Miksi joillekin ihmisille "riittää" hyvin vähäiset ärsykkeet ja mielikuvitus?

Mulla vähän sama. Koen, että olen vähään tyytyväinen. Ostan esim. vaatteitta tosi harvoin, mutta ne ovat ajattomia, laadukkaita ja yleensä kalliita. Mieskin on sanonut, ettei var.aan kukaan muu ole yhtä iloinen saadessaan mainoskynän messuilta 😂

Haluan pitää elämäni yksinkertiasena, enkä kaipaa paljon ärsykkeitä, sopivasti kylläkin. Paras ärsyke on viikko tai kaksi Lapin erämaassa 😀

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän sama. Koen, että olen vähään tyytyväinen. Ostan esim. vaatteitta tosi harvoin, mutta ne ovat ajattomia, laadukkaita ja yleensä kalliita. Mieskin on sanonut, ettei var.aan kukaan muu ole yhtä iloinen saadessaan mainoskynän messuilta 😂

Haluan pitää elämäni yksinkertiasena, enkä kaipaa paljon ärsykkeitä, sopivasti kylläkin. Paras ärsyke on viikko tai kaksi Lapin erämaassa 😀

En muista missä Tove Janssonin kirjassa joku sanoi toiselle "Minä vähän säälin sinua, kun iloitset niin pienistä asioista!"

Ap

Vaihtakaa se telkkari ja mässytys tekemiseen. Vaikka menee vähän pieleen, niin siitäkin voi nauttia. Opetelkaa uusia taitoja.

Odotin otsikon perusteella että täällä parjattaisiin tuollaisia ihmisiä, kun "ei tuollainen ole elämää, pitää matkustella, vetää viinaa joka viikonloppu yms" mutta yllätyin positiivisesti. Itsekkin olen tuollainen, saan hyvin vähästä tyydytystä. Ehkä johtuu siitä että olen hieman erakko introvertti, joten osaan hakea hupini kodin sisältä.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa se telkkari ja mässytys tekemiseen. Vaikka menee vähän pieleen, niin siitäkin voi nauttia. Opetelkaa uusia taitoja.

Motivaatio on vaan hukassa, se tässä on ongelmana. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Ihmiset on erilaisia. Toiset on aktiivisempia ja toiset jopa flegmaattisia. Toiset ovat introvertteja ja toiset ekstrovertteja. Toisille rutiinit luovat turvaa, toiset vaativat jatkuvaa stimulaatiota. Nämä on kai sellaisia jatkumoita, joihin voi itsensä sijoittaa johonkin kohti janaa.

Veikkaisin, että ap on aika lähellä niitä flegmaattisuus/matalaenergisyys, introverttius ja rutiini-reunoja. Joillain toki voi esim. masennus oireilla noin, mutta tässähän ei siitä liene kyse vaan ihmisen persoonasta.

Temperamentti. Toiset ovat luonnostaan tyytyväisempiä eivätkä tarvitse jatkuvia impulsseja tunteakseen olonsa hyväksi.

Toi mainoskynä messuilta oli niin huippu!

Alkoi naurattaa -> tulin hyvin iloiseksi tästä pikku jutusta.

Nyt tuli joutsenia 3 pariskuntaa tähän.

Ei ole koko vuonna ollut, tulin niistä niin onnelliseksi. Lipuivat niin hiljaa katsomaan, (kerjäämään pullaa) - en ole ruokkinut mutta naapuri on.

En taida olla vähään tyytyvä täysin, mutta nautin ihan älyttömän pienestä kyllä.

Kaunis värisävy pelkästään voi saada ihan liikuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa se telkkari ja mässytys tekemiseen. Vaikka menee vähän pieleen, niin siitäkin voi nauttia. Opetelkaa uusia taitoja.

Kulin nauttikoon, mistä nauttii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa se telkkari ja mässytys tekemiseen. Vaikka menee vähän pieleen, niin siitäkin voi nauttia. Opetelkaa uusia taitoja.

Motivaatio on vaan hukassa, se tässä on ongelmana. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Vaikka nyt terveys ja itsensäkehittäminen. Yleinen vireystaso voisi muuttua ja se motivaatio löytyä.

Joo olin oikeastaan tyytyväisin elämääni köyhänä opiskelijana muhiessani poikaystäväni 120 cm leveässä sängyssä sen solukämpän 11 neliön huoneessa katsellen telkkaria, jota mulla ei ollut ja käyden välillä lenkillä tosi ankeilla reiteillä yhdessä Helsingin rumimmista lähiöistä. Ja parasta oli saada juustoa paahtoleivän päälle py:n luona, sillä omaan juustoon ei ollut edes varaa. Elämä pelkällä opintotuella oli elämäni parasta aikaa. En jaksanut edes töitä tehdä opintojen ohella.

Temperamentti. Ja ehkä osana sitä aivokuoren luonnollinen aktiivisuustaso, joka keskimäärin on introverteillä ekstroverttejä korkeampi.

