Mitä kuolemasi jälkeen?

Toivon että viimeistään silloin stressi loppuu.

Nousen tuhkasta kuin Feeniks ja laskeudun taivaista rankaisemaan kaikkia! Tuomiopäivä!

Vierailija kirjoitti:

Mitä uskot itsellesi tapahtuvan kuolemasi jälkeen?

Itse uskon sieluni vain vapautuvan maallisesta, ajallisesta ruumiistani. Tämän jälkeen uskomukseni mukaan pääsen vaeltamaan ikuisesti muiden henkiolentojen joukossa. Mikäli uskomukseni osuu oikeaan, pääsen siis myös tapaamaan kipeästi kaipaamiani jo keskuudestamme poistuneita henkilöitä.

Toivon, että jotakin tapahtuisi, mutta uskon, että tietoisuus vain päättyy. Tuntuu varmaansamalta kuin syvää unta nukkuessa, enpä minä siinä nukkuessa ole pohtimassa että "voi kun heräisin jo, tylsää tämä nukkuminen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus sammuu eikä ole enää mitään.

Asiaa ei ole todistettu, kuten ei myöskään, että tietoisuus, sielu tms. jäisi eloon. Kaikki uskomukset siis yhtä oikeita.

Höpöhöpö. Kyllä se tietoisuus loppuu siihen elämän loppuun, uskomukset on silkkaa roskaa.

Miten asia on sitten todistettu, jos tieteen keinoin ei kyetä luomaan tietoisuutta? Uskoisin, mikäli tiede kykenisi luomaan tietoisuuden ja näin osoittamaan, että tähän se nyt sitten loppui, kun kuolema tuli.

Öhö öhö.

Tietoisuus on kyettävä luomaan ja sen avulla todistamaan asia, olit mitä mieltä tahansa. Vai millä tavalla mielestäsi tietoisuuden kuoleminen tai olemassaolo sitten todistetaan, ellei tietoisuuden tutkimisella, kun sen ympäriltä on ihminen tms. organismi kuollut ensin fyysisesti?

Toivon pääseväni taivaaseen ja tapaavani Jeesuksen ja edesmenneet rakkaat.

Siirryn hetkeksi lähteeseen, eli osaksi maailmansielua jossa minut ottaa vastaan läheiset jotka eivät ole menneet eteenpäin.

Sitten valitsen seuraavan inkarnaation.

Nykyisessä elämässäni halusin syntyä perheeseen johon oli kauan odotettu prinsessaa, se oli hienoa. Mutta halusin kokea myös haasteita.

Muistin lapsena edellisestä elämästäni espanjan kielen, eristäytyneisyyen ja kummallisia viehtymyksiä joita vanhemmat ihmettelivät. Kävin yksin kaupassa ennenkuin täytin 4v ja olin tinkinyt hinnoista.

Seuraavaksi haluaisin syntyä kohtaloon joka on papillinen, ainakin uskonnollinen ja mieheksi. Kohdata yksinäisyyden ja yksinkertainen mutta pelkkää ambitiota ja filosofiaa.

"If there is a quantum code for all things, living and dead, then there is an existence after death (speaking in purely physical terms). Dr. Hans-Peter Dürr, former head of the Max Planck Institute for Physics in Munich, states that, just as a particle “writes” all of its information on its wave function, the brain is the tangible “floppy disk” on which we save our data, and this data is then “uploaded” into the spiritual quantum field. Continuing with this analogy, when we die the body, or the physical disk, is gone, but our consciousness, or the data on the computer, lives on."

http://www.messagetoeagle.com/quantum-physics-may-proved-life-death-qua…

Kvantit tietävät, kun niitä tarkkaillaan eli siis niiden luonnetta havainnoidaan. Sen sijaan ne käyttäytyvät täysin eri tavalla, kun niitä ei tarkkailla/ havainbnoida. Se on jonkinlaista tietoisuutta. Asia on hämmästyttäbvä.

Ihminen muuttuu minun mielestäni kuoltuaan henkiolennoksi, joka pysyy liikkumaan ajassa ajattomassa. Tiedän, että on joku korkeampi voima, joka tätä koko systeemiä pyörittää. Tuo voima ei ole mikään ns. uskovaisten jumala, jota pitäisi palvoa. Mitään helvettiä, johon jotkut mielestäni sairaat ihmiset uskovat, ei tietenkään ole olemassa. Tämä koko maailmankaikkeus on niin ihmeellinen juttu, että tiedemiesten on ihan turha yrittää ottaa asioista selvää. He eivät oikeastaan tiedä yhtään mitään, vaikka kaikenlaisia teorioita esittävät.

