Miksi miesten ongelmista ei puhuta?

Olemme mieheni kanssa puhuneet lapsista ja niiden kasvattamisesta. Eilen keskustellessamme mieheni tokaisi että; Hän haluaa, että lapsi voi näyttää tunteensa kotona ja puhua meille mistä vain. Aloin miettimään asiaa ja muistin, miten suhteemme alussa mieheni ei koskaan näyttänyt tunteitaan, eikä todellakaan puhunut niistä. Tai muistakaan ongelmistaan tai asioista, jotka painoivat mieltä. Pikkuhiljaa sain hänet puhumaan ja nykyään hän on täysin avoin. Minulle. Ei kenellekkään muulle.
Tuli mieleen, että kuinka moni mies oikeasti pitää kaikki tunteensa ja murheensa itsellään, eivätkä puhu asioista. Ymmärrän, että miesten ei ole niin helppo avata tunteitaan kuin naisten, mutta se juuri onkin se ongelma. Miesten pitäisi aivan yhtä paljon pystyä näyttämään tunteensa. Koska kukaan meistä ei selviä täysin yksin. Ja ylipäätänsä miesten ongelmista puhutaan erittäin paljon vähemmän, kuin naisten ja se on väärin. Aivan yhtälailla miehet ovat herkkiä, tunteellisia ja haavoittuvaisia.
Ja en ymmärrä tätä arqumenttia tähän asiaan, että;" Miehet ovat aina sortaneet naisia." Miten se liittyy yhtään mihinkään? Eikö meidän pitäisi olla tasa-arvoisia, eikä nyt vuorostaan sortaa miehiä. Se, että miestenkin ongelmista puhuttaisiin enemmän EI ole pois naisilta ja naisten ongelmista.
Haluaisin jotenkin olla enemmän tukena ja auttaa miehiä, mutta en tiedä miten.