Peliriippuvaisen puoliso

Eikö ketään. Tarvitsen apua. ap

Ero tuli. Eikö sinua rasita, kun ei ole varaa kunnon elämiseen, vaikka kuinka tekisit työtä ja säästäisit? Puoliso kuluttaa  kaiken. Oletko laihtunut, kun ei ole varaa ruokaan?

En suosittele eroamista, vaan talouksien erottamista toisistaan. Tarvittaessa asumista erossa, mutta voit silti olla tukena, jos tahdot. Otat vain välimatkaa ja alat nauttimaan itse omista  taloudellisista saavutuksistasi.

Kyllä se rasittaa. Olen opiskellut ja tehnyt työtä ahkerasti koko pienen ikäni voidakseni jonain päivänä toteuttaa unelmani omakotitalosta ja lapsiperheestä. Tuntuu että kaikki on ollut turhaa.

Ensinnäkin - tiedostaako ja myöntääkö puoliso olevansa riippuvainen? Se on sinun kannaltasi se olennainen asia. Jos hän ei myönnä ongelmaa, juokse kauas ja äkkiä. Jos hän taas ymmärtää olevansa riippuvainen ja haluaa hakea apua siihen, teillä on vielä toivoa.

Käytännön seikoista omaehtoinen luottokielto olisi nyt tärkeä hommata vähintään puolisolle, jotta hän ei hankkisi enää lisää velkaa. Kielto voi olla aiheellinen myös sinulle, jos on vaarana että puoliso voisi hakea velkaa sinunkin nimiisi. Seuraavaksi hänen pitäisi hankkia estot kaikille mahdollisille tahoille joiden pelejä hän on pelannut. Sitten, myös mahdollisimman pian, yhteydenottoa Peluuriin ja hakeutuminen esim. vertaistukiryhmään.

Olen itse entisen peliriippuvaisen puoliso. Miehelläni nimenomaan vertaistukiryhmä oli se taho joka auttoi häntä parhaiten, toki myös pelko parisuhteen ja muun hyvän menettämisestä sekä konkreettinen laskelma siitä paljonko hänellä on mennyt pelaamiseen rahaa ja mitä sillä summalla olisi voinut saada. Nykyään mieheni on paikallisen ryhmän koulutettu vetäjä. 

Kysy vaan ap jos tulee jotakin mieleen, kerron kyllä mielelläni. 

Kuuleppas.

Peliriippuvuus on hankalampi kuin alkoholismi tai narkkaus.

Yritä vain päästä eroon ilman että joudut maksamaan miljoonavelkoja lopun ikääsi.

Kaikki ei ole ollut aivan turhaa. Tee tosiaan 4. listan mukaan. Mieti myös, että tahdotko lapsia sen verran, että jaksat elättää heidät tarvittaessa yksin, mutta ainakaan peluripuolisoa älä ala elättämään. Peluri saattaa päästä kuiville vaikka vasta kymmenen vuoden päästä, mutta onko sinulla aikaa ja varaa rakastaa häntä? Olet nyt taloudellisesti yksin tekemässä päätöstäsi. Tahdot lapsia ja omakotitalon.

Vierailija kirjoitti:

Kuuleppas.

Peliriippuvuus on hankalampi kuin alkoholismi tai narkkaus.

Yritä vain päästä eroon ilman että joudut maksamaan miljoonavelkoja lopun ikääsi.

Peliriippuvuus on oikeastaan ihan samanlainen riippuvuus kuin alkoholi tai huumeet, ja näistä kaikista pääsee eroon, jos niin haluaa. Parhaat tulokset ovat vertaistukiryhmien avulla.

Peliriippuvuus on kuin heroiiniriippuvuus. Puolison täytyy itse haluta lopettaa se. Täysin kokonaan, ei demopelejä, ei mitään.

Puhun omasta kokemuksesta.

