Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa miulle hautajaisetiketistä
14.09.2018 |
Miun pappa nukkui pois eilen illalla enkä mie oo koskaan ollu hautajaisissa. Mie oon siis 19, en asu ennää kotona vaa puolison kans enkä oikein ossaa kysyä vanhemmilta tällättisiä ku ne sannoo että oon jo aikuinen ja tällässet pittää jo osata. Pukukoodin mie tiijän, mutta hautajaisissa sanonko mie mummille otan osaa? Tai kai mie sanon, mutta ku onhan se miunkin suru. Emmie oikeen ossaa ajatella kirkkaasti just nyt miten nää mennee. Kertokaa kiltit kaikki mitä miun pittää tietää hautajaisista etenkin tälleen lapsenlapsen roolissa!
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Sano niille vanhemmilles että miten sie voisit tietää kun kumpikaan niistä ei oo potkassu tyhjää.
No emmie näin ilkeesti aatellu, mutta jos ne jottain sannoo nii mie aattelin kyllä sannoo, että emmie oo koskaan ollu hautajaisissa, niinku ne tietää, enkä mie tiijä mittää tällätteistä ku ei olla kotonakaan puhuttu, nii emmie millään voi tietää kaikkee mitä tämmötteseen liittyy. Mutta on miun vanhemmat kyllä sitten pikkumaisia, jos ne alkaa jotakin miulle valittaan, kuitenkin surraan koko perhe ja mie uskon ainakin nyt ossaavani ns. tärkeimmät jutut eli nuo mitä kirkossa pittää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhtä etikettiä. Hautajaisia voi pitää monella eri tavalla. Kysy hyvissä ajoin siltä, joka hautajaiset järjestää, että mitä siellä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Halaa mummiasi ja sano vaikka että voi mummi, minulla on ukkia ikävä. "Otan osaa" on aika jäykkä ilmaus lapsenlapselta mummilleen paitsi jos olette hyvin etäisiä.
Minä olen ollut hyvin monenlaisissa hautajaisissa. Yleensä alussa kerrotaan lyhyesti, miten edetään, tai jaetaan ohjelma, jossa myös virsien sanat jne, jos virsiä veisataan.
Mie vähän luulen että pappan hautajaiset on semmosseet perinteisemmät ja jäykemmät, vaikka eihän miulla oo vertailukohdetta, mutta miun suvun tuntien. Tuo on hyvä, että on ikävä. Mie mietinkin, että se otan osaa on vähän hölmö miun sanoo, ei me niin etäisiä kuitenkaa oltu.
Voi vaan halatakin. Ei ole pakko sanoa mitään jos ei siinä tule ne sanat.
Kauheaa miukumista ja tasosi paljastit viimeistään nimittämällä huomauttajaa alatyylisellä sanalla.
Miu miu, itse olet se m..kku.
Hei minäkin olin vasta 25-vuotiana ensimmäistä kertaa hautajaisissa, ja olin ihan samanlainen kuin sinä, eli jännitin näitä käytännön asioita surun sijaan. Älä kuuntele mitään näitä, jotka "dissaavat" sinua. :) Ei kannata miettiä niitä muodollisuuksia. Pukeudut asiallisesti, halaat mummoasi ja muita sukulaisia, jos sellainen tilanne on. Itket, jos itkettää. Välttämättä ei itketä, mutta tilaisuus on todella surullinen, varsinkin kun näkee muiden itkevän.
Todennäköisesti, jos arkku tuhkataan, arkku on alttarilla, käytte hyvästelemässä ja laskemassa kukan perheittän. Jos haluat sanoa jotain, voit sanoa, mutta voit olla hiljaa. Sen jälkeen lauletaan esim. muutama virsi, ja lopulta poistutaan kirkosta "muistopaikkaan". Jos teillä arkku haudataan, se kannetaan hautapaikkaan, ja hyvästelyt tehdään hautapaikan ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta puketti ja kirjoita nätit muistosanat. Kukkia laskiessa lausutaan aina jotain.
