasvatuksessa epälooginen ja epäreilu. Vaatii lapsilta liikaa, etenkin pojalta. Iso syy varmasti omassa kasvatuksessaan, joka ei ole tunnetaitojen suhteen ollut kummoinen (niinkuin monella suomalaisella ei ole).
Ollaan käyty tästä paljon keskusteluita/ riitoja miehen kanssa. Mielestäni mies ei ota vastuuta käytöksestään tai yritä muuttaa sitä aktiivisesti. Ja pelkään että 10 vuoden päästä meillä on kotona räjähtelevä, kiukku edellä käyvä teini-ikäinen, joka on minua kaksi kertaa vahvempi. Milläs ne rajat sitten siinä kohtaa enää laitetaan? Jo nyt minun on haastavaa pidellä poikaa jos oikein raivostuu. Mies ei tunnu ymmärtävän tätä.
Mitä tässä voi tehdä??! En jaksa myöskään olla puskurina miehen ja pojan välillä jatkuvasti.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että miehesi sentään näyttää pojalle , että teoilla on seurauksensa. Pullamössöäidin kasvatuksella se lapsi vasta kasvaisikin kieroon.
Joo ei ole tästä kysymys. Jatka matkaasi ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Olen saanut elämäni aikana olla valtakunnan sovittelijana pojan ja isänsä välillä lapsesta aikuisuuteen ja voin sanoa,ettei ole helppo tehtävä. Välit olivat huonot. Pojan ollessa pieni kadehdin perheitä joissa isä touhuaa lastensa kanssa,meillä ei sitä ollut. Lapsi sai huomiota vain väärin tehdessään. Ehkä malli oli kotoa perittyä, toisti isänsä tekemiä virheitä. Pahinta mielestäni oli ainainen vähättely,puhumattomuus ja oman kätevyytensä esiin tuominen. Turha kai mainita,että vanhetessaan poika nousi isäänsä vastaan ja oli kovia yhteenottoja.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen saanut elämäni aikana olla valtakunnan sovittelijana pojan ja isänsä välillä lapsesta aikuisuuteen ja voin sanoa,ettei ole helppo tehtävä. Välit olivat huonot. Pojan ollessa pieni kadehdin perheitä joissa isä touhuaa lastensa kanssa,meillä ei sitä ollut. Lapsi sai huomiota vain väärin tehdessään. Ehkä malli oli kotoa perittyä, toisti isänsä tekemiä virheitä. Pahinta mielestäni oli ainainen vähättely,puhumattomuus ja oman kätevyytensä esiin tuominen. Turha kai mainita,että vanhetessaan poika nousi isäänsä vastaan ja oli kovia yhteenottoja.
Minua myös harmittaa tuo että kaikki virheet noteerataan ja huono käytös, mutta hyvästä ei koskaan anneta kiitosta. Ja jos annetaan niin erittäin harvasanaisesti kun huomautan. Ja joo, varmasti toistaa lapsuuden kodin malleja, jokainen meistä tekee niin tietoisesti ja alitajuisesti. Mutta on myös aikuisen tehtävä tunnistaa ne haitalliset käytösmallit ja muuttaa niitä.
Ikävintä on että meille tulee riitaa sitten miehen kanssa lapsen edessä joskus tästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen saanut elämäni aikana olla valtakunnan sovittelijana pojan ja isänsä välillä lapsesta aikuisuuteen ja voin sanoa,ettei ole helppo tehtävä. Välit olivat huonot. Pojan ollessa pieni kadehdin perheitä joissa isä touhuaa lastensa kanssa,meillä ei sitä ollut. Lapsi sai huomiota vain väärin tehdessään. Ehkä malli oli kotoa perittyä, toisti isänsä tekemiä virheitä. Pahinta mielestäni oli ainainen vähättely,puhumattomuus ja oman kätevyytensä esiin tuominen. Turha kai mainita,että vanhetessaan poika nousi isäänsä vastaan ja oli kovia yhteenottoja.
Minua myös harmittaa tuo että kaikki virheet noteerataan ja huono käytös, mutta hyvästä ei koskaan anneta kiitosta. Ja jos annetaan niin erittäin harvasanaisesti kun huomautan. Ja joo, varmasti toistaa lapsuuden kodin malleja, jokainen meistä tekee niin tietoisesti ja alitajuisesti. Mutta on myös aikuisen tehtävä tunnistaa ne haitalliset käytösmallit ja muuttaa niitä.
Ikävintä on että meille tulee riitaa sitten miehen kanssa lapsen edessä joskus tästä asiasta.[/quottoiv
Toivottavasti pojan ja isän välit korjaantuu, voin kokemuksesta sanoa,että ei ainakaan helpota pojan vanhetessa.
Meilläkin ollaan ihan eron partaalla tämän takia. Poika (6v) on herkkä ja myös helposti tulistuva mutta myös empaattinen ja kiltti. Mies ei ole tottunut siihen, että tunteet näytetään. Kehuu kyllä poikaa kun on suoriutunut jostain hyvin, on oppinut jonkin asian tai kun on ollut "kiltisti", mutta ei siis hyväksy poikaa sellaisena kuin on. Olen yrittänyt saada miehen tajuamaan enemmän lapsen näkökulmaa jne. mutta samat väännöt jatkuu.
