Mistä voin tietää, olenko ruma?
Täällähän on monikin sanonut, kuinka tietää olevansa ruma tai kaunis tai mitä ikinä. Minä en vain tiedä. Kun katson itseäni peilistä, en osaa sanoa, onko nainen sen takana kaunis vai ruma. Mistä sen tietää? Olen