Lue keskustelun säännöt.
Nykyään lapset viedään autolla kouluun
12.09.2018 |
Vaikka matka olisi alle 2 kilometriä.
Muistan yhden iltapäivän, kun itse kävelin koulusta kotiin 4,5km matkan kaatosateessa. Aika lähellä koulua isäni meni autolla kotiin ja ajoi ohi. Silloin ei ollut kännyköitä. Yritin huitoa ja huutaa, että ottaisi kyytiin, mutta hän vain vilkutti takaisin.
Kotona kysyin isältä miksi ei ottanut kyytiin. Hän vain naureskeli ja sanoi: ”Koulumatkat kuuluu kävellä, ei niitä autolla kuljeta. Ja minähän vilkutin sulle takasin. Reippaastihan sinä kävelit ton matkan.” Myöhemmin isä vielä sanoi, että hänen lapsuudessaan ei olisi tullut mieleenkään pyytää autokyytiä vanhemmilta.
Aamuisinkaan en päässyt autokyydillä kouluun, vaikka äiti oli viereisessä koulussa töissä ja meni aina kouluni ohi. Äiti kulki joinain päivinä pyörällä, mutta kulki myös autolla. Itse en halunnut pyöräillä, kun jouduin menemään keskustan läpi kouluun ja aamuisin oli niin vilkas liikenne.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vaarallisinta koulumatkalla on koulujen parkkipaikat. Lattemammat ajaa puolisokeina ripsiliimat sulaneina ja kiire on kova salille ulkoiluttamaan puhelinta. Siinä on vaan lapset tiellä että ehtii instailemaan.
Parkkipaikka ongelmat alkoivat joskus 80-90-luvulla, kun yhteiskuljetuksen matka nostettiin 5km. Joka varmasti on liian pitkä matka, jos on sateinen, tuulinen tai kylmä ilma. Ennen yhteiskuljetus järjestettiin, jos matka oli yli 3km.
Tosin, jossakin paikkakunnilla on nyt huomattu ongelmat ja lapsi saa yhteiskuljetuksen, jos vanhemmat sen maksavat. Aikoinaan yhteiskuljetuksen rajaaminen perustui säästösyihin, eikä lapsen parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeen todellisuudesta käsin puhut yleistävästi? Itse kun katson vähän ympärilleni niin aamuisin pyöräileviä, käveleviä tai bussilla kulkevia lapsia ja nuoria reput selässä on ruuhkaksi asti. Tämä kyllä kaupungissa ja E-Suomessa.
Ja olen kyllä asunut pikkupaikkakunnallakin ja sielläkään "kaikki" eivät kulje kyydillä. Miten töissäkäyvät vanhemmat muka kuskaisivat lapsia, työajallako?
Mun lapset kulkee pyörällä 2.5 km matkan, tänään pienessä sateessakin. Haluamme että pyöräilevät: vasta oli Ylellä, että oppimistulokset paremmat niillä, jotka ulkoilevat koulumatkat.
Lapdi olisi matkan puolesta hyvin voinut kävellä kouluun.Pakotin bussiin turvallisuuden takia.
Täällä Turussa pitää jopa ohjeistaa vanhempia, kuinka niitä kultamussukoita pitäisi autolla kouluun tuoda, koska meno on kuin villissä lännessä. En ihmettelisi, vaikka osa ajaisi suoraan koulun pihaan ja oven eteen, ettei mukulan vaan tarvitse kävellä yhtään ylimääräistä metriä. No, kunhan ensimmäinen lapsi jää auton alle niin ehkä meininki muuttuu, sitä odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin syy on koulujen lakkauttamiset, jolloin koulumatkat ovat aivan liian pitkät.
Harva ainuinenkaan suostuisi kävelemään 10km päivässä, kun huomioidaan Suomen ilmasto, kun pakkasta voi olla 30astetta, pimeää, sateista, jota lisää tuulen purevuus, joka nostaa kylmyyttä monta astetta.
Meillä ei ole autoa. Ei mulla ole koskaan ollut. Olen yli 40 v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset kulkee pyörällä 2.5 km matkan, tänään pienessä sateessakin. Haluamme että pyöräilevät: vasta oli Ylellä, että oppimistulokset paremmat niillä, jotka ulkoilevat koulumatkat.
Eilen pistin bussilla kun ukkosti, matkaa 1,7km suorinta ja vaarallisinta tietä. Normaalisti pyöräilee 2,5km. Ja talvella kun pyöräkelejä ei ole ja aamut pilkkopimeitä vien 8-aamuina ja menee bussilla 9-amuiksi. Iltapäivällä kävelee sen 2,5km valoisassa.
