Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää ilman taloudellisia huolia?
13.09.2018 |
Olen pian 50 vuotias nainen. Korkeastikoulutettu. Pitkäaikaistyötön. Perheellinen. Nyt haluaisin kuulla, millaista on elämä ilman talousongelmia? Ajatukseni on, että se vapauttaa voimavaroja käyttöön. Minulla kaikki energia ja voima menee, että saan rahamme riittämään. Stressi on kova.
Kommentit (16)
Taitaa olla luonnekysymys. Osa elää stressitöntä elämää, toiset keksivät aina vain uusia murheenaihteita elämäänsä.
Itse olen aika turvallisuushakuinen ja tuntuu, että omaisuutta pitäisi aina vain olla enemmän, että olo tuntuisi taloudellisesti turvatulta. Asiaan tietysti vaikuttaa, että enää ei haluaisi tyytyä samaan elintasoon, johon olisi tyytynyt parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ilman talousongelmia on ihan tavallista elämää iloineen ja murheineen. Ei se raha tuo onnea tai rakkautta. Toki helpottaa elämistä, kun raha ei ole ongelma.
a) taloudellisten murheiden puuttuminen ei estä muita, mahdollisesti isompia murheita
b) ihminen ei ole koskaan tyytyväinen. Rahaa on, mutta sitten alkaa haaveilemaan isommasta talosta, hienommasta autosta, lyhyemmästä työvoimasta...Ja sitten rahaa ei enää olekaan tarpeeksi
Se ettei taloudesta ole murhetta, ei poista sitä työmäärää: sopimukset on kilpailutettava, laskut maksettava ja ostokset tehtävä.
Halvan auton kanssa oli yhdet murheet, kalliimman kanssa toiset.
Sijoittamisesta saa sitten lisää päänsärkyä: tuliko tehtyä oikea valinta, häviääkö pääoma.
Toiset ei murehdi mistään, toisella murheen määrä on vakio.
Minulla ei ole taloudellisia huolia. Tuloni riittävät hyvin ja säästöön jää.
En kuitenkaan shoppaile päättömästi enkä heittele rahaa sinne tänne! Olen taloudellinen ja kun ostan, ostan laatua. Olen sinkku, asun siis yksin ja teen päätökseni elämäni suhteen täysin itse ja yksin.
Taloudellinen huolettomuus ei kuitenkaan poista kaikkia arkipäivän huolia ja velvollisuuksia. En leijaile shampanjataivaassa.
Aikuinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonta ”raha ei tuo onnea” ei pidä paikkaansa! Kyllä se muuten tuo onnea ja iloa.
Minä ainakin olen niin onnellinen, kun saan olla lapsen kanssa kotona ja rahaa on yllinkyllin. Ihana varakas mieheni.
Vierailija kirjoitti:
Sanonta ”raha ei tuo onnea” ei pidä paikkaansa! Kyllä se muuten tuo onnea ja iloa.
Minä ainakin olen niin onnellinen, kun saan olla lapsen kanssa kotona ja rahaa on yllinkyllin. Ihana varakas mieheni.
Mä taas oon ihan hirveen onnellinen, kun en oo enää lasten kanssa kotona! Kuus vuotta olin, tein kyllä hieman töitä sen ohessa, mutta nyt jälkikäteen totean, että se oli liikaa. Ihanaa, kun saa tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta on aika! Aika on ehkä arvokkain luonnonvara tässä maailmassa. Koska minun ei tarvitse käydä töissä, voin toteuttaa itseäni ja elää juuri omannäköistäni elämää.
En tuhlaa turhuuteen, ostan laatua ja kaikkea kaunista. Nautin elämän pienistä iloista: aamulenkistä koiran kanssa, sieniretkestä, opiskelusta, matkoista.
Omaisuuden kartuttaminen ja vaurastuminen on myös koukuttavaa ja hauskaa.
Olenko minä ruvennut kirjoittamaan unissani aloituksia tänne? Kiitos kun teit työn puolestani.
Tosin, itselleni on ilmentynyt muitakin stressinlähteitä. Ja olen ollut huomaavinani, että sellainen johtaa niin syöpyneeseen itsetuntoon, että muilta saatu kohtelukin alkaa muuttua. Mikä taas pahentaa asiaa. Oudoille olen ilmaa, ja etäisemmät tuttavat ja muut joiden kanssa pitäisi toimia yhdessä, alkavat sekaantua asioihini, kenenkään kiinnostumatta niiden syystä. Ystävistä taas ei kuulu mitään. Kaupan kassat taas ovat muuttuneet ystävällisemmiksi. Herätän joko epäluottamusta tai sääliä. Joskus aitoa myötätuntoakin.
Ja mietin, että kaikki tämä on suoraa seurausta siitä alkuperäisestä ahdingosta. Eli taloudellisesta stressistä. Olin nuorena ihanteiden vallassa ja vihreä. Nyt olen marxilainen. Kunhan ikäkriisistä päästään ja miellyttämisenhalun rippeetkin karisevat, alkaa meteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kysymästä, ihan mukavaa se on. Kun en osta mitään tarpeetonta, rahaa jää väkisinkin säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ruvennut kirjoittamaan unissani aloituksia tänne? Kiitos kun teit työn puolestani.
