Minusta on niin haikeaa kun vauva kasvaa...
On jotenkin niin äärettömän haikeaa huomata että meidän pienestä kääröstä on tullut tomera miehenalku.Sylissä ei olekaan enää vastasyntynyt vaan ihan oikea vauva:)Tuntuu että aika menee niin nopeasti enkä ehdi nauttia siitä tarpeeksi vaikka kuinka yritän.Samoin tuntuu että liian paljon hetkiä unohtuu tässä väsymyksessä.Vauvamme on nyt vajaa 3kk ja tuntuu etten muista juuri mitään!Esikoisen vauva-ajasta jäi sentään jotain mieleen mutta nyt aika vain menee.Perheeni on minulle kaikki kaikessa ja toivon niin kovasti että voisin vielä kokea vauva-ajan kerran.Meille se ei kuitenkaan ole itsestään selvää mutta jospa joskus tulevaisuudessa onnistaisi...
Kommentit (5)
poju vajaa 2 kk ja kasvanut hiiirmuista vauhtia (neuvolakortteja kun katselin, oli 1 1/2 kk ikäisenä saman kokoinen kuin itse olin 3 kk ikäisenä).
On niin ihanaa tämä vauva-ajan onni - vastasyntyneen hoito ja ihailu on suorastaan addiktoivaa. Nyt kolmannesta osaa nauttiakin ihan täysillä monen vuoden vauvatauon jälkeen.
(Ekan kanssa väsymys ja sitovuus vähän yllätti vaikka tietysti nauttikin, ja kun toka tuli jo vuoden kuluttua, oli tietysti koko ajan tosi väsynyt ja elämä oli vaan yhtä selviytymistä kahden pienen kanssa.)
Voikun tästä tosiaan pääsisi vielä nauttimaan uudelleenkin, montakohan lasta sitä oikein uskaltaakaan tehdä... ja ylipäänsä saa.
Esikoiseni täytti eilen vuoden ja nyt juhlia järjestellessäni alkaa haikeus hiipiä päälle. Että kokonainen vuosi on vierähtänyt ja se oma pikkuinen pallopää (siksi kutsuin poikaa ennen kuin sai nimen =)) kävelee jo!
Aika sai siivet pojan syntyessä; en muista koska olisi vuosi mennyt näin nopeasti. Miehen kanssa puhuttiin yksi päivä, ettemme oikein muista millaista elämä oli ennen poikaamme -mistä puhuimme, mitä puuhasimme kaikki illat kotosalla... Tuntuu että aika ennen poikaa on kuin jonkun toisen elämää!
meillä vauva 6kk on toinen lapsi ja vasta hänen vauva-aikanaan olen osannut nauttia vauvasta. Ei mene enää aika kaiken opetteluun tai miettimiseen teenkö oikein vai väärin. Olen jo sinut äitiyteni kanssa ;)
Samaa mieltä myös siitä, mitä sitä on tehnyt aikana ennen lapsia?!
Ei ulotu muisti enää 4vuoden takaiseen aikaan...
Olen monasti miettinyt, että 3v.esikoisen kanssa aika kului puolta hitaammin, nyt pienen jo puolivuotiaan kanssa vain huomaa, että niin se ja sekin vaihe on hurahtanut ohi - puolta nopeammin mennyt koko vauva-aika kuin esikoisen ollessa vauva! Kaikki kehitysvaiheet t6untuvat menevän ohi ihan vauhdilla..sniif!!
Jospa huomenna yritettäisiin pysähtyä juuri siihen hetkeen ja päivään ja olla iki-onnellisia pienistä (ja isoistakin!) kääröistämme! Sitähän se on: onni on tässä ja NYT.
Vasta nyt kolmikymppisenä olen todella tajunnut, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että ajankulumisen huomaa lapsista. Ennen vain tuhahtelin tuollaisille fraaseille, mutta nyt kun itse elää esikoisen vauva-aikaa, niin tajuaa tuonkin sanonnan merkityksen.
Joka päivä on oikein nipistettävä itseään, että osaisi nauttia vain ja ainostaan tästä päivästä eikä murehtisi tulevia ja olemattomia. Ulkona paistaa aurinko, vauva nukkuu tyytyväisenä ja minä katselen nukkuvaa lasta - se on siinä!