Estot ja kiellot kaikkiin paikkoihin missä puolisosi pelaa. Kaikki laskut suoravelotukseen tilipäivänä ja ylimääräinen raha sun tileille. Koittakaa saada pankin kautta järkevämpi lainanmaksusuunnitelma noille pikavipeille, jotka vie talouden äkkiä sekaisin. Sopikaa tarkkaan tilanne yhdessä sellaisena hetkenä kun puoliso on katuvainen ja haluaa muutosta. Pelihimon ollessa päällä ei mikään sopiminen onnistu. Kunnan kautta voi myös saada apua peliriippuvaisuuteen ja pelurista ainakin ensiapua. Velkaneuvojakin voi auttaa, tosin se taitaa ehdottaa ulosottoa ja luottotietojen menetystä. Jos on varaa, voi myös maksaa yksityisestä terapiasta. Se ei tosin auta jos ihminen ei itse tiedosta ongelmaansa tai halua muuttua. Voimia.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/perheen…

Ap,pettymyksesi on varmasti suuri! Kannattaa selvitellä noita raha-asioita ja voisitte varata ajan vaikka yhdessä talous-ja velkaneuvontaan ja saisitte ohjeita talouden järjestämiseen. Peliriippuvaisten mielenliikkeistä voit lukea vaikka paihdelinkki.fi. Et ole yksin, kannattaa hakea apua ja tukea niin kumppanille kuin itsellesikin. Et ole yksin. Voimia!

Kiitos kaikille vastauksista, ne ovat oikeasti todella tärkeitä henkisesti minulle, koska en voi puhua asiasta kenellekään.

Pahoittelut vastaukseni viivästymisestä, jouduin tekemään töitä välissä, mutta täällä taas.

Puoliso on myöntänyt olevansa sairas ja haluavansa parantua. Ensimmäisen 50k jälkeen oli mukana netissä vertaistukiryhmässä ja asiat saatiin neuvoteltua pankin kanssa. Uskoin että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Nyt toinen 50k ja en usko että hänen tuloillaan pankki myöntää enää uutta lainaa korjaamaan asiaa.

Luottamus on mennyt ja tuntuu kuin koko avioliitto olisi yhtä huijausta. Kaikki tekee virheitä mutta vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti niin fakta on se että meidän taloudellinen tulevaisuus on 10-20 vuodeksi tuhoon tuomittu.

On ristiriitaiset ajatukset. Onko tämä se hetki kun tulee rakastaa toista myötä- ja vastamäessä ja olla tukena silloin kun toinen sitä tarvitsee vai olenko vain hyväuskoinen idiootti jos jään ja tulenko pettymään aina vain uudestaan kunnes omakin tulevaisuuteni on käsitelty?

Toisaalta tuntuu että puoliso myöntää ongelmansa ja haluaa parantua mutta toisaalta tuntuu että hän ei tee tarpeeksi töitä korjatakseen asian ja että hän ei ymmärrä että ongelma vaikuttaa myös hänen läheisiinsä. Tuntuu että hänen käsitys rahan arvosta on täysin vääristynyt. Samassa ajassa kun minä säästän meille 500e myymällä kirpputoritavaraa hän tekee selän takana 50k velkaa.

Nuo kaikki käytännön järjestelyt mitä mainitsitte tulee toki tehdä kävi miten kävi. Puoliso ei ole koskaan osannut puhua tunteistaan. Toivoisin että hän saisi jostakin kasvokkaista ammattiapua viikoittain, kuukauden nettikurssi ei korjaa ongelmaa. Mistä tällaista saisi ilmaiseksi? Rahaa kun ei sattuneesta syystä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista, ne ovat oikeasti todella tärkeitä henkisesti minulle, koska en voi puhua asiasta kenellekään.

Pahoittelut vastaukseni viivästymisestä, jouduin tekemään töitä välissä, mutta täällä taas.

Puoliso on myöntänyt olevansa sairas ja haluavansa parantua. Ensimmäisen 50k jälkeen oli mukana netissä vertaistukiryhmässä ja asiat saatiin neuvoteltua pankin kanssa. Uskoin että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Nyt toinen 50k ja en usko että hänen tuloillaan pankki myöntää enää uutta lainaa korjaamaan asiaa.

Luottamus on mennyt ja tuntuu kuin koko avioliitto olisi yhtä huijausta. Kaikki tekee virheitä mutta vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti niin fakta on se että meidän taloudellinen tulevaisuus on 10-20 vuodeksi tuhoon tuomittu.