Haudalle laskiessa siis vai? Tää minuu vähän hämmentää, kun tuon linkin luin, että pittääkö olla kukka sekä arkulle siellä kirkossa, että haudalle sit kukkalaite ja siinä sitten se värssy? Mie epäilen, että miun äiti hankkii kukkalaitteen koko miun perheen puolesta, mutta mie tarviin varmaan silti sen yhden kukan sitten?
Muistosanat sanotaan kirkossa kukkia laskettaessa. Siunauksen jälkeen jokainen hakee omat kukkansa pois arkulta. Arkku lähtee surukulkueen kärjessä kohti hautaa. Arkku lasketaan hautaan. Hauta on auki ja halukkaat voivat heittää hautaan kukan. Hauta peitetään kuomulla ja ne, joilla on ne arkulle kirkossa lasketut kukat, vievät nyt ne kukat sen kuomun päälle. Meillä oli yksi sisko varannut meille läheisille kimpun ruusuja, joista jokainen heitti yhden hautaan. Nämä olivat siis ylimääräiset kukat, ei arkulle lasketut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta puketti ja kirjoita nätit muistosanat. Kukkia laskiessa lausutaan aina jotain.
Haudalle laskiessa siis vai? Tää minuu vähän hämmentää, kun tuon linkin luin, että pittääkö olla kukka sekä arkulle siellä kirkossa, että haudalle sit kukkalaite ja siinä sitten se värssy? Mie epäilen, että miun äiti hankkii kukkalaitteen koko miun perheen puolesta, mutta mie tarviin varmaan silti sen yhden kukan sitten?
Puhu kukista äitisi ja isäsi kanssa. Mulla ei ole ollut erillisiä kukkia, jos perhekuntana (vanhemmat, veljeni, mä) laitetaan kukkalaite. Kukkalaitteet lasketaan arkulle kirkossa, jolloin luetaan värssyt. Siunaustilaisuuden lopussa ne haetaan itse pois, viedään arkun jäljessä hautausmaalle ja laitetaan sitten kummulle (hauta joko peitetään heti tai laitetaan väliaikainen suoja, jonka päälle kukat). Haudalla ei enää lueta värssyjä, virsi yleensä veisataan. Tämä on siis tapana meillä länsi-Suomessa, joku korjatkoon jos itäpuolella toisin (murteesta päätellen olet idempää kotoisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei minäkin olin vasta 25-vuotiana ensimmäistä kertaa hautajaisissa, ja olin ihan samanlainen kuin sinä, eli jännitin näitä käytännön asioita surun sijaan. Älä kuuntele mitään näitä, jotka "dissaavat" sinua. :) Ei kannata miettiä niitä muodollisuuksia. Pukeudut asiallisesti, halaat mummoasi ja muita sukulaisia, jos sellainen tilanne on. Itket, jos itkettää. Välttämättä ei itketä, mutta tilaisuus on todella surullinen, varsinkin kun näkee muiden itkevän.
Todennäköisesti, jos arkku tuhkataan, arkku on alttarilla, käytte hyvästelemässä ja laskemassa kukan perheittän. Jos haluat sanoa jotain, voit sanoa, mutta voit olla hiljaa. Sen jälkeen lauletaan esim. muutama virsi, ja lopulta poistutaan kirkosta "muistopaikkaan". Jos teillä arkku haudataan, se kannetaan hautapaikkaan, ja hyvästelyt tehdään hautapaikan ympärillä.
Kiitos, sie helpotit mun oloa paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta puketti ja kirjoita nätit muistosanat. Kukkia laskiessa lausutaan aina jotain.
Haudalle laskiessa siis vai? Tää minuu vähän hämmentää, kun tuon linkin luin, että pittääkö olla kukka sekä arkulle siellä kirkossa, että haudalle sit kukkalaite ja siinä sitten se värssy? Mie epäilen, että miun äiti hankkii kukkalaitteen koko miun perheen puolesta, mutta mie tarviin varmaan silti sen yhden kukan sitten?
