Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia lääkärit ja hoitajat ei usko potilaitaan?
12.09.2018 |
Tuntuu, että tosi usein ongelmia vähätellään eikä oteta todesta. Niin kuin täältä netistäkin saa koko ajan lukea kuinka taaskaan lääkäri ei yhtään kuunnellut, psykologi ei usko potilaan ahdistukseen... Ja itsellänikin on kokemusta. Teininä tuli todella huono ja hylätty olo kun pitkän harkinnan jälkeen uskalsin mennä avautumaan kuinka sosiaaliset tilanteet pelottaa. Mua ei uskottu. Sanottiin että kaikki kunnossa, heihei.
Tiedän, että jotkun ihmiset havittelee lääkkeitä ja huomiota ja jotkun on luulosairaita, mutta oikeastiko niin monet että kaikkia tulee automaattisesti epäillä?
Omat ongelmat on tuskin kenellekään mikään lempi aihe puhua. Monilla vaatii kuukausien harkinnan ja rohkeuden keräämisen, että edes uskaltaa varata ajan täysin tuntemattomalle ihmiselle kertomaan ongelmastaan. Ja sitten kun tulee se "ei sua mikään vaivaa" valitettavan monet lopettaa avun hakemisen siihen, tää on tosi vaarallista. Eikö vain ole resursseja tai kiinnostusta hoitaa kaikkia potilaita? Mistä tämä johtuu?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Työ on liukuhihnatyötä. Liukuhihnalla tuotetaan aina samaa laatua, joka meidän tapauksessa on heikkolaatuisa roskaa. Status vaikuttaa, mutta nykyisin ei sentään kysytä tuloja siten kuin 1990-luvun lopulla.
Eikä tuoteta samaa laatua. Joku saa parempaa, moni huonompaa, usea asia leimataan millään lailla tutkimatta mt-ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yksilöä, yksittäistä henkilöä ei voi hoitaa "sekopäisyys todennäköisyys" -suotimen kautta."
Varsinkin epämääräisten ja hyvin monitahoisten oireiden kanssa on kyllä pakko ottaa huomioon se ihan kohtuullinen mahdollisuus että kyse on psykosomaattisista oireista. Myös stressi, päihdeongelmat ja uupumus voivat aiheuttaa hyvin hankalasti diagnostisoitavia oireita.
Ok, näin persus edellä puuhun -lähestymistavalla, ei mikään ihme, että jää sairaudet diagnosoimatta. Ottaen huomioon monen lekurin surkeat ihmisten kohtaamistaidot, autismi ja huonot sosiaaliset taidot.
Ihan oikeasti, surkeaa. Surkeaa.
Potilaana, jatkossa, todennäkösyydet huomioonottaen, minun on valitettavasti suhtauduttava lääkäreihin autistinen ja kohdeltava heitä sen mukaan. Olen todella pahoillani, mutta näin se vaan on.
No can do, voi voi. Pakko ottaa huomioon.
Tässäpä juuri klassinen esimerkki vaatija-pölvästistä.
Sinun oireidesi taustalla suljetaan vakavat syyt pois, sen jälkeen tuolla asenteella saat (ja ansaitset) pärjätä yksinäsi.
Jos asenteesi on tuo, miksi kuvittelet että joku ammattilainen jaksaa kanssasi tehdä yhteistyötä eemmän kuin on pakko?
Koska ei siellä ole rahaa hoitaa ketään. Mieluummin vähätellään oireita ja lähetetään kotiin syömään Buranaa.
Osaa ei uskota. Kun potilaalla todetaan maksakirroosi ja alkoholinkäyttöä kuvaavat laboratorioarvot ovat tapissa, mutta potilas kieltää alkoholinkäytön (kuten yleensä kieltävät), niin lienee syytä olla uskomatta.
Lääkärit kun eivät hekään tiedä kaikkea, minkä itse laskisi ihan perusasiaksi. Kahta varvastani poltti ja sattui aina parin kilometrkin kävelyn jälkeen. Työterveyslääkäri kehtasi ehdottaa että siellä on sukka mytyssä! Hyvä etten sanonut pahasti siihen. Laittoi tuo sentään jalkaröntgeniin joskin ei siellä mitään löytynyt. Ehkä nyt jalkapöydän madaltumista.
Pääsin myöhemmin fysioterapeutille. Hänellä oli vastaus tilanteeseeni, kun kerroin että nämä kaksi varvasta kipuilevat kun kävelen. Vastaus: mortonin neurooma. Se ilmenee ja oireilee yleensä justiinsa näissä kahdessa varpaassa. Siellä on jänteet jumissa. Sain myös neuvoja miten voin toimia ja helpottaa kipua. Toimii!
Ei aina kannata tyytyä sen yhden lääkärin tai terveydenhuollon henkilön höpötyksiin. Jollain toisella on aina enemmän tietämystä juuri siihen sinun vaivaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Serkkuni söi masennuslääkettä pari vuotta ja dagnoosi oli masentunut anorektikko,hänestä tehtiin myös lasu ja pelkäsi koko ajan että poikansa otetaan pois . On yh.
Kummasti paranivat "masennus ja anoreksia," kun silmät pullistuvat päästä kuin mopsilla ja tuli pahoja rytmihäiriöitä,tässä vaiheessa alettiin viimein tutkia ja KUUNNELLA potilasta. Pahaksi päässyt kilpirauhasen vajaatoiminta. Vai liika? No kilpirauhasen ongelma kuitenkin.
Kannattaa käynnillä ottaa puheeksi aihe mikä vaivaa, esimerkiksi mielenterveysongelma.
Seuraavalla käynnillä sitten kiistää koko juttu, varsinkin jos on somaattisia oireita. Yhtäkkiä pääsetkin mielenterveystutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi jos itse epäilee esimerkiksi kilpirauhasen ongelmia, niin sellaisen voi kertoa olevan esimerkiksi äidillä vastaavin oirein. Ei sitä kukaan voi tarkistaa ja sitten myöhemmin voi sanoa, että olikin ymmärtänyt äidin terveysongelman väärin
Julkisellapa hoidetaan, uniikit lumihiutaleet menkööt yksityiselle.