On ristiriitaiset ajatukset. Onko tämä se hetki kun tulee rakastaa toista myötä- ja vastamäessä ja olla tukena silloin kun toinen sitä tarvitsee vai olenko vain hyväuskoinen idiootti jos jään ja tulenko pettymään aina vain uudestaan kunnes omakin tulevaisuuteni on käsitelty?

Toisaalta tuntuu että puoliso myöntää ongelmansa ja haluaa parantua mutta toisaalta tuntuu että hän ei tee tarpeeksi töitä korjatakseen asian ja että hän ei ymmärrä että ongelma vaikuttaa myös hänen läheisiinsä. Tuntuu että hänen käsitys rahan arvosta on täysin vääristynyt. Samassa ajassa kun minä säästän meille 500e myymällä kirpputoritavaraa hän tekee selän takana 50k velkaa.

Nuo kaikki käytännön järjestelyt mitä mainitsitte tulee toki tehdä kävi miten kävi. Puoliso ei ole koskaan osannut puhua tunteistaan. Toivoisin että hän saisi jostakin kasvokkaista ammattiapua viikoittain, kuukauden nettikurssi ei korjaa ongelmaa. Mistä tällaista saisi ilmaiseksi? Rahaa kun ei sattuneesta syystä ole.

Mikään netissä oleva vertaisryhmä ei ole tarpeeksi. Hän tarvitsee ammattilaisen apua. Jos ei ole valmis menemään ammattilaiselle, niin itse lopettaisin suhteen.

Tosin itse ottaisin suhteessa muutenkin välimatkaa ja eristäisin omat rahani ja hänen rahansa. Avioliitossa tottakai pitää olla tukena myötä ja vastoinkäymisissä, mutta ei silloin, jos puoliso tekee pahojaan selän takana. Eli jos hän on kerran luvannut hakea apua ja lopettavansa pelaamisen eikä ole, niin suosittelen pikemminkin tekemään kummallekkin omat rahat ja jopa muuttamaan erilleen.

Sinun pitää muistaa myös oma jaksamisesi ja henkinen hyvinvointi. 

Meillä meni niin sairaaksi, että tarkastelin kuitit kaikki. Ei enää auttanut muu, kun miehen tili minun käyttöön, eli mies on ilman rahaa. Minulla kaikki rahat.

Rahojen jakaminen selvästi omiin ja toisen on varmaan hyvä idea. Helpottaa edes hieman katkeroitumista. Kumpa pääsisi itsekin puhumaan johonkin. Ei tämä ole minullekaan helpoa vaikka minä en ole se sairastunut. Olen uuvuksissa ja pelkään masentuvani. Tuntuu että elämä on yhtä vastamäessä tarpomista ja selviytymistä. Olisipa välillä tasaista eikä aina taistelua ja tahdonvoiman etsimistä.

^tarkoitin siis että pienentää riskiä katkeroitumiseen.

Täällä myös yksi jonka avopuoliso pelaa. Ollaan seurusteltu 4 vuotta, asuttu yhdessä 3 vuotta, ja silti sain tietää pelaamisesta vasta 2 vuotta sitten.

Nää pelaajat eroaa muista riippuvaisista siinä että ne pystyy tiettyyn pisteeseen asti salaamaan pelaamisen tosi hyvin. Alkoholiriippuvuus esim. on jo vaikeampi piiloteltava.

Mutta tosiaan, meillä tilanne selvisi vasta kun mies oli alkanut varastaa minulta rahaa. Ensin katosi 300e tililtä (oli löytänyt verkkopankki tunnukseni), sitten katosi toisella kertaa 400e ja vielä kerran 600e. Ylipäätään kaikki rahat jotka tuo käteen saa se pelaa. Kauppareissulle jos annoit mukaan 20e, ei tullut ikinä senttiäkään takaisin, vaikka tiesi että ostokset ei mitenkään voinut niin paljoa maksaa.

Oma tilinsä oli aina myös tyhjä parissa päivässä tilipäivä jälkeen.

Yhteensä mies on vienyt minulta varmaan 3000-4000e tässä parin vuoden aikana kun lasketaan myös kaikki käteinen raha jonka on omin luvun hakenut laukusta tai lompakosta ja syytänyt pelikoneisiin.

