Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miulle hautajaisetiketistä
14.09.2018 |
Miun pappa nukkui pois eilen illalla enkä mie oo koskaan ollu hautajaisissa. Mie oon siis 19, en asu ennää kotona vaa puolison kans enkä oikein ossaa kysyä vanhemmilta tällättisiä ku ne sannoo että oon jo aikuinen ja tällässet pittää jo osata. Pukukoodin mie tiijän, mutta hautajaisissa sanonko mie mummille otan osaa? Tai kai mie sanon, mutta ku onhan se miunkin suru. Emmie oikeen ossaa ajatella kirkkaasti just nyt miten nää mennee. Kertokaa kiltit kaikki mitä miun pittää tietää hautajaisista etenkin tälleen lapsenlapsen roolissa!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Hyviä neuvoja olet saanut- sääli etteivät kaikki jaksa olla asiallisia tämänkään asian edessä!
Paikkakunnittain vaihtelee tosiaan tuo hautajaisten kulku, samoin riippuu onko kyseessä ns.hiljaiset hautajaiset ( muistoilmoitus alueenne lehdissä on vasta hautajaisten jälkeen) vai onko kutsu avoin ( muistoilmoitus on ennen hautajaisia, yleensä siinä kutsu).
Nuorten aikuisten äitinä minusta tuntuu vähän oudolta että vanhempasi olettavat että osaat etiketin vaikket ole koskaan hautajaisissa ollut?
Meillä on tapana mennä vielä hyvin perinteisin menoin eli hautauksen jälkeen ruokapidot joissa puheita, musiikkia ja lopuksi kakkukahvit.
Kysele perheeltäsi lisää asiasta- ja hei, otan osaa suruusi! Elämän normaali kulku; vanha lähtee, nuori jää. Kuolema ei ehkä olekaan elämälle piste vaan pilkku?
Kitos osanotosta ja vastauksesta! Mie en oo vielä puhut hautajaisista miun vanhempien kanssa, niin en tiijä mitä ne sit sannoo tai neuvoo, mutta miun vanhemmat olettaa miulta välillä niin käsittämättömiä juttuja, että mie halusin pelata varman päälle tässä asiassa ja kysyä muualta jo etukäteen etten mie nolaa itteeni. Miuta varmaan painaa vielä kevään yo-paine, kun miun vanhempien odotukset oli sillonkin nii korkeella. Ja kun emmie tiiä miten ne reagoi suruun, stressissä ainakin ne on välillä aika vihasia. Ja mie haluun ossaa vähän neuvoo miun pikkusiskojakin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No MIULLE ei tuu nyt MIUN mieleen, että mitä MIUN hautajaisneuvoja MIUN piti SIULLE sanoa. MIÄ luulen, että se liitty MIUHUN.
No ei siun sitten olis tarvinnu vastata miulle yhtään mittään.
Muutama pointti:
-ei kannata liikaa jumittua päässään netistä luettuun hautajaiskaavaan kukkien ym. osalta, koska joissain asioissa on alueellisia eroja ja samoin eroja sen mukaan, onko poltto- vai arkkuhautaus, eli älä hämmenny jos jotain asioita tehdäänkin eri järjestyksessä
-jos suinkin kehtaat esiintyä ilman ripsaria, niin laita ripsari vasta siunauskappeliosuuden jälkeen jos se ei ole todella kovan luokan vedenkestävää - siunaustilaisuudessa voi itkettää paljonkin, muistotilaisuudessa ei niinkään (siis ihmisillä keskimäärin)
-ota luonnollisesti myös nenäliinaa mukaan ja mielellään ihan taskuunkin heti tarjolle
-olet lähiomainen, joten sun ei tarvitse sanoa osanottoja välttämättä kenellekään, mutta sulle tullaan sanomaan sellaisia, vastaat siihen vaan että kiitos
-myös koska olet lähiomainen, niin et oikeastaan voi mokata mitenkään, vaan kaikki menee surun ja järkytyksen piikkiin jos teet jotain "asiaankuulumatonta"
-älä loukkaannu siitä että muistotilaisuudessa tunnelma usein kevenee aika paljon, keskitytään kuulumisten vaihtoon sukulaisten kanssa ja voidaan olla aika iloisiakin
-valkoinen paita ei ole mikään katastrofi, sellaistahan miehetkin käyttävät :) kunhan asu on pääosin musta ja farkkuja juhlavampi, niin hyvin menee
-kysy ihmeessä kukka-asiat vanhemmiltasi!
