Koetko ettet ole selvinnyt jostain traumaattisesta tapahtumasta?

En saanut läheisiltäni tarpeeksi tukea, kun olisin sitä tarvinnut.

No, paikka paikoin tuntuu siltä, että menneisyyden haamut on selätetty, mutta sitten tulee välillä niitä päiviä, kun vain ajattelee, että "ei saat....!!!!". Mutta noin pääpiirteittäin alles gut. Sosiaaliset tilanteet on vielä vähän hakusessa, mutta selkeästi paranemaan päin.

Hyvä ystäväni ja oma siskoni, kumpikin, hylkäsivät minut ilman syytä, josta olisivat kertoneet. Suhteet olivat hyvät siihen saakka kunnes yhteydenpito loppui heidän puolestaan. Kummatkin olivat lapseni kummeja.

Lapseni seurusteli hetken kamalan miehen kanssa, joka pahoinpiteli fyysisesti ja psyykkisesti. Tilannetta oli kamala seurata ja tein kaikkeni saadakseni lapseni irti tuosta tilanteesta.

Olen vieläkin puhki ja tarvisin ehkä ammattiapua purkaakseni nämä asiat jollekin.

Fyysinen sairaus ja asiat mitkä siihen johti. En pääse yli, koska tämä ei lopu koskaan.

Passitettiin suljetulle osastolle ilman mitää syytä ja naurettiin räkäsesti seläntakana sairaanhoitajien toimesta, ensin tietysti minut ylilääkittiin etten tajuaisi mistään mitään. Ei tuollainen ole edes pahuutta vaan sairaiden ihmisten touhua, miksei niille jaeta diagnooseja, kun moni hyvä ihmistuntia näkee jo heidän tavallisestakin hoitotyöstä miten häiriintyneitä he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Passitettiin suljetulle osastolle ilman mitää syytä ja naurettiin räkäsesti seläntakana sairaanhoitajien toimesta, ensin tietysti minut ylilääkittiin etten tajuaisi mistään mitään. Ei tuollainen ole edes pahuutta vaan sairaiden ihmisten touhua, miksei niille jaeta diagnooseja, kun moni hyvä ihmistuntia näkee jo heidän tavallisestakin hoitotyöstä miten häiriintyneitä he ovat.

Missä tämä oikein tapahtui ja milloin?

Koin elämäni ensimmäisen vahvan ihastumisen kahdenkymmenen kieppeillä, joka ei sitten mennyt putkeen. Sen jälkeenkin on tullut varsin törkeitä rukkasia vastakkaiselta sukupuolelta. Nykyään en uskalla olla vastakkaisen sukupuolen kanssa tekemisissä sen syvällisemmin, että kaipa siitä sitten traumat jäi.

Hyväksikäytön seuraukset. Kun ei lapsena oppinut puolustautumaan, isompanakin lamaantui. Jouduin satunnaisen teon kohteeksi, koska olin haavoittunut jo aiemmin ja näytin siltä. Aikuisenakin näytin avuttomalta, kuin hyväksikäytetty lapsi. On niin totta, että kiusaajat haistaa heti, ketä saa helpoiten nöyryytettyä. Tähän tietysti av:lla vastataan että oma vika jos ei osaa puolustautua.

Meinasin kuolla mutta kiitos kirurgien olenkin nyt hengissä. Nyt pitäis oppia hyväksyyn piloille leikelty vartalo. Kuulostaa varmaan turhamaiselta ja toipuminen on kesken, mutta silti hämmentää ja itkettää.

No useimmista traumoistani en ole selvinnyt.

En usko että tulen koskaan täysin selviämään avioerostani. Ex-vaimoni hylkäsi minut, lupauksistaan huolimatta, juuri silloin kun olin haavoittuvimmillani ja uhrannut kaiken perheeni eteen. En pysty enää koskaan luottamaan naisiin.

Raskaita ihmiskohtaloita tässä ketjussa. Toivottavasti teille elämässä tulisi jotain sellaista, joka auttaisi jaksamaan eteenpäin uusin voimin.