Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Takana hyvin rankka alkuraskauden keskenmeno. Mites uskallan enää raskautua ja etenkin synnyttää?
13.09.2018 |
Olin 7. viikolla raskaana, tiedettävästi ensimmäinen raskaus. Aloin vuotaa rajusti verta ja kuvittelin kuolevani siihen paikkaan. Sairaalassa meinasin monta kertaa menettää tajuntani. Mies pesi päällyshousut moneen kertaan kylmässä vedessä ja vesi värjäytyi tummanpunaiseksi. Verta tuli aivan tajuttomasti.
Kohtua tyhjennettiin Cycotecilla. Siitä aiheutuvat kivut olivat täyttä helvettiä, eikä kipulääkitys tuntunut auttavan yhtään. Huusin tuskissani sairaalan vuoteella kolmisen tuntia kohdun supistellessa rajusti ja värisin kylmästä. Pyytäessä lisää kipulääkettä minulle sanottiin, ettei enempää voi antaa ja lääke alkaa vaikuttaa kyllä kohta.
Jos pelkkä keskenmeno tuntuu täydeltä helvetiltä (suurin kiitos Cycotecille), miten sitten synnytys?
Kommentit (23)
Ei ollut yhtään liioittelua tarinassa. Kokemani oli suoraan sanottuna täyttä helvettiä. Sairaalassa kyllä ihmeteltiin suurta vuodon määrää ja sanottiin, että menetin oikeasti paljon verta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärrä. Mies pesi pyykkiä sairaalassa? Jos verta meni niin että palelit, sait kai siirron? Ja mikä toi lääke oli?
Miksi vuosit niin kauheesti, mitä tapahtui?
Alkuraskauden keskenmenot on tavallisia, ei yleensä dramaattisia.
Luulen hänen miehensä pesseen hänen omat päällyshousunsa, jotta veri ei lintu ja housut pilalla.
Kylmällä kuuluu pestä. En oo ap. Arvelen vain.
Pesi kotona. Mitään verensiirtoa en saanut, koska hemoglobiini oli hyvä. Hemoblogiini on aina hyvä, mutta ferritiini eli rauta-arvo saattaa olla todella huono. Ferritiiniä ei kuitenkaan mittu, koska arvot saattavat olla sekaisin.
Cycotecilla kohtua supistetaan, että kaikki tulee ulos. Minulla oli kohdussa hyytymiä ja haluttiin, ettei jää tulehduksen takia mitään materiaalia.
En tiedä, miksi vuosin niin kamalasti. Minulta kysyttiin, ovatko kuukautiseni yhtä runsaat, eivät ole. Olisin kyllä siinä vaiheessa mennyt sairaalaan, jos kaikki pulpahtaa siteestä ja alushousuista ja päällyshousuista läpi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 5 keskenmenoa viikoilla 6-10.
Minullakin tuli kamalasti verta. Siinä ei mikään suurinkaan side auttanut kuin hetken.
Kipua oli, kun kohti supisteli ja hyytymät ei ilmeisesti meinanneet mahtua ulos.
Noista 2 jouduttiin kaapimaan. Muita seurailtiin. Lääkkeitä en saanut.
Synnytyksessä saat epiduraalin, niin ei satu tai keisarileikkaus.
Ei sun tarttekaan tietää, mutta lääkärin tarttisi.
Seurataanko sun vointia ja veriarvoja nyt?
Olitko pitkään sairaalassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssa saanut keskenmenon, olisiko ollut tuulimuna.. vuosin aivan järjettömät määrät verta ja olin todella kipeä. En usko yhtään ap:n liioittelevan
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 5 keskenmenoa viikoilla 6-10.
Minullakin tuli kamalasti verta. Siinä ei mikään suurinkaan side auttanut kuin hetken.
Kipua oli, kun kohti supisteli ja hyytymät ei ilmeisesti meinanneet mahtua ulos.
Noista 2 jouduttiin kaapimaan. Muita seurailtiin. Lääkkeitä en saanut.
Synnytyksessä saat epiduraalin, niin ei satu tai keisarileikkaus.
Pelkään, että joudun vielä kaavintaan jälkikäteen. Miten oirehdit ennen kaavintaa ja kaavittiinko jälkikäteen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus cytoteceistä. Btw Ruotsissa ja Ranskassa kielletty lääke.
Taju lähti kotona kivusta. Ambulanssilla sairaalaan. Vk oli 11. Sairaalassa sain kipupiikin, hallelujah!
Seuraavasta raskaudesta terve vauva.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarttekaan tietää, mutta lääkärin tarttisi.
Seurataanko sun vointia ja veriarvoja nyt?
Olitko pitkään sairaalassa?