Tosin, itselleni on ilmentynyt muitakin stressinlähteitä. Ja olen ollut huomaavinani, että sellainen johtaa niin syöpyneeseen itsetuntoon, että muilta saatu kohtelukin alkaa muuttua. Mikä taas pahentaa asiaa. Oudoille olen ilmaa, ja etäisemmät tuttavat ja muut joiden kanssa pitäisi toimia yhdessä, alkavat sekaantua asioihini, kenenkään kiinnostumatta niiden syystä. Ystävistä taas ei kuulu mitään. Kaupan kassat taas ovat muuttuneet ystävällisemmiksi. Herätän joko epäluottamusta tai sääliä. Joskus aitoa myötätuntoakin.
Ja mietin, että kaikki tämä on suoraa seurausta siitä alkuperäisestä ahdingosta. Eli taloudellisesta stressistä. Olin nuorena ihanteiden vallassa ja vihreä. Nyt olen marxilainen. Kunhan ikäkriisistä päästään ja miellyttämisenhalun rippeetkin karisevat, alkaa meteli.
Eli kun hoitaa raha-asiansa kuin hölmö idealisti, päätyy haaveeseen olla käsi syvällä kanssaihmisten lompakossa. Ei mitään uutta auringon alla. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanonta ”raha ei tuo onnea” ei pidä paikkaansa! Kyllä se muuten tuo onnea ja iloa.
Niinpä!
Katso vaikka Robin Williamsia, Anthony Bourdainia, Aviciita, Chester Benningtonia, tai Chris Cornellia.
Miljoonia tilillä, miljoonien ihmisten rakastamia. Oman käden kautta lähtivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonta ”raha ei tuo onnea” ei pidä paikkaansa! Kyllä se muuten tuo onnea ja iloa.
Niinpä!
Katso vaikka Robin Williamsia, Anthony Bourdainia, Aviciita, Chester Benningtonia, tai Chris Cornellia.
Miljoonia tilillä, miljoonien ihmisten rakastamia. Oman käden kautta lähtivät kaikki.
Mistä päättelit, että olivat yhdenkään ihmisen rakastamia?
Miksi käytät itsemurhasta kiertoilmaisua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että marxilainen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ruvennut kirjoittamaan unissani aloituksia tänne? Kiitos kun teit työn puolestani.
Tosin, itselleni on ilmentynyt muitakin stressinlähteitä. Ja olen ollut huomaavinani, että sellainen johtaa niin syöpyneeseen itsetuntoon, että muilta saatu kohtelukin alkaa muuttua. Mikä taas pahentaa asiaa. Oudoille olen ilmaa, ja etäisemmät tuttavat ja muut joiden kanssa pitäisi toimia yhdessä, alkavat sekaantua asioihini, kenenkään kiinnostumatta niiden syystä. Ystävistä taas ei kuulu mitään. Kaupan kassat taas ovat muuttuneet ystävällisemmiksi. Herätän joko epäluottamusta tai sääliä. Joskus aitoa myötätuntoakin.
Ja mietin, että kaikki tämä on suoraa seurausta siitä alkuperäisestä ahdingosta. Eli taloudellisesta stressistä. Olin nuorena ihanteiden vallassa ja vihreä. Nyt olen marxilainen. Kunhan ikäkriisistä päästään ja miellyttämisenhalun rippeetkin karisevat, alkaa meteli.
Eli kun hoitaa raha-asiansa kuin hölmö idealisti, päätyy haaveeseen olla käsi syvällä kanssaihmisten lompakossa. Ei mitään uutta auringon alla. 😂
Jos sinusta korkeakouluun meneminen on hölmöä idealismia, niin minkäs teet. Taidat olla oikeassakin nykyisin. Ei koskaan tullut raha-asioita hoidettavaksi asti.
Voisi olla korkea aika luopua tuosta lompakkokäpälöintimielikuvastosta. Voi kääntyä itseään vastaan. Kas kun niitä lompakkoja jotkut harventavat oikein koneella. Vittuilet vieläpä ihmisille, jotka ovat olleet liian ylpeitä hakemaan edes sitä, mihin olisivat oikeutettuja. Oletko ihan varma, että sellainen on järkevää?
Mukava lukea näitä. Ihan kiinnostuksesta tein tämän kysymyksen. Lienee totta, että murheen määrä on vakio: vaikka talous olisikin kunnossa, voi tulla toisia huolia esimerkiksi ihmissuhteissa, jne. Voi olla, että jonain päivänä pääsen eroon talousongelmistani ja saamme velat maksettua. Kuvittelen, että silloin helpottaa, että vanne lakkaa kiristämästä päätä. Mutta voin asennoitua ihan toisinkin, jo nyt. Vaikka olen aina elänyt rahapulassa (pitkäaikaistyöttömyys) voin ryhtyä ajattelemaan elämästä toisin. Mikä on loppujen lopuksi tärkeää?
No mun vanhemmat ovat sellaisia. He ovat tehneet jo pitkään aktiivisesti vapaaehtoistyötä, varmasti se on osaksi tuon taloudellisen tilanteen ansiota.