Muistosanat sanotaan kirkossa kukkia laskettaessa. Siunauksen jälkeen jokainen hakee omat kukkansa pois arkulta. Arkku lähtee surukulkueen kärjessä kohti hautaa. Arkku lasketaan hautaan. Hauta on auki ja halukkaat voivat heittää hautaan kukan. Hauta peitetään kuomulla ja ne, joilla on ne arkulle kirkossa lasketut kukat, vievät nyt ne kukat sen kuomun päälle. Meillä oli yksi sisko varannut meille läheisille kimpun ruusuja, joista jokainen heitti yhden hautaan. Nämä olivat siis ylimääräiset kukat, ei arkulle lasketut.
Tämä selvensi, kiitos paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta puketti ja kirjoita nätit muistosanat. Kukkia laskiessa lausutaan aina jotain.
Haudalle laskiessa siis vai? Tää minuu vähän hämmentää, kun tuon linkin luin, että pittääkö olla kukka sekä arkulle siellä kirkossa, että haudalle sit kukkalaite ja siinä sitten se värssy? Mie epäilen, että miun äiti hankkii kukkalaitteen koko miun perheen puolesta, mutta mie tarviin varmaan silti sen yhden kukan sitten?
Puhu kukista äitisi ja isäsi kanssa. Mulla ei ole ollut erillisiä kukkia, jos perhekuntana (vanhemmat, veljeni, mä) laitetaan kukkalaite. Kukkalaitteet lasketaan arkulle kirkossa, jolloin luetaan värssyt. Siunaustilaisuuden lopussa ne haetaan itse pois, viedään arkun jäljessä hautausmaalle ja laitetaan sitten kummulle (hauta joko peitetään heti tai laitetaan väliaikainen suoja, jonka päälle kukat). Haudalla ei enää lueta värssyjä, virsi yleensä veisataan. Tämä on siis tapana meillä länsi-Suomessa, joku korjatkoon jos itäpuolella toisin (murteesta päätellen olet idempää kotoisin).
Niin mie vielä puhunkin, luulen, et äiti hankkii koko perheen puolesta kukkalaitteen. Kiitos! Itä-Suomesta olen joo, mutta emmie usko että näissä on hirveesti eroja.
Älä meikkaa tai laita vain huomaamaton meikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta puketti ja kirjoita nätit muistosanat. Kukkia laskiessa lausutaan aina jotain.
Haudalle laskiessa siis vai? Tää minuu vähän hämmentää, kun tuon linkin luin, että pittääkö olla kukka sekä arkulle siellä kirkossa, että haudalle sit kukkalaite ja siinä sitten se värssy? Mie epäilen, että miun äiti hankkii kukkalaitteen koko miun perheen puolesta, mutta mie tarviin varmaan silti sen yhden kukan sitten?
Muistosanat sanotaan kirkossa kukkia laskettaessa. Siunauksen jälkeen jokainen hakee omat kukkansa pois arkulta. Arkku lähtee surukulkueen kärjessä kohti hautaa. Arkku lasketaan hautaan. Hauta on auki ja halukkaat voivat heittää hautaan kukan. Hauta peitetään kuomulla ja ne, joilla on ne arkulle kirkossa lasketut kukat, vievät nyt ne kukat sen kuomun päälle. Meillä oli yksi sisko varannut meille läheisille kimpun ruusuja, joista jokainen heitti yhden hautaan. Nämä olivat siis ylimääräiset kukat, ei arkulle lasketut.
Tämä selvensi, kiitos paljon!
Tästä jäi huutomerkki poijes ja tuo näytti nii tylyltä muihin verrattuna, mutta siis yhtä kiitollinen mie oon tästä ku muistakin neuvoista!
Vierailija kirjoitti:
Älä meikkaa tai laita vain huomaamaton meikki
No mie olin aatellu kulmat siistiä (ei mitään instakulmia mutta mie oon ihan vaalee ja kalpone nii vähän väriä niihin) ja vedenpitävää ripsaria ja vaa meikkivoidetta. Ei muuta. Ei todellakaa mittään luomivärejä tai contouringeja tai överikulmia tai huulimeikkiä vaa ihan semmonen tavallinen kulmat ja ripset meikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukista kannattaa tosiaan jutella, koska ennen vanhaan oli tapana ne isot kukkalaitteet perheittäin, ja nykyään on yleistynyt yksittäinen kukka jokaiselta erikseen. Ainakin sen oman perheen kesken on hyvä puhua, kumpaan päädytään, ja ehkä laajemminkin. Värssyjä ei ole pakko olla. Omalle isälleni ei olisi pystynyt sellaista ääneen lukemaan, eikä isä olisi kliseistä tykännytkään.