Olin sairaalassa pari päivää. Lähetettiin kotiin särkylääkkeiden kanssa, kun olin vielä melko heikko ja olen ollut sänkypotilaana. Vuotoa on yhä muutama päivä myöhemmin, mutta pääosin runsaan ja normaalin kuukautisvuodon verran. Käskettiin tulla takaisin, jos nousee korkea kuume, verenvuoto yltyy tai kipuilu jatkuu. Verikoeseuranta tulossa vasta muutaman viikon päähän. Pahin kipuilu loppui onneksi sairaalassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks ei koskaan enää kirjoitti:
Sama kokemus cytoteceistä. Btw Ruotsissa ja Ranskassa kielletty lääke.
Taju lähti kotona kivusta. Ambulanssilla sairaalaan. Vk oli 11. Sairaalassa sain kipupiikin, hallelujah!
Seuraavasta raskaudesta terve vauva.
Toivon, ettei enää koskaan tarvitse tuota lääkettä. En toivo edes pahimmalle vihamielleni. Verrattuna Cycoteciin, miltä synnytys tuntui? Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssa saanut keskenmenon, olisiko ollut tuulimuna.. vuosin aivan järjettömät määrät verta ja olin todella kipeä. En usko yhtään ap:n liioittelevan
Olen pahoillani, että olet joutunut käymään läpi saman. En edes tiennyt, että kohtuun (!?) mahtuu niin suuret määrät tavaraa. Toispuolisen kivun vuoksi neuvolassa epäiltiin kohdunulkoista (soitin ennen sairaalaan menoa, koska raskauteen liittyi jo edellisellä viikolla epämääräisiä vuotoja). Pelkäsin oikeasti kuolevani sen verimäärän tuntiessani, kunnon ryöppy alkoi reilu puolisen tuntia puhelusta ja silloin oltiin onneksi matkalla sairaalaan. Onneksi selvisin (enimmäkseen) säikähdyksellä verrattuna siihen, mikä oli epäilys. Kohdunulkoinen ilmeisesti ei ollut. Tuulimunasta en tiedä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenmenoon liittyy henkinenkin tuska, mikä vielä voimistaa kipuja. Keskenmenoon verrattuna synnytys oli itselläni ainakin helpompi. Alkuraskaus sen sijaan oli rakenneultraan asti yhtä pelkoa, mutta sen jälkeen uskalsi jo vähän luottaa onnelliseen loppuun.
Alkuperäiseen kysymykseen, olen nuorempana kokenut todella kivuliaita kuukautiskipuja, joissa oksensin ja pyörryin kivun takia.
Synnytyksen käynnistyessä kipu oli erilaista, vaikka kuvataan aina kuukautismaiseksi kivuksi. Suurin kipu oli vatsan sijaan alaselässä, joka toki tuntui inhottavalle, mutta helpottui tens-laitteella. Loppukipu lähti spinaalilla huithelvettiin.
Jouduin sen jälleen sitten kiireelliseen sektioon vauvan voinnin takia, joten loppuosaa synnytyksestä en valitettavasti osaa kertoa.
Minulla oli aika lailla sama tilanne. Tulin vielä 2 kertaa raskaaksi, mutta nekin menivät samoihn aikoihin kesken, mutteivat yhtä massiivisesti. Olen nyt 46. Jään lapsettomaksi. Suuri suru. Toivottavasti sinulla on parempi "tuuri".
Kun tuosta nyt toivut ensin niin pakkohan se on uskaltaa yrittää uudestaan jos oman lapsen haluaa.
Jos kaikki menee ok niin palkinto on maailman paras.
Minulla oli alkuraskauden km rv8 ja tuntui vain menkoilta ja kohtu tyhjeni itsestään ilman lääkkeitä.
Sitten oli tuulimunaraskaus. Kaavinta rv11. Operaation aikana oli vaikeuksia saada vuoto tyrehtymään. Ja parin päivän päästä tuli kohtutulehdus. Sain heti antibioottikuurin niin ei päässyt pahaksi.
Saimme lopulta 2 lasta. Ensin pienen tytön ja neljä vuotta myöhemmin ison pojan.
Sen jälkeen lapsiluku oli täynnä ja en enää ikinä halua olla raskaana tai synnyttää. Mutta kyllä kannatti käydä tuo kaikki läpi ja en voisi kuvitella elämää ilman lapsia. Vauva- ja pikkulapsiaika oli ihan parasta aikaa elämässä :)
Alue: Aihe vapaa
Nyt oli hiukan liioittelun makua tarinassa. Noilla viikoilla keskenmeno tuntuu samalta kuin menkat. Ja keskenmenot on todella yleisiä tapahtuu isolle osalle naisista...