Uskovaiset, voisitteko mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa?

Up

Voisin ja meninkin. Toki olisi hienoa jos hänkin uskoisi, mutta uskonto ei sinänsä näy arkielämässäni juurikaan, joten siitä on harvoin haittaa. Mieskin kuitenkin kuuluu kirkkoon ja esim lapset saavat kasteen.

suomessa tapauskovaisen ja ateistin välillä ei ole paljoakaan eroa. uskovaisella varmaan tarkoitat ned flandersin kaltaista hekilöä.

En voisi mennä, koska haluan, että usko näkyy arjessa, esim rukoukset, mies opettaa perhettä hengellisesti, jumalanpalveluksissa käyminen yhdessä jne. Lisäksi uskon, että mies on vaimon pää, joten uskaltaisi ottaa tuhoon hommaan miestä, joka ei usko. Lisäksi yhteinen usko tuo voimavaroja, esim jos on vaikea tilanne. Ja jos tulee ongelmia parisuhteessa, niin haluan että niitä puidaan enemmin papin kuin terapeutin kanssa.

Veljeni on eronnut kirkosta, ja hänellä on uskovainen vaimo.

Olleet naimissa vuodesta - 84, neljä lasta, jotka eivät ole uskossa.

Tuntuu olevan oikein hyvä avioliitto.

Vaikea sano mitä jonkun pitäisi tai ei pitäisi tehdä. Itse olemme olleet naimisissa 25vuotta yhdessä Herran tietä kuljemme 😇

Aiemmin ajattelin, että rakkaus riittää. Sehän on hienoa, että uskova rakastaa "pakanaa", vilpittömästi.

Käytännön kokemusten kautta olen tullut toiseen johtopäätökseen.

Jos suhtaudut uskoosi vakavasti ja olet tosissasi sen suhteen, ei mene kauan aikaa, että "pakanakumppani" alkaa koetella sinua. Siinä ei o!e omalla kärsivällisyydellä ja rakkaudella enää sijaa, kun henkivallat hyökkäävät. Pieleen menee.

Nykyään olen siis sitä mieltä, että puolisonpitää olla aidosti uskova myös. Uskovaksi itseään nimittäviä on myös moneen junaan. Monet ovat aika hakoteillä, eivätkä o!e sisäistäneet mitä pelastava usko oikeasti on.

Sinkku olen ja sinkuksi jään. Ellei Isällä ole muita suunnitelmia elämälleni.

On melkein ainut vaihtoehto. Ei noita vapaita uskovaisia tervejärkisiä miehiä löydy

Itse varmaan en pystyisi mennä uskonnollisen ihmisen kanssa naimisiin, varsinkin jos hänelle ruokarukoukset yms. olisivat tärkeitä. Tämä siitä syystä, että haluan saada lapsia, enkä voisi antaa uskonnollisen ihmisen kasvattaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan en pystyisi mennä uskonnollisen ihmisen kanssa naimisiin, varsinkin jos hänelle ruokarukoukset yms. olisivat tärkeitä. Tämä siitä syystä, että haluan saada lapsia, enkä voisi antaa uskonnollisen ihmisen kasvattaa lasta.

Uskovainen (niin kuin aloituksessa sanotaan) ja uskonnollinen ihminen ovat kaksi eri ihmistä

Uskonnolliselle nimenomaan rituaalit ja muotomenot ovat tärkeitä.

Uskomattomalle tämä ei kai sitten avaudu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse varmaan en pystyisi mennä uskonnollisen ihmisen kanssa naimisiin, varsinkin jos hänelle ruokarukoukset yms. olisivat tärkeitä. Tämä siitä syystä, että haluan saada lapsia, enkä voisi antaa uskonnollisen ihmisen kasvattaa lasta.

Uskovainen (niin kuin aloituksessa sanotaan) ja uskonnollinen ihminen ovat kaksi eri ihmistä

Uskonnolliselle nimenomaan rituaalit ja muotomenot ovat tärkeitä.

Uskomattomalle tämä ei kai sitten avaudu.

Avautuu, mutta niissä ei itselle ole kovinkaan suurta eroa käytännön tasolla. En kummankaan kanssa voisi sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on eronnut kirkosta, ja hänellä on uskovainen vaimo.

Olleet naimissa vuodesta - 84, neljä lasta, jotka eivät ole uskossa.

Tuntuu olevan oikein hyvä avioliitto.

Vaimoa varmaan ahdistaa lasten uskomattomia

Sillä on eroa, onko ihminen vakaumuksellinen ateisti vai uskoo periaatteessa sisimmissään, mutta uskonasiat eivät kiinnosta.

Menin. Avainsanat: molemminpuoleinen kunnioitus. Hän ei arvostele eikä pilkkaa minun uskoa ja minä kunnioitan hänen ajattelutapaansa. Minä vastaan, jos kysytään, mutta muuten en sillein pidä esillä uskonasioita kotona. Rukoilen kyllä, mutta teen sen ihan privaatisti. Muuten, jos kaipaan sitä, menen kirkkoon tai "oman" järjestöni tilaisuuksiin. Näissä saan olla muiden uskovien kanssa ja puhua asioista samalla kielellä. Kotona meillä on niin paljon muuta, joiden takia viihdymme yhdessä. Ja mulla ei ole tarvetta käännyttää häntä, luotan, että Jumalalla on siihen keinonsa, jos niin tarpeelliseksi katsoo. Tosin, Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon ja kunnioittaa sitä, joten ei sen pidä minullekaan olla mahdotonta. Sama toisinpäin. Ei hän olisi puolisoni, jos hän olisi samanlainen pilkkkaava paska-ateisti, jollaisia tällä palstalla riehuu. Hän on hyvinkin kunnioittava, humaani, rakastava ihminen. Ja parempaa seuraa kuin useampi uskovainen... valitettavasti.

Minä rakastuin myös ihmiseen, joka ei jaa uskoani. Hyvin on mennyt melkein 10 vuotta. Me kuulutaan vielä eri uskontokuntiinkin(?).

Menin, mutta jos mies olisi pilkannut uskoani tai suhtautunut seurakuntaan/uskonasioihin nihkeästi, juttumme olisi päättynyt jo seurusteluvaiheessa. Miehellä useita uskovia ihmisiä lähipiirissään, kokenut uskovaisuuden myönteisenä asiana.

Toki alituinen rukoukseni on, että kerran näkisimme toisemme taivaassa.

Ei-uskovaisen kanssa olisi varsin helppo elää yhteistä elämää, mutta jos toinen osapuoli kuuluu eri uskontokuntaan, pitäisi tilannetta katsoa uudestaan. Kasvatuksessa ja eettisissä kysymyksissä saisi aika usein sukset ristiin.

En, koska puolisoni joutuisi kadotukseen.ja minut pelastettaisiin. Joutuisimme iäisyydessä erillemme.

Olen tuota pohtinut, jos joutuisin jostain syystä yksin ja etsimään uuden kumppanin. Voisin aloittaa suhteen ei-uskovan kanssa, jos hän suostuisi naimisiin kanssani. Minua ei haittaisi sekään, että mahdollisesti asuisimme eri paikoissa. Mutta toivon tietysti etten tuohon tilanteeseen joudu vaan saisin vanheta puolisoni kanssa hautaan saakka.

Ei missään nimessä. Ei pidä nojata omiin fiiliksiin, vaan Raamattuun. Kyllä Jumalalla on oikea (uskova) puoliso uskovalle, jos on Hänen tahtonsa.