Neiti 3 v 5 kk täynnä raivoa, help?
Täällä on ollut useita uhmaikä keskusteluja, joihin olen mukamas asiantuntevasti ottanut kantaa.
Tarhasta on pitkään tullut palautetta, että aika kova tahto neidillä, joihin olen ylpeästi hymistellyt, että eikö olekin hienoa! Lapsi on kovatahtoinen, siitä varmaan seuraa hyvää.
Nyt aamulla tarhassa sain kuulla, että neiti ei olekaan vain kovatahtoinen vaan pahimmassa tapauksessa täydellinen raivopää. Muut lapset antavat lohduttaa ja kuuntelevat aikuista tarpeen mukaan. Meidän mimmi se vaan raivoaa, eikä anna kenenkään koskea, eikä kukaan saa puhua hänelle kun raivo on päällä. Olivat tarhasta aika huolestuneita, ja antoivat vähän vinkkejä, että nyt asiaan pitäisi puuttua.
Harmittaa niin vietävästi! Asumme kaksin ja tuntuu kuin olisin tehnyt jonkun kardinaalimunauksen. Olen aina miettinyt, että jos kahden hengen perheessä äiti haluaa kasvattaa lapsen aivan kieroon, ei ole ketään sanomassa, että mieti nyt vähän. Nyt olen täysin keinoton ja ihmeissäni. Olen kuvitellut, että meillä on hyvä suhde mimmin kanssa...
Meillä on annettu tähän asti raivota menemään kunhan ei tapahdu rapussa tai kaupassa. Kiukutteleminen ei sinänsä uhmaiässä ole huono asia. Kohtuullisen tiukat rajat meillä on. Aikaa lapselle on varmaan aivan liian vähän, mutta leikitty on aina siitä huolimatta, että koti on kuin sikolätti. Usein olen kiukkuinen ja väsynyt, lapselle tulee ärjäistyä välillä ja välillä ei jaksaisi ollenkaan. Epäjohdonmukainen olen välillä, nyt olen yrittänyt ottaa tiukempaa linjaa. Jäähyt on otettu käyttöön ja äiti päättää. Kirppari-ihmisenä kauheasti olen ostanut leluja ja muuta romua... (halvalla saa).
Auttakaa äidit auttakaa! Nanny 911 tule apuun. Mietin jo soittamista Väestöliiton Raisa Cacciatorelle, että meillä on kasvatettu sun Pirkka-lehden artikkelin mukaan, nyt se ei toimikaan. Saisikos tästä jotain hyvitystä... =)
Heippa!
Meillä myös reilu kolmen vanha neiti, kylläkin kotihoidossa ja tänään juuri ajattelin pakoa koko kesäksi maalle josko tuo uhmakkuus siitä lievenisi.. Raivokohtauksia saadaan myös ja silloin on turha yrittää puhua mitään siitä saa lisää pontta raivoonsa. Rauhoituttuaan sit puhutaan. Meillä lähinnä raivo tulee silloin kun laittaa rajoja toimintaan. Pihalla esim. neiti ei antaisi omia leluja lainkaan muille ja silti itse lainaa toisten lasten leluja, kun nätisti yrittää asiasta sanoa, hän saattaa alkaa lyödä ja sitten kun sanoo että lyödä ei saa niin edelleen jatkaa ja sitten sanon että jos nyt ei lopu niin sitten täytyy lähteä sisälle rauhoittumaan ja kun hän sitten lyö -lähdetään sisälle ja siinä on raivo valmis.. Nämä on väsyttäviä asioita, varsinkin kun on kotona kahden lapsen kanssa niin tuntuu ettei asiaan saa etäisyyttä.. Minulla on kyllä mies ja hän kyllä jakaa kanssani näitä asioita, mutta jotenkin minusta tuntuu että äiti suurimman murheen näistä kantaa :(. Itsestäni tuntuu ettei kohta toiset lapset enää halua meidän kuumakallea leikkeihinsä ja minusta itsestäni tuntuu että olen liian tiukka, mutta jos en ole meno yltyy nopeasti mahdottomaksi. Toisten lapsilla auttaa kun vie keskittymisen vaikka johonkin toisen leikkiin, mutta ei meillä..
Tyttö on todella reipas, pukee itse, syö hyvin jne. on oikea päivänpaiste
välillä ja välillä tuntuu että huh.. No joo ei varmaan paljon apua viestistä ollut, mutta minua helpotti kuulla että näitä kiivastempperamenttisia lapsia on muitakin, joskus tulevaisuudessa se on ehkä ihan hyvä juttu :)).. Tsemppiä sinne! Ennenkaikkea itseään ei kannata syyttää ( itsekin teen sitä päivittäin ) parhaansa jokainen täyspäinen äiti tekee eiks jee..
Aurinkoista kesää toivottaa, uhmiksen äiti ( myös itse aikoinaan varsinainen " kuumakalle" )