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että sijallasi moni isoisänsä menettänyt olisi niin suruissaan, ettei miettisi, miten sanoa oikeaoppisesti asiasta mummolleen. Ette taida olla kovin läheisiä?
Siis tukea se mummosi tarvii nyt arkeen. Hänhän on menettänyt puolisonsa. Ei se kovin paljoa lohduta, vaikka lapsenlapsi sanoisi lyhyesti hautajaisissa mitä tahansa.
Eli ehdotan että sanot mummollesi jotain tähän tapaan: "voih, tämä on niin surullista. Minä tulen käymään nyt jatkossa lähikuukausina luonasi useammin, että voin osaltani auttaa sitä, ettet joudu olemaan niin yksin tämän jälkeen. Tulen käymään vaikka 2 kertaa viikossa. Minä päivinä toivoisit."
Voisin kuvitella, että aikuinen ihminen kirjoittaessaan surevalle nuorelle osaa olla ystävällinen. Kaikessa voi erehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Kukista kannattaa tosiaan jutella, koska ennen vanhaan oli tapana ne isot kukkalaitteet perheittäin, ja nykyään on yleistynyt yksittäinen kukka jokaiselta erikseen. Ainakin sen oman perheen kesken on hyvä puhua, kumpaan päädytään, ja ehkä laajemminkin. Värssyjä ei ole pakko olla. Omalle isälleni ei olisi pystynyt sellaista ääneen lukemaan, eikä isä olisi kliseistä tykännytkään.
Mie veikkaan että myö mennään vanhan ajan tapaan, ku miun suku on vähän periteisempi, mutta kysyn kyllä äidiltä niistä kukista! Mie en kans varmaa pysty mittään lukemaan, oon semmonen itkupilli, että menis ihan mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella, että sijallasi moni isoisänsä menettänyt olisi niin suruissaan, ettei miettisi, miten sanoa oikeaoppisesti asiasta mummolleen. Ette taida olla kovin läheisiä?
Siis tukea se mummosi tarvii nyt arkeen. Hänhän on menettänyt puolisonsa. Ei se kovin paljoa lohduta, vaikka lapsenlapsi sanoisi lyhyesti hautajaisissa mitä tahansa.
Eli ehdotan että sanot mummollesi jotain tähän tapaan: "voih, tämä on niin surullista. Minä tulen käymään nyt jatkossa lähikuukausina luonasi useammin, että voin osaltani auttaa sitä, ettet joudu olemaan niin yksin tämän jälkeen. Tulen käymään vaikka 2 kertaa viikossa. Minä päivinä toivoisit."
Voisin kuvitella, että aikuinen ihminen kirjoittaessaan surevalle nuorelle osaa olla ystävällinen. Kaikessa voi erehtyä.
Tätä keskustelua seuranneena huomasin kanssa, että osa vastaukista on kyllä ollut tosi asiattomia. Tsemppiä ap:lle, näistä ei kannata pahastua.
No MIULLE ei tuu nyt MIUN mieleen, että mitä MIUN hautajaisneuvoja MIUN piti SIULLE sanoa. MIÄ luulen, että se liitty MIUHUN.
Älä Odota hautajaisiin asti vaan kerro osanotto mummillesi välittömästi!
Ei ole yhtä etikettiä. Hautajaisia voi pitää monella eri tavalla. Kysy hyvissä ajoin siltä, joka hautajaiset järjestää, että mitä siellä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Halaa mummiasi ja sano vaikka että voi mummi, minulla on ukkia ikävä. "Otan osaa" on aika jäykkä ilmaus lapsenlapselta mummilleen paitsi jos olette hyvin etäisiä.
Minä olen ollut hyvin monenlaisissa hautajaisissa. Yleensä alussa kerrotaan lyhyesti, miten edetään, tai jaetaan ohjelma, jossa myös virsien sanat jne, jos virsiä veisataan.