Vierailija kirjoitti:
Muutama pointti:
-ei kannata liikaa jumittua päässään netistä luettuun hautajaiskaavaan kukkien ym. osalta, koska joissain asioissa on alueellisia eroja ja samoin eroja sen mukaan, onko poltto- vai arkkuhautaus, eli älä hämmenny jos jotain asioita tehdäänkin eri järjestyksessä
-jos suinkin kehtaat esiintyä ilman ripsaria, niin laita ripsari vasta siunauskappeliosuuden jälkeen jos se ei ole todella kovan luokan vedenkestävää - siunaustilaisuudessa voi itkettää paljonkin, muistotilaisuudessa ei niinkään (siis ihmisillä keskimäärin)
-ota luonnollisesti myös nenäliinaa mukaan ja mielellään ihan taskuunkin heti tarjolle
-olet lähiomainen, joten sun ei tarvitse sanoa osanottoja välttämättä kenellekään, mutta sulle tullaan sanomaan sellaisia, vastaat siihen vaan että kiitos
-myös koska olet lähiomainen, niin et oikeastaan voi mokata mitenkään, vaan kaikki menee surun ja järkytyksen piikkiin jos teet jotain "asiaankuulumatonta"
-älä loukkaannu siitä että muistotilaisuudessa tunnelma usein kevenee aika paljon, keskitytään kuulumisten vaihtoon sukulaisten kanssa ja voidaan olla aika iloisiakin
-valkoinen paita ei ole mikään katastrofi, sellaistahan miehetkin käyttävät :) kunhan asu on pääosin musta ja farkkuja juhlavampi, niin hyvin menee
-kysy ihmeessä kukka-asiat vanhemmiltasi!
Kiitos, tämä oli avulias muisti- ja vinkkilista :) etenkin tuo mokaamiskohta, se helpotti tosi paljon! Pittää miettiä tuo ripsarihomma, oon herkkä itkemään niin voi olla että pittää jättää sen laittaminen siunauksen jälkeen. Tuon mie jostain tiesinkin, että muistotilaisuudessa voi olla hyvinkin kevyt tunnelma, mikä on miusta hyvä, kivempi muistella hauskoja ja mukavia :) paidan osalta miun pittää kattoo millaisen asun löydän, mutta hyvä tietää, että valkoinen jakun alla on ok!
hautajaiset on teitä omaisia varten, että saatte jättää jäähyväiset ja prosessoida surua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että sijallasi moni isoisänsä menettänyt olisi niin suruissaan, ettei miettisi, miten sanoa oikeaoppisesti asiasta mummolleen. Ette taida olla kovin läheisiä?
Siis tukea se mummosi tarvii nyt arkeen. Hänhän on menettänyt puolisonsa. Ei se kovin paljoa lohduta, vaikka lapsenlapsi sanoisi lyhyesti hautajaisissa mitä tahansa.
Eli ehdotan että sanot mummollesi jotain tähän tapaan: "voih, tämä on niin surullista. Minä tulen käymään nyt jatkossa lähikuukausina luonasi useammin, että voin osaltani auttaa sitä, ettet joudu olemaan niin yksin tämän jälkeen. Tulen käymään vaikka 2 kertaa viikossa. Minä päivinä toivoisit."
Voisin kuvitella, että aikuinen ihminen kirjoittaessaan surevalle nuorelle osaa olla ystävällinen. Kaikessa voi erehtyä.
En ole ollenkaan epäystävällinen. Päin vastoin. Anteeksi toki, jos loukkasi.
Hyviä neuvoja olet saanut- sääli etteivät kaikki jaksa olla asiallisia tämänkään asian edessä!
Paikkakunnittain vaihtelee tosiaan tuo hautajaisten kulku, samoin riippuu onko kyseessä ns.hiljaiset hautajaiset ( muistoilmoitus alueenne lehdissä on vasta hautajaisten jälkeen) vai onko kutsu avoin ( muistoilmoitus on ennen hautajaisia, yleensä siinä kutsu).
Nuorten aikuisten äitinä minusta tuntuu vähän oudolta että vanhempasi olettavat että osaat etiketin vaikket ole koskaan hautajaisissa ollut?
Meillä on tapana mennä vielä hyvin perinteisin menoin eli hautauksen jälkeen ruokapidot joissa puheita, musiikkia ja lopuksi kakkukahvit.
Kysele perheeltäsi lisää asiasta- ja hei, otan osaa suruusi! Elämän normaali kulku; vanha lähtee, nuori jää. Kuolema ei ehkä olekaan elämälle piste vaan pilkku?