Jaksaahan tiibetinspanieli parin tunnin lenkit?

Meidän tipsu jaksoi hyvin muttei aina halunnut. Jolloin istahti alas eikä edennyt kuin väkisin vedettynä :-)

Jos joku kiinnostava koira kulki edellä, niin ei mitään ongelmia. Tipsuilla on iso luonne eikä juuri miellyttämisen tarvetta, kissamaisia. Mutta ihania koiria.

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Tämä oli siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tipsu jaksoi hyvin muttei aina halunnut. Jolloin istahti alas eikä edennyt kuin väkisin vedettynä :-)

Jos joku kiinnostava koira kulki edellä, niin ei mitään ongelmia. Tipsuilla on iso luonne eikä juuri miellyttämisen tarvetta, kissamaisia. Mutta ihania koiria.

Voin allekirjoittaa tämän. Erityisesti huonolla ilmalla lenkkeilystä ei tullut mitään.

Anorakki päälle, sen taskussa voit kuljettaa väsynyttä pentua. Myöhemmin reppu missä voit välillä kantaa väsynyttä aikuista. Vielä myöhemmin fiksu koira huomaa, että voit kantaa sitä koko lenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Parin tunnin lenkit on kyllä aika paljon ihan perusterveysliikkujalle. Kuinka monta kertaa viikossa teet tuon lenkin?

Ottaisin jonkun muun rodun lenkkikaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Parin tunnin lenkit on kyllä aika paljon ihan perusterveysliikkujalle. Kuinka monta kertaa viikossa teet tuon lenkin?

Ottaisin jonkun muun rodun lenkkikaveriksi.

Päivittäin, lukuunottamatta kovimpia pakkasia ja kuumimpia kesäsäitä. Juoksupyrähdyksiä en tee jokapäivä. Nytkin olen useampana päivänä peräkkäin kävellyt koko matkan. Rotuesittelyissä aina sanotaan tipsun jaksavan pidempiäkin lenkkejä. Se ei sitten kai olekaan ihan totta.

Kai minun on sitten mietittävä muita rotuja? Mikähän voisi sopia? Haluaisin pienen helppohoitoisen seurakoiran.

-Cavalier olisi ollut rotuni, mutta niillä on ilmeisesti lähes kaikilla syringomyelia. Liian sairas rotu siis. Eikä se muutenkaan varmaan olisi tipsua liikunnallisempi.

-Terrierit eivät sovi luonteelleni, vaikka niiden joukossa varmaan olisi liikunnallisiakin rotuja.

-Whippettiä olen miettinyt, mutta en tykkää sen ulkonäöstä.

-Cokerspanieli on ollut yksi vaihtoehto. Mutta niillä on vaativa turkki. Ja ovat ehkä liian aktiivisia minulle, metsästyskoiria kun kuitenkin ovat.

Muitakin rotuja saa ehdottaa. Olisin nyt kiinnostunut kuulemaan kokemuksia erityisesti tuosta cockerspanielista. Ehkäpä se olisi kuitenkin minulle sopivin rotu? Täydellistä vaihtoehtoa kun ei taida olla.

Vai olisiko cavaliereista mahdollista löytää terve yksilö? Kuinka pitkiä lenkkejä ne jaksavat kävellä? Ilmeisesti eivät arastele sadetta ja kosteutta niin paljon kuin tipsut?

Miten olisi villakoira? Ovat älykkäitä ja aktiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Parin tunnin lenkit on kyllä aika paljon ihan perusterveysliikkujalle. Kuinka monta kertaa viikossa teet tuon lenkin?

Ottaisin jonkun muun rodun lenkkikaveriksi.

Päivittäin, lukuunottamatta kovimpia pakkasia ja kuumimpia kesäsäitä. Juoksupyrähdyksiä en tee jokapäivä. Nytkin olen useampana päivänä peräkkäin kävellyt koko matkan. Rotuesittelyissä aina sanotaan tipsun jaksavan pidempiäkin lenkkejä. Se ei sitten kai olekaan ihan totta.

Kai minun on sitten mietittävä muita rotuja? Mikähän voisi sopia? Haluaisin pienen helppohoitoisen seurakoiran.

-Cavalier olisi ollut rotuni, mutta niillä on ilmeisesti lähes kaikilla syringomyelia. Liian sairas rotu siis. Eikä se muutenkaan varmaan olisi tipsua liikunnallisempi.

-Terrierit eivät sovi luonteelleni, vaikka niiden joukossa varmaan olisi liikunnallisiakin rotuja.

-Whippettiä olen miettinyt, mutta en tykkää sen ulkonäöstä.

-Cokerspanieli on ollut yksi vaihtoehto. Mutta niillä on vaativa turkki. Ja ovat ehkä liian aktiivisia minulle, metsästyskoiria kun kuitenkin ovat.

Muitakin rotuja saa ehdottaa. Olisin nyt kiinnostunut kuulemaan kokemuksia erityisesti tuosta cockerspanielista. Ehkäpä se olisi kuitenkin minulle sopivin rotu? Täydellistä vaihtoehtoa kun ei taida olla.

Vai olisiko cavaliereista mahdollista löytää terve yksilö? Kuinka pitkiä lenkkejä ne jaksavat kävellä? Ilmeisesti eivät arastele sadetta ja kosteutta niin paljon kuin tipsut?

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ainoa miinus että kulmille kepeille pitää pukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Pidän itseäni kotoilutyyppinä. Olen pullea terveysliikkuja, en mikään aktiiviliikkuja.