Oon myös väsynyt tähän tuomarina olemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin ollaan ihan eron partaalla tämän takia. Poika (6v) on herkkä ja myös helposti tulistuva mutta myös empaattinen ja kiltti. Mies ei ole tottunut siihen, että tunteet näytetään. Kehuu kyllä poikaa kun on suoriutunut jostain hyvin, on oppinut jonkin asian tai kun on ollut "kiltisti", mutta ei siis hyväksy poikaa sellaisena kuin on. Olen yrittänyt saada miehen tajuamaan enemmän lapsen näkökulmaa jne. mutta samat väännöt jatkuu.
Oon myös väsynyt tähän tuomarina olemiseen.
Vaikea on taiteilla kahden välillä ettei loukkais kumpaakaan. Nyt kun toinen on kirkkomaassa usein ajatus vaivaa oisko asiat mennyt toisin jos olisin esim. ottanut eron? Tiedän ettei itsensä syyttely johda mihinkään,eikä auta asiaa, toimin sen mukaan mitä silloin parhaaksi katsoin. Vastausta näihin kysymyksiin ja pohtimisiin ei mistään saa ne seuraa lopun elämää.
Pitääkö ihan kaikesta aina ulista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö ihan kaikesta aina ulista?
Ei ihan kaikesta,mutta tämä on tosi raskas aihe,kun kaksi sun rakkainta ihmistäs ei tuu toimeen keskenään. Mietin jopa joskus,että johtuuko se miehen mustasukkaisuudesta lasta kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö ihan kaikesta aina ulista?
Kyllä tässä on ihan aihetta "ulinaan", joten mene sinä johonkin toiseen ketjuun kirjoittelemaan törppöjä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän aikuisen miehen joka kertoi kuinka työkaverit puhuivat isänsä kanssa tekemisistä, hänen isä ei koskaan tehnyt hänen kanssaan mitään, ei käyty yhdessä kalassa jne..hän oli aika katkera. Näitä poikia on varmaan tänäkin päivänä.
Nostan tätä, vanha aloitus mutta ajankohtainen meillä. Poika on vanhempi, esiteini. Mies puhuu hänelle joskus todella tylysti. Antaa ymmärtää että poika on ärsyttävä räkänokka, joka pitää pistää paikalleen. Pojan pitäisi osata kaikki ja ymmärtää kaikki. Muistaa jokaikinen pikkusääntö joka joskus on sanottu (ja ne on oikeasti tosi pieniä asioita). Jos ei osaa, niin seuraa sanallinen ryöpytys isältä.
Mies on itseäänkin kohtaan hyvin vaativa, ja hänellä on vaikeaa suhde omaan vaativaan isäänsä. Ei ole mitenkään arvoitus, että mistä tilanne johtuu, mutta miten sen ratkaiset? Positiivisena asiana sanon, että mies tekee myös mukavia juttuja pojan, ja joskus myös itse tajuaa oman kohtuuttomuutensa, ja pyytää anteeksi. Eli ei ole pelkästään huonoa. On hyvääkin. Tiedän että mies haluaa pojan parasta, mutta ei voi aina itselleen mitään.
Tuntuu vain kurjalta, kun poika on itse tuonut esille, että tuntuu että isä ei pidä hänestä. Ja joskus minustakin tuntuu, että mies ei pidä pojasta. Poika saattaa olla ihan rauhassa lueskelemassa Aku Ankkaa sohvalla, on tehnyt läksyt, hoitanut harrastukset ja kaikki on ok, niin mies tulee paikalle ja keksii jonkun säännön jota poika siinä hetkessä rikkoo, ja alkaa rähistä siitä. Noissa tilanteissa itsekin hätkähtää, ja näkee miten pojalle ne ovat vaikeita. Meille muille mies ei ole tuollainen (ainoa poika).
Puutun tilanteeseen aina joskus, vaikka yritän olla puuttumatta liikaa. Tiedän ja näen että kasvattajien pitäisi olla yhdessä rintamassa. Mutta pahimpiin hetkiin puutun, ja mies on itsekin pyytänyt minua puuttumaan..on siis tietoinen omista sokeista pisteistään..mutta ei tämä ole hyvä näin. Mies murentaa itse omaa auktoriteettiaan ja suhdettaan poikaansa kaatamalla kaiken stressin ja muun hänen niskaansa. Surettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviomiehen rooli on vaihtunut lapsen isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on vastuu käyttäytyä aikuismaisesti ja pitäisi olla hyvä esimerkki, hoitaa raivonsa ja stressinsä muualla kuin kotona - aikuisten kanssa. Mutta sä et ilmeisesti kestäisi ottaa sitä vastaan. Onko miehelle omat kaverit. Onko mies henkisesti väkivaltainen lapsia kohtaan, jos liian tiukka jo? Lapsi heijastaa aikuisen tunteita ja käytöstä. Mies on voinut aiheuttaa pojalle ongelmia? Mitä lapsi saa tehdä, jos monia asioita ei saa. Miksi pahoittaa pojan mieli. Eikö lapsilla pitäisi olla hyvä mieli ja iloa. Vaikka onkin joku kasvatus ja säännöt. Onko poika vilkas ja kaipaa paljon tekemistä vai haluaa itse valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että miehesi sentään näyttää pojalle , että teoilla on seurauksensa. Pullamössöäidin kasvatuksella se lapsi vasta kasvaisikin kieroon.
Joo ei ole tästä kysymys. Jatka matkaasi ole hyvä.
Ja painu sinä suolle saatanan lehmä, kun et näköjään kurista ja järjestyksestä mitään ymmärrä.
Hyvä että miehesi sentään näyttää pojalle , että teoilla on seurauksensa. Pullamössöäidin kasvatuksella se lapsi vasta kasvaisikin kieroon.