mitä ajattelisit jos neuvola lähettäisi teidät perheneuvolan psykologille lapsen oireiden takia??

varaisin ajan ja menisin kuuntelemaan mitä sanottavaa heillä on.

Vai johtuuko lapsenne ongelmat vanhemmista?

ja minä ajattelen että:



-voi kumpa tästä olisi jotain apua

-voi kumpa ne saisivat selville, missä vika on

-voi kumpa vian selviämisen jälkeen kunnalla olisi rahaa kuntoutukseen

-voi kumpa opettajat koulussa jaksaisivat yrittää

-voi kumpa vika sittenkin olisi minussa eikä lapsessa (meillä epäillään autismia, jossa on se huono puoli huonoihin vanhempiin nähden, ettei se mene ohi)

käyttäytyisi vain neuvolassa levottomasti..kuten meidn muksu kun eitykkää neuvolan tätistä...en menisi, jos arvio sen käytöksen perusteella. Pakkohan minnekään ei ole mennä, suosituksia vaan...tietysti jos perheessä ongelmia, käynti on plussaa itselle vanhempanakin, ettei tule joskus sitten eteen, ettet apua halunnut kun tarjottiin, ja lapsipas lähteekin sitten, kun ongelmat kasautuvat....

mitä minä olen tehnyt väärin?

syyttävätköhän he minua avoimesti vai selän takana?

mikä näistä minun synneistäni nyt kostautuu lapselle?

osaakohan lapseni käyttäytyä siellä oikein?

onkohan tämä nyt edes tarpeen?

paraneeko lapsi, jos jotain vikaa on?

osaankohan itse auttaa lasta, jos olen itse syypää hänen ongelmiinsa?

kuka muu voisi olla syypää lapsen ongelmiin?

mitä puen ylleni tai lapsen ylle, jotta vaikuttaisimme mahdollisimman normaaleilta ihmisiltä?



Näitä mietin ihan fyysisenkin ongelman suhteen aikoinaan, joten psyykkisen ongelman kohdatessa voisivat syyllisyydentunteet olla vielä voimakkaampia. Se, että tuntisin syyllisyyttä ei välttämättä tarkoittaisi sitä, että olisin syyllinen. Olen kuitenkin äiti ja tuomittu tuntemaan jonkin asteista syyllisyyttä kaikesta mitä lapseni tulee elämässään kokemaan.