Muita jotka eivät aio hakea tai ovat olleet hakematta minnekään lukion jälkeen?
Miten pärjäätte? Pystyykö tuilla elämään loppuelämänsä, onko se ihan karmeaa? Tarvin kokemuksia
Kommentit (16)
Kolmenkympin hujakoilla sua ketuttaa armottomasti, kun et mitään opiskellut, kela kyykyttää ja te-toimisto kyykyttää myös. Ei mitään toiveita nauttia omasta elämästä pikkupikkurahoilla.
Se mikä onnistui ennen ei vältämättä onnistu enää vuosine päästä. Oli aika, jolloin ylioppilas oli harvinainen näky koko kulmakunnalla ja seudulla ja edusti oppinutta nuorta, jolla oli hyvät mahdollisuudet edetä vaikka ja minne. Tänään taas ei edes maisteriksi opiskelu ole lupaus tai tae oikeastaan mistään. Mutta toki aina on ollut heitä, jota pärjäävät käymättä ja suorittamatta opintoja sen paremmin ja pärjäneet silti oikein hyvin ja mallikkaasti. Mutta paljon enempi heitä, joille elo on muodostunut verraten kuoppaiseksi ja haastavaksi kun opintojen puuttumisen lisäksi on usein saattanut puuttua vähän tai enempi muutakin, jonka turvin tai avulla pärjätä.
Olen nyt 30 ja jokseenkin kyllästynyt elämään tuilla. Suunnittelen opintoja, joskin työpaikan saaminen saattaa osoittautua mahdottomaksi, sillä CV ammottaa tyhjyyttään.
Ei tämä ole karmeaa ollut. Olen oppinut tulemaan toimeen vähällä ja ilahdun suuresti pienistä asioista, kuten uudesta (edullisesta) villakangastakista. Silti kaipaan elämääni sisältöä enemmän kuin sitä rahaa, ja siksi suunnittelen opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö tuilla elämään loppuelämänsä, onko se ihan karmeaa? Tarvin kokemuksia
On karmeaa.
Jos voisin kääntää kelloa niin olisin opiskellut itselleni ammatin ja mennyt työelämään.
Nyt tunnelin päässä näkyvä valo kuuluu junalle joka lopettaa kohta kärsimykseni.
Mieheni ei mennyt mihinkään lukion jälkeen. On nykyään töissä it-firmassa ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä 4,5 vuoden korkeakoulututkinnollani...
Tuksu on hyvä esimerkki tästä. Käypä lueskelemassa hymyn näätäpalstalta, miten sillä menee.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei mennyt mihinkään lukion jälkeen. On nykyään töissä it-firmassa ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä 4,5 vuoden korkeakoulututkinnollani...
Jos tämä on ihan lähiajalta, on miehelläsi käynyt mieletön tuuri, tai on huippulahjakas hommassaan. Toki, jos on perhefirma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei mennyt mihinkään lukion jälkeen. On nykyään töissä it-firmassa ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä 4,5 vuoden korkeakoulututkinnollani...
Jos tämä on ihan lähiajalta, on miehelläsi käynyt mieletön tuuri, tai on huippulahjakas hommassaan. Toki, jos on perhefirma...
Ei ole perhefirma ja mieheni on alle 30v. Hemmetin lahjakas on kyllä, mutta on varmasti tuuriakin mukana. Työtarjouksia on tosin saanut useammastakin paikasta, ja kyllä hän sellaisia jotain sertifikaatteja on työnantajan, aiemman ja nykyisen, kustantamana suorittanut millä sen alan ihmiset ilmeisesti osoittavat osaamistaan.
Ap, mun poika lähti samalle tielle. Tosin on taiteellinen ja tekee sitä mistä tykkää. Mutta elanto on tiukassa. Usein on ihan pa. Minä sitten laitan vähän rahaa. Tätä on jatkunut jo nelisen vuotta. Toivon, että poika herää todellisuuteen, ja hakeutuu jonnekin töihin tai opiskelemaan. Taiteilu käy harrastuksena, mutta ei elätä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mun poika lähti samalle tielle. Tosin on taiteellinen ja tekee sitä mistä tykkää. Mutta elanto on tiukassa. Usein on ihan pa. Minä sitten laitan vähän rahaa. Tätä on jatkunut jo nelisen vuotta. Toivon, että poika herää todellisuuteen, ja hakeutuu jonnekin töihin tai opiskelemaan. Taiteilu käy harrastuksena, mutta ei elätä.
Lopeta se rahan laittaminen.
Poikasi on aikuinen mies, jonka pitää tulla toimeen omillaan, eikä mamman hyysäämänä.
Minä lähdin lukion jälkeen suoraan siivoojaksi, opiskelu ei enää kiinnostanut millään tavalla ja halusin vain muuttaa omaan yksiöön omalla rahalla. Hyvin olen 10 vuotta pärjännyt mutta nyt haaveilen isommasta asunnosta ja siihen ei yksinelävän siivoojan palkka oikein riitä... joten lähdin opiskelemaan, jos sitten uuden työpaikan saisi ja vähän paremman palkan. Mua ei totta puhuen ole koskaan motivoinut "elämässä eteenpäin" muu kuin asumisen miettiminen, se että on kiva koti jossa viihtyy on tärkeintä koska koti on lempipaikkani. :D Rikkaudet tai urakehitys ei sinänsä tunnu tärkeiltä. Vaatimaton, mukava elämä "jossain ok työssä" on tavoitteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei mennyt mihinkään lukion jälkeen. On nykyään töissä it-firmassa ja tienaa huomattavasti enemmän kuin minä 4,5 vuoden korkeakoulututkinnollani...
Jos tämä on ihan lähiajalta, on miehelläsi käynyt mieletön tuuri, tai on huippulahjakas hommassaan. Toki, jos on perhefirma...
Kyllä IT-ala on edelleen sellainen, missä voi pärjätä ilman tutkintoja, jos osaa hommansa. Riippuu työnantajasta, miten paljon arvostaa tutkintoja. Töitä voi saada vaikkapa avoimen lähdekoodin projekteissa osoitetulla osaamisella tai tuttujen kautta.
up