Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko itsesi arvottomaksi ja ei-tärkeäksi? Miksi?
14.09.2018 |
Minä tunnen. Enkä enää tiedä, pitäisikö minun niin tuntea....
Oma lapsuuteni:
Oma kokemus: en ole tärkeä. Vaan isäni työ ja hänen kaverinsa ovat tärkeämmät.
Totuus: isä teki töitä kotoa käsin yrittäjänä. Oli koko ajan kotona. Oli käytettävissä, tosin hoiti hommansa. Vietti viikonloput perheen parissa.
Mieheni lapset:
Kokemus: kokevat olevansa ei-tärkeitä. Että minun, vaimon lapset ovat tärkeämpiä.
Totuus: minun (vaimon) lapset ovat 17-20-vuotiaita. Elävät omaa elämäänsä, kun ovat kotona.mues tuskin noreeraa heitä.
Eli tämä miesten lasten kokemus herätti minut siihen, että tunnenko itseni turhaan arvottomaksi? Lapsuudessani ei sittenkään tapahtunut mitään hylkäämistä, vaikka niin aina luulin.
Ajatuksia kohtalotovereilta?
Kommentit (6)
En. Olen ollut oman onneni seppä ja onnistunut siinä kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ystävät eivät pidä yhteyttä. Kukaan ei juuri soittele, viestittele tai kyläile. En tiedä mistä johtuu. Minä olen se yhteydenottaja. Mitenkään usein en soita, vaan n. 3 kk välein. Yksi ystävä ei enää vastaa virsteihini tai soittoihini ollenkaan.
Ap linjoilla.
Minä siis tajusin, että oma kokemus voi olla ”väärä”. Vanhemmat tekevät siksi niin paljon kaikkia virheitä, koska ne eivät objektiivisesti katsottuna ole virheitä. Jostain syystä saamme siitä kuitenkin traumoja,
Ei ole mitään järkeä siinä, että miehen lapset ajattelevat minun nuorieni olevan heitä tärkeämpiä. Nuoret elävät omaa elämäänsä, eivät edes ole paikalla. Näkevät toisiaan yhdellä ruokailulla viikonlopun aikana. Mies, lasten isä, puhuu heille varmaan max 10 min.
Mistä ihmeestä heillä voi olla tuollainen kokemus?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Miksi? En ole koskaan seurustellut ja olen 30 v nainen.
Oletko minä?
Kyllä. Miksi? En ole koskaan seurustellut ja olen 30 v nainen.