Jos aivokuori on hyvin aktiivinen jo kun ihminen vain on ja ehkä itsekseen pohtii jotain arkista, ei ihmistä silloin tylsistytä yhtään. Päinvastoin: jos alkaisi tehdä jotain vaikka harrastaa, aktivaatio voisi nousta niin korkealle että alkaisi stressata ja ahdista. Sen sijaan jos on luonnostaa niitä joilla lepotilassa aivokuori on hyvin vähän aktiiviinen, liiian pitkä oleminen vaan alkaa tuntua todella tylsältä ja lopulta jopa ahdistavalta. Silloin pitää nostaa aivoaktiviteettia tekemällä tai ajattelemalla tai mielikuvittelemalla jotain, jotta tasapainoinen tila saavutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia. Toiset on aktiivisempia ja toiset jopa flegmaattisia. Toiset ovat introvertteja ja toiset ekstrovertteja. Toisille rutiinit luovat turvaa, toiset vaativat jatkuvaa stimulaatiota. Nämä on kai sellaisia jatkumoita, joihin voi itsensä sijoittaa johonkin kohti janaa.

Veikkaisin, että ap on aika lähellä niitä flegmaattisuus/matalaenergisyys, introverttius ja rutiini-reunoja. Joillain toki voi esim. masennus oireilla noin, mutta tässähän ei siitä liene kyse vaan ihmisen persoonasta.

Eihän silloin ole kyse masennuksesta, jos iloitsee pienistä asioista! Ja pienistä asioista nauttiminen on myös rutiinin vastakohta, sillä silloin ne pienet asiat eivät ole itsestään selvää rutiinia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia. Toiset on aktiivisempia ja toiset jopa flegmaattisia. Toiset ovat introvertteja ja toiset ekstrovertteja. Toisille rutiinit luovat turvaa, toiset vaativat jatkuvaa stimulaatiota. Nämä on kai sellaisia jatkumoita, joihin voi itsensä sijoittaa johonkin kohti janaa.

Veikkaisin, että ap on aika lähellä niitä flegmaattisuus/matalaenergisyys, introverttius ja rutiini-reunoja. Joillain toki voi esim. masennus oireilla noin, mutta tässähän ei siitä liene kyse vaan ihmisen persoonasta.

En kiistä ylläolevaa.

Luulen, että rutiinit osaltaan luovat turvaa niillekin, jotka seikkailusta pitävät?

Toinen asia, että niihin rutiineihin tulee ihan hullu kyllästyminen myös - mikä mun dg sitten olisikaan. : )

Välillä rutiineista pois > pysyy pää kasassa täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtakaa se telkkari ja mässytys tekemiseen. Vaikka menee vähän pieleen, niin siitäkin voi nauttia. Opetelkaa uusia taitoja.

Motivaatio on vaan hukassa, se tässä on ongelmana. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Vaikka nyt terveys ja itsensäkehittäminen. Yleinen vireystaso voisi muuttua ja se motivaatio löytyä.

Jos ap on jo valmiiksi vireä?

Olen itsekin vähään tyytyväinen, mutta anoppini vei tämän huippuunsa. Hän ei eläkkeelle jäätyään juuri poistunut asunnostaan kuin lähikauppaan, vaan tyytyväisenä ja vireänä katseli telkkaria ja luki kirjoja. Minun on sen lisäksi pakko edes päästä ulos ja liikkua :)

Hyvällä mielikuvituksella varustettuna en ole koskaan ymmärtänyt näitä menijätyyppejä. Pitää matkustaa, harrastaa tavoitteellisesti jne., olla koko ajan menossa/pätemässä. Ja joo en ole läski, naatiskelija sohvaeläin, vaan enemmän käsillä tekevä kehittelijä, pohdiskelijatyyppi. Tyyliin: tuijotin eräässä tilaisuudessa salin väliseinän saranoita ja sain hienon tuoteidean siitä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä mielikuvituksella varustettuna en ole koskaan ymmärtänyt näitä menijätyyppejä. Pitää matkustaa, harrastaa tavoitteellisesti jne., olla koko ajan menossa/pätemässä. Ja joo en ole läski, naatiskelija sohvaeläin, vaan enemmän käsillä tekevä kehittelijä, pohdiskelijatyyppi. Tyyliin: tuijotin eräässä tilaisuudessa salin väliseinän saranoita ja sain hienon tuoteidean siitä.

Joo. Mulla on monia ekstroverttejä, touhuavia tuttuja, jotka taitavat vähän sääliä minua kun ajattelevat että elämäni on ankeaa ja rajoittunutta. Koska HEILLE elämäni ei sopisi, he tylsistyisivät. Mutta itse olen onnellinen kuin pieni eläin. En vaan sen tyyppisille ihmisille pysty  mitenkään selittämään sitä, että parhaat bileet on mun pääni sisällä, siihen verrattuna ulkomaailmassa touhuaminen on ihan tylsää.

Minun mielestäni on hyvä että on vähään tyytyväisiä.Se on kaikista ärsyttävintä kun ei olla mihinkään tyytyväisiä.

Kesällä tykkäsin mennä järven viereiseen puistoon istumaan ja katsoa ja kuunnella tuntikausia kun vesi vaan virtaa. Joillekkin olisi voinut olla tylsää mutta itse koin tilanteen rauhoittavaksi ja sai antaa mielikuvituksen lentää. Mutta pakko myöntää, tuollaiset on sellaisia että niihin pitää olla se oikea fiilis, esim. nyt ei huvittaisi tuollainen ollenkaan.