Parin tunnin lenkit on kyllä aika paljon ihan perusterveysliikkujalle. Kuinka monta kertaa viikossa teet tuon lenkin?

Ottaisin jonkun muun rodun lenkkikaveriksi.

Päivittäin, lukuunottamatta kovimpia pakkasia ja kuumimpia kesäsäitä. Juoksupyrähdyksiä en tee jokapäivä. Nytkin olen useampana päivänä peräkkäin kävellyt koko matkan. Rotuesittelyissä aina sanotaan tipsun jaksavan pidempiäkin lenkkejä. Se ei sitten kai olekaan ihan totta.

Kai minun on sitten mietittävä muita rotuja? Mikähän voisi sopia? Haluaisin pienen helppohoitoisen seurakoiran.

-Cavalier olisi ollut rotuni, mutta niillä on ilmeisesti lähes kaikilla syringomyelia. Liian sairas rotu siis. Eikä se muutenkaan varmaan olisi tipsua liikunnallisempi.

-Terrierit eivät sovi luonteelleni, vaikka niiden joukossa varmaan olisi liikunnallisiakin rotuja.

-Whippettiä olen miettinyt, mutta en tykkää sen ulkonäöstä.

-Cokerspanieli on ollut yksi vaihtoehto. Mutta niillä on vaativa turkki. Ja ovat ehkä liian aktiivisia minulle, metsästyskoiria kun kuitenkin ovat.

Muitakin rotuja saa ehdottaa. Olisin nyt kiinnostunut kuulemaan kokemuksia erityisesti tuosta cockerspanielista. Ehkäpä se olisi kuitenkin minulle sopivin rotu? Täydellistä vaihtoehtoa kun ei taida olla.

Vai olisiko cavaliereista mahdollista löytää terve yksilö? Kuinka pitkiä lenkkejä ne jaksavat kävellä? Ilmeisesti eivät arastele sadetta ja kosteutta niin paljon kuin tipsut?

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Ainoa miinus että kulmille kepeille pitää pukea.

Kylmille keleille siis!

Cockeria oon itsekin miettinyt. Sopii ns. kotikoiraksi vaikkakin on aktiivinen ja vaatii liikuntaa. Rodulla tosiaan riistavietti, joten ihan seurakoiraksi sitä ei kannata mieltää, vaikka hyvä seuralainen onkin. Kaunis rotu ja harrastusmahdollisuuksia useita, kestää parin tunnin lenkit ja pysyy vauhdissa mukana. Turkki on kyllä vaativa, joten sen voinee lukea huonoksi puoleksi. Mutta spanieleista ottaisin cockerin ehdottomasti.

Jaksaa :)

Vaikka ei kovin kuumilla ilmoilla koska turkki paksu. Tosin meillä niin laiskimus jo koiruus( tosin jo ikääkin) että välillä lyö jarrut päälle ja lenkki loppuu lyhyeen.

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi villakoira? Ovat älykkäitä ja aktiivisia.

Villakoirat ovat herkkähaukkuisia. Asun kerrostalossa, joten haukkuherkkyys on melko iso miinus. Toinen ongelma villakoirassa on turkinhoito. En tosin aio käydä näyttelyissä, joten turkin voisi leikata lyhyemmäksi, mutta kuulemani mukaan leikatussakin villakoiran turkissa on iso työ. En ehkä selviäisi siitä.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Kunhan ei ole kovin lyttykuonoista perimää. Tipsut on oman tien kulkijoita ja ehkä enemmän kotoilutyypin, sunnuntaikävelijän seuralaisia kuin aktiiviliikkujan kumppaneita.

Hitsit meillä on tipsu aktiiviliikkuja. Olen itse enemmän sunnuntaikäveli

Labradorinnoutajalla on helppohoitoinen turkki. Vesikoira, metsästyssukua, kuten cockerissa. Molemmat loistavia seurakoira.

Valitse labbiksessa lepsut vanhemmat, niin pentuun ei tule aggressiivista virettä. Niitäkin on erikseen näyttelylinjaisia, vaikka näyttelyssä ei käy. Eri väreillä on hieman eri piirteitä.

Pentuna yksikään koira ei jaksa pitkää lenkkiä. Sinun lenkkisi aikana on hyvä opettaa yksin oloa. 

Ei lyttykuonoset ole lenkkikoiria. Hirvitti katsoa miten lenkillä tuli näitä jopa helteeellä vastaan. Ihme omistajia.

Koira voi olla huonojalkainen (mm. polvi- ja lonkkaviat) ja pentuaika sekä vanhuus pitää ottaa huomioon. Itse ottaisin pitkäjalkaisen terrierin, mutta kai cockerikin on hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Labradorinnoutajalla on helppohoitoinen turkki. Vesikoira, metsästyssukua, kuten cockerissa. Molemmat loistavia seurakoira.

Valitse labbiksessa lepsut vanhemmat, niin pentuun ei tule aggressiivista virettä. Niitäkin on erikseen näyttelylinjaisia, vaikka näyttelyssä ei käy. Eri väreillä on hieman eri piirteitä.

Naapurillamme on labbis, joka on niin laiska, että seisoskelevat lenkkien aikana milloin missäkin lepikossa, kun koira jää taivastelemaan maailman menoa. Siihen ei saa liikettä kuin toiset koirat. Koiratkin ovat siis yksilöitä, eli vaikka kuinka miettisi tarkkaan rodun, ei ole varmuutta, että saa juuri sitä, mitä on toivonut.