Minulle on itselleni sattunut aivan kummallisia asioita. Tässä yksi niistä: Kun isäni oli kuollut ja olimme hakeneet hänen ruumiinsa keskussairaalasta oman seurakunnan ruumishuoneelle ja ruumisauto sitten poikkesi matkalla sinne isän kotipihaan, jonne oli naapureitakin kokoontunut. Seisoimme kaikki hetken siinä ruumisauton äärellä. Kun sitten palasimme sieltä kirkkoreissultamme isän ja äidin kotiin, ja äiti meni makuuhuoneeseensa, niin sinne syttyi valot itsestään. Äiti ihan säikähti ja kertoi sitten, että nuo valot eivät olleet aikoihin toimineet. Isä oli yrittänyt selvittää itse, että mikä oli vikana, mutta ei ollut pystynyt asiaa korjaamaan. Äiti kertoi, että he olivat päättäneet, että kun syksy tulee, niin tilataan sitten sähkömies korjaamaan. No me äidin kanssa puhuimme sitten, että isä taisi nyt käydä korjaamassa ne valot sillä aikaa kun me olimme seisoneet siinä arkun vieressä pihassa, kun hän osaa nyt siellä toisella puolella ollessaan varmaan jo vaikka mitä. Yksi veljistäni (insinööri) alkoi meitä toppuuttelemaan ja selittelemään, että mistä tuo sähköilmiö nyt johtui. Mutta äiti vain sanoi, että eihän valot nyt voi noin vain yhtäkkiä itsestään syttyä kun hän ei koskenut katkaisijaan.    Myös koirani, joka kuoli puolisen vuotta sitten, on antanut ihan selviä merkkejä itsestään. Että kaikki on hänellä hyvin, älkää surko.

Palaan sinne mistä tulinkin. Eli kaikki fysiologiset toimintani lakkaavat ja hajoan lopulta atomeiksi ja molekyyleiksi.

Tämä elämä on alunperinkin vain yksi outo sattuma lukemattomien joukossa tässä universumissa. Jos hedelmöityshetkelläni munasoluun olisikin ehtinyt ensin se viereinen siittiö, minua ei olisi koskaan ollutkaan vaan syntynyt yksilö olisi ollut veljeni tai sisareni.

Hyvin yksinkertaista.

Paitsi jos tämä kaikki onkin pelkkää simulaatiota. Sitten jää nähtäväksi, miten koodinpätkälleni käy jatkossa eli tuhotaanko se vai muokataanko ja käytetäänkö uudelleen. Ja kuka tai mikä sen tekee, sitäkään ei voi tietää. Uskon, ettei lajimme (kuten ei todennäköisesti mikään muukaan laji maailmankaikkeudessa) koskaan saa selville universumin ja olemassaolon todellista luonnetta.

Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen keho rajoittaa todella paljon ihmisen toimintaa. Itse miettinyt myös, onko kuoleman jälkeen esimerkiksi mahdollista liikkua koko maailmankaikkeudessa.

Ihmisen kehoon kuuluvat myös aivot.

Sielusi asuu toimivissa aivoissasi.

Kun ne sammuvat, se on adjö sitten.

Hauska ajatusleikkihän tuo postauksesi on.

Arto Paasilinna kirjoitti tuolta pohjalta hauskan kirjan "Herranen aika".

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää, sen olemasssaolon loppuminen on mahdottomuus. Aivot eivät siis tuota tietoisuutta, vaan se on niistä erillinen asia.

Täysin väärin, mitään tietoisuutta ei jää kun sähkökemiallinen toiminta loppuu.

Toki voit mullistaa joutessasi koko nykytieteen todistamalla että asia ei olekaan näin. Jään odottamaan...

Synnyn itikkana uudelleen ja tuun imemään teijän verisuonia perjantai öisin kello 05:00

Aika lapsellista ajatella että tietoisuus tai mikä ikinä jatkuisi ikuisuuksiin vain koska ajatus siitä että kaikki loppuu kuin seinään ei ole kliffaa. Kaikki päättyy kun kuolee. Hampaat on hyvä muistutus kuolevaisuudesta, ne kun mätänee ja irtoaa (tai irrotetaan) niin eivät kasva takaisin. 

Yodan urkusoolo.