Lue keskustelun säännöt.
Tulikärpästen hauta - onko joku nähnyt tämän elokuvan?
15.09.2018 |
Minä menin jotenkin ihan rikki sen katsomisesta, en ole toipunut vieläkään. Mielestäni maailman surullisin elokuva, siitäkin huolimatta että on animaatio.
Kommentit (22)
Studio Ghiblin elokuvat on kyllä henkisesti kasvattavia ja opettavaisia. Itse rakastuin niihin jo pienenä, ja se tunne ei ole kuin vain kasvanut vuosien varrella. Tuo Tulikärpästen hauta taisi olla vielä ensimmäinen mitä niistä näin. Se pisti silloin kyllä aika palasiksi ja nyt aikuisena liikuttaa vielä enemmän, kun kunnolla ymmärtää mitä siinä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulikärpästen hautaa (jap. , Hotaru no haka, 1988) on sanottu maailman surullisimmaksi elokuvaksi - ja sitä se todella on. Mitään tuollaista ei enää koskaan tulla tekemään. Sopii myös kysyä voiko nykyihmiselle enää tuollaista näyttääkään?
Tulikärpästen haudassa kyse on kuitenkin jenkkileffoissa kovasti hehkutettujen sotien toisesta puolesta, siitä puolesta mitä yksikään jenkki ei uskalla koskaan näyttää. Se että jenkkileffoissa ei näytetä sodan seurauksia ei tarkoita, että sellaisia ei ole. Tulikärpästen hauta tuo tämän puolen esiin.
Ne, jotka tälläkin palstalla fantasioivat köyhien tukien loputtomasta leikkaamisesta, köyhien asuttamisesta hökkeleihin ja ruualla kiristämisestä, kannattaisi katsoa tuo elokuva.
Järkyttävintä asiassa on, että Tulikärpästen hauta perustuu tositapahtumiin.
Japanilainen Akiyuki Nosakan herttainen pikkusisko kuoli nälkään Japanissa viikko toisen maailman sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945. Tuo oli aikaa, kun valaistusrajoitukset poistuivat Japanista ja ihmisten elämään palasi valo. Muiden iloitessa Akiyuki Nosaka sai poimia hennon pikkusiskonsa luut, hänen puolella maailmaa valot eivät vielä palaneet.
Akiyuki Nosaka syyllisti tapahtuneesta itseään ja helpottaakseen tapahtuneen hyväksymistä hän kirjoitti romaanin Hotaru no haka. Tulikärpästen hauta perustuu tähän romaaniin.
Kun katsotte Tulikärpästen haudan, muistakaa tätä niin nuorena pois nukkunutta tyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävintä asiassa on, että Tulikärpästen hauta perustuu tositapahtumiin.
Japanilainen Akiyuki Nosakan herttainen pikkusisko kuoli nälkään Japanissa viikko toisen maailman sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945. Tuo oli aikaa, kun valaistusrajoitukset poistuivat Japanista ja ihmisten elämään palasi valo. Muiden iloitessa Akiyuki Nosaka sai poimia hennon pikkusiskonsa luut, hänen puolella maailmaa valot eivät vielä palaneet.
Akiyuki Nosaka syyllisti tapahtuneesta itseään ja helpottaakseen tapahtuneen hyväksymistä hän kirjoitti romaanin Hotaru no haka. Tulikärpästen hauta perustuu tähän romaaniin.
Kun katsotte Tulikärpästen haudan, muistakaa tätä niin nuorena pois nukkunutta tyttöä.
Yhdysvaltalainen toimittaja kuvasi Japanissa 1945 samanlaisessa tilanteessa olevan pikkupojan. Hän oli kantanut kuolleen pikkuveljensä selässään krematoriolle. Tästä valokuvasta tuli kuuluisa.
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Boy_Standing_by_the_Crematory
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime viikolla listattiin maailman surullisimmat elokuvat ja Tulikärpästen hauta oli luonnollisesti listalla.
Tulikärpästen hauta perustuu tositapahtumiin ja siksi elokuva on amerikkalaisille kuin kivi kengässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä mitä kuoleeko sodissa lapsia?? eikös sodissa lihaksikkaat miehet räiski aseilla ja heitä välillä vitsejä? t. amerikkalainen mielikuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japsit osaavat kyllä kääntää huomion omista sotapuuhailuistaan muualle.
Tämä kaikkien aikojen parhaimpana pitämäni elokuva ei ole niinkään sodanvastainen vaan enemmänkin tarina orpoudesta ja elämän kylmästä julmuudesta.
Tällaiseen hylkeksittyyn puoliorpoon osuu sattuvasti, pistää miettimään kuinka lähellä karikkoja sitä tässä elämässä onkaan purjehdittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka tälläkin palstalla fantasioivat köyhien tukien loputtomasta leikkaamisesta, köyhien asuttamisesta hökkeleihin ja ruualla kiristämisestä, kannattaisi katsoa tuo elokuva.
M E N E T Ö I H I N
Ottoperheen mutsi liskoaivoinen kokoomuslainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japanilaiset saivat ansionsa mukaan. Curtis LeMay oli koston enkeli.
Sotien jälkeen nähtiin Suomessakin nälkää. Ei nälkäkuolema ollut mikään harvinaisuus täälläkään vuosikymmeniä sitten.
Tosi hyvä elokuva, jonka olen näyttänyt lapsillenikin, jotka olleet sen ikäisiä että voivat katsoa. Esikoinen kuulemma sai traumoja, toinen ei niin paljoa, kolmannelle en ole vielä näyttänyt, on nyt 5v.
Vierailija kirjoitti:
Sotien jälkeen nähtiin Suomessakin nälkää. Ei nälkäkuolema ollut mikään harvinaisuus täälläkään vuosikymmeniä sitten.
Oma mummuni hajotti korvikkeiden kanssa maksansa (söi kaikkea mahdollista nälkäänsä) evakko oli. Kuoli hyvin nuorena
Vierailija kirjoitti:
Tämä kaikkien aikojen parhaimpana pitämäni elokuva ei ole niinkään sodanvastainen vaan enemmänkin tarina orpoudesta ja elämän kylmästä julmuudesta.
Tällaiseen hylkeksittyyn puoliorpoon osuu sattuvasti, pistää miettimään kuinka lähellä karikkoja sitä tässä elämässä onkaan purjehdittu.
Varoittava esimerkki myös työvieroksunnasta. 14-vuotias Seita ei mennyt töihin ja sen takia pikku-Setsuko.... tiedätte kyllä mitä...
Aika monikin, yksi tunnetuimmista animeista.