Mutsi yritti mulle 80-luvulla ehdottaa että menisin yläasteella koulubussilla 9km kun hän ajaa autollaan vartin myöhemmin sinne samaan kouluun. Ei sitten kuitenkaan osannut perustella miksi ja mun ei tarvinnut yhteisinä aamuina seistä täpötäydessä bussissa.
Mä ja mun sisarukset käveltiin/pyöräiltiin kouluihimme joka säässä. Bussit eivät kulkeneet järkevästi, äiti oli kortiton ja isä reissutöissä. Emme vaurioituneet.
Kun omien lasteni kouluaika koitti muutimme paikkaan jossa koulu turvallisen koulumatkan päässä. Ei autotien ylityksiä vaan pelkkää kävelyreittiä n 1km matka suuntaansa.
Ei ole pakko muuttaa siihen velkanukkumalähiöön jossa ylitäydet alakoulut ovat 5 km päässä. Kuka ajattelee turvallista lapsuutta ja kuka kivitalostatusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ja mun sisarukset käveltiin/pyöräiltiin kouluihimme joka säässä. Bussit eivät kulkeneet järkevästi, äiti oli kortiton ja isä reissutöissä. Emme vaurioituneet.
Kun omien lasteni kouluaika koitti muutimme paikkaan jossa koulu turvallisen koulumatkan päässä. Ei autotien ylityksiä vaan pelkkää kävelyreittiä n 1km matka suuntaansa.
Ei ole pakko muuttaa siihen velkanukkumalähiöön jossa ylitäydet alakoulut ovat 5 km päässä. Kuka ajattelee turvallista lapsuutta ja kuka kivitalostatusta?
Me ostettiin okt n. 1.3km koulusta ja päiväkoti oli 900m päässä ja ei mennyt kuin pari vuotta kun päiväkoti osoittautui homeloukuksi ja siitä vuoden, kun koulu suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi. Ja asunnon myyminen olisi todella haasteellista, kun ei ole lähellä päiväkotia, eikä koulua.
Ei se aina ole omavalinta, niin kuin annat ymmärtää ja se voi kohdata ketä tahansa ja ylpeyskin voi käydä lankeemuksen edellä.
Nyt meidän alakoululaisella koulumatka on 4.8 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeen todellisuudesta käsin puhut yleistävästi? Itse kun katson vähän ympärilleni niin aamuisin pyöräileviä, käveleviä tai bussilla kulkevia lapsia ja nuoria reput selässä on ruuhkaksi asti. Tämä kyllä kaupungissa ja E-Suomessa.
Ja olen kyllä asunut pikkupaikkakunnallakin ja sielläkään "kaikki" eivät kulje kyydillä. Miten töissäkäyvät vanhemmat muka kuskaisivat lapsia, työajallako?
Samaa mieltä sun kanssa. Itse asun Espoossa, ja oma lapsi on koulussa, joka on 9km päässä kotoa eli varsinkin 8:n aamuina vien hänet töihin mennessäni. N. 2km ennen koulua alkon skeittaavaa, pyöräilevää ja jalankulkevaa lasta olla kevyenliikenteen väylät täynnään. Oma lapsi bongasi 5 oman luokkansa oppilasta siinä ajomatkalla. Ja parkkisella, johon lapsen jätin, mä olin ainoa autolla lapsen kouluun tuonut vanhempi, 10min ennen koulun alkua oltiin siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin pienessä kaupungissa. Jos joku tuotiin autolla kouluun se kyllä kiinnitti huomion. Yleensä lähes 100% kaikki tuli kouluun jalan tai pyörällä.
Vierailija kirjoitti:
Mä ja mun sisarukset käveltiin/pyöräiltiin kouluihimme joka säässä. Bussit eivät kulkeneet järkevästi, äiti oli kortiton ja isä reissutöissä. Emme vaurioituneet.
Kun omien lasteni kouluaika koitti muutimme paikkaan jossa koulu turvallisen koulumatkan päässä. Ei autotien ylityksiä vaan pelkkää kävelyreittiä n 1km matka suuntaansa.
Ei ole pakko muuttaa siihen velkanukkumalähiöön jossa ylitäydet alakoulut ovat 5 km päässä. Kuka ajattelee turvallista lapsuutta ja kuka kivitalostatusta?
Kouluja voidaan lakkauttaa myös kun talo on jo rakennettu. Pitääkö sitten taas muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, miksei kukaan ole ottanut esiin niinkin isoa osa-aluetta koulu- ja harrastusmatkoissa kuin lasten liikkuminen. Olen itse 90-luvun lapsia, ja meille oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus kulkea jalan tai pyörällä kouluun ja harrastuksiin, ja kesät tuli pyöräiltyä milloin kaverille ja milloin uimaan. Lisäksi leikimme huomattavasti enemmän ulkona kuin nykylapset. Lasten arkiliikunta on merkittävästi vähentynyt, kun lapset kuljetetaan (toki ilman muuta myös olosuhteidenkin pakosta) kouluun, passiivinen aika on lisääntynyt, ja vaikka lapset harrastavatkin ehkä aikaisempaa systemaattisemmin erilaisia liikuntalajeja, se pari tuntia viikossa ei millään riitä korvaamaan arkiliikunnan tuomaa liikuntamäärää.