Mutta pahin oli ehdottomasti se kun yhteisestä asunnosta (yhteinen vuokrasopimus) josta vuokra oli tarkoitus maksaa puoliksi, oli hän jättänyt KOKONAISEN VUODEN omat vuokran puolikkaansa maksamatta. Ja minullehan tämä selvisi vasta sinä päivänä kun tuo summa oli myös minulla ulosotossa. Olivat vuokraisännän kanssa sopineet aina puuttuvien vuokriin maksusta kahdestaan, ja tästä syystä minulle ei vuokranantajakaan kertonut maksamattomista vuokrista.

Ja koko tämän ajan mies on luvannut että lopettaa pelaamisen, on soiteltu peluuriin ja suljettu nettikasinoita, asetettu estoja laitteisiin joilla pelaa, ja otettu jopa mieheltä rahat pois. Mikään ei oo auttanut, ja justiinsa viime viikolla oli mies vienyt multa pankkikortin ja käynyt pelaamassa sillä 100e.

Joka kerta kun mies on pelannut kaikki tilit tyhjäksi uhkaan lähteä, mies lupaa muuttua, ja mikään ei kuitenkaan muutu.

Ja mä olen taas vain yksi hölmö nainen lisää kun hyväksyn tämän ja en lähde itse.

Meillä mies on myöntänyt ongelman, ja haluaa sanojensa mukaan lopettaa pelaamisen, mutta ei näytä siihen pystyvän. Meille syntyi viime vuonna myös vauva, silloin mies ryhdistäytyi hetkeksi, mutta ei sitäkään iloa montaa kuukautta kestänyt. Ja koko lähipiiri tietää ongelmasta, kaikki yrittää auttaa ja tukea.

Olen alkanut nyt sitten pikkuhiljaa keräillä piiloon itselleni rahaa että voin jonain päivänä vaan ottaa vauvan mukaan ja häipyä. Olen vielä nuori, vasta 24 vuotias, mulla on unelmia, kuten omakotitalo maalta jonain päivänä. Ja nyt kun mies on vienyt myös mun luottotiedot, on unelmat jo lykkääntynyt monta vuotta myöhemmäksi. Jos mä tähän vielä pitkäksi aikaa jään, ei tästä suosta kohta enää pääse ylös.

Ottakaa ero. Muuten siinä tulee itse hulluksi ja joutuu toimimaan toiselle äitinä.

Itse otin eron, kun lupauksista huolimatta muutosta ei tullut. Paras päätös. Sääli lapsia kun perhe hajosi, mutta siitä saa ex syyttää itseään. Kaikkea käytöstä ei voi riippuvuudella selittää, ihmisen on otettava vastuu teoistaan. Peliriippuvuus on todella hankala hoidettava ja riippuvaiset osaavat valehdella erittäin taitavasti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni niin sairaaksi, että tarkastelin kuitit kaikki. Ei enää auttanut muu, kun miehen tili minun käyttöön, eli mies on ilman rahaa. Minulla kaikki rahat.

Tämä on paras ratkaisu. Miehellä ei saa olla edes tilaisuutta pelata. Helpompi hänellekin, vaikka ei ensin tilanteesta pitäisikään.

Meillä mies pelasi melkein talon..lopulta sai itselleen ulkopuolisen edunvalvojan jolta saa vaan pikku summan rahaa viikossa käyttöön, muuten kaikki laskut/rahajutut menee valvojan kautta..mä pidän omat rahani erillään..rehellisesti sanottuna en usko, että tämäkään auttaa, mutta katsotaan tämäkin kortti..mies on saanut muutenkin kaiken mahdollisen avun, mutta ei ole ollut hyötyä..

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies pelasi melkein talon..lopulta sai itselleen ulkopuolisen edunvalvojan jolta saa vaan pikku summan rahaa viikossa käyttöön, muuten kaikki laskut/rahajutut menee valvojan kautta..mä pidän omat rahani erillään..rehellisesti sanottuna en usko, että tämäkään auttaa, mutta katsotaan tämäkin kortti..mies on saanut muutenkin kaiken mahdollisen avun, mutta ei ole ollut hyötyä..

Pelaaminen nostaa joillakin aivojen dopamiinitasoja niin paljon, että siitä saatu nautinto ohittaa järjen. Ei ole helppoa yhdellekään osapuolelle.