Toki tulevaisuudelta odotan henk.koht. paljon, kun peleistä on tullut aikaisempaa aktiivisempia (esimerkiksi kehonliikettä hyödyntävät virtuaalipelit) ja esim. tilasuunnittelussa on otettu liikkuvuus aiempaa enemmän huomioon. Ymmärrän, että olosuhteet rajaavat luonnollisestikin liikkumisen mahdollisuuksia, mutta jos suinkin on mahdollisuus, lasta kannattaa todellakin kannustaa arkiliikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ja mun sisarukset käveltiin/pyöräiltiin kouluihimme joka säässä. Bussit eivät kulkeneet järkevästi, äiti oli kortiton ja isä reissutöissä. Emme vaurioituneet.
Kun omien lasteni kouluaika koitti muutimme paikkaan jossa koulu turvallisen koulumatkan päässä. Ei autotien ylityksiä vaan pelkkää kävelyreittiä n 1km matka suuntaansa.
Ei ole pakko muuttaa siihen velkanukkumalähiöön jossa ylitäydet alakoulut ovat 5 km päässä. Kuka ajattelee turvallista lapsuutta ja kuka kivitalostatusta?Me ostettiin okt n. 1.3km koulusta ja päiväkoti oli 900m päässä ja ei mennyt kuin pari vuotta kun päiväkoti osoittautui homeloukuksi ja siitä vuoden, kun koulu suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi. Ja asunnon myyminen olisi todella haasteellista, kun ei ole lähellä päiväkotia, eikä koulua.
Ei se aina ole omavalinta, niin kuin annat ymmärtää ja se voi kohdata ketä tahansa ja ylpeyskin voi käydä lankeemuksen edellä.
Nyt meidän alakoululaisella koulumatka on 4.8 km päässä.
Ei tuosta katkerosta kannata välittää. Sillä on lapsena ollut yksi lelu ja sekin patterin välissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksei kukaan ole ottanut esiin niinkin isoa osa-aluetta koulu- ja harrastusmatkoissa kuin lasten liikkuminen. Olen itse 90-luvun lapsia, ja meille oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus kulkea jalan tai pyörällä kouluun ja harrastuksiin, ja kesät tuli pyöräiltyä milloin kaverille ja milloin uimaan. Lisäksi leikimme huomattavasti enemmän ulkona kuin nykylapset. Lasten arkiliikunta on merkittävästi vähentynyt, kun lapset kuljetetaan (toki ilman muuta myös olosuhteidenkin pakosta) kouluun, passiivinen aika on lisääntynyt, ja vaikka lapset harrastavatkin ehkä aikaisempaa systemaattisemmin erilaisia liikuntalajeja, se pari tuntia viikossa ei millään riitä korvaamaan arkiliikunnan tuomaa liikuntamäärää.
Toki tulevaisuudelta odotan henk.koht. paljon, kun peleistä on tullut aikaisempaa aktiivisempia (esimerkiksi kehonliikettä hyödyntävät virtuaalipelit) ja esim. tilasuunnittelussa on otettu liikkuvuus aiempaa enemmän huomioon. Ymmärrän, että olosuhteet rajaavat luonnollisestikin liikkumisen mahdollisuuksia, mutta jos suinkin on mahdollisuus, lasta kannattaa todellakin kannustaa arkiliikuntaan.
Sun lapsuudessa autokanta oli huomattavasti pienempi, jolloin koulumatkat olivat turvallisia. Myös pyöräteiden ja jalkakäytävien huoltoon panostettiin enemmän.
Samoin kehäkolmosen ulkopuolella myös julkinen liikenne vielä toimi hyvin, toisin kuin nykyään. Samoin lähikouluja oli kaikkialla, nyt ne on lakkautettu ja lasten koulumatkat pidentyneet.
Joku 5km koulumatka kävellen, joka on hyvin yleinen, on aivan liian pitkä käveltäväksi, jos on sateinen tai kylmä sää ja vie kohtuuttomasti aikaa.
Minusta kohtuullinen koulumatka olisi 2-3km suuntaansa ja harvat aikuisetkaan kävelevät 5km työmatkoja, vaan valitsevat auton tai julkisen liikenteen.
Lapsien liikkumattomuuteen syy usein löytyy liian pitkistä koulumatkoista, jotka ovat yleisiä, toisin kuin ennen, kun kouluja oli jokaisessa asuinlähiössä ja koulumatkat lyhyet.
Ei o-ole kun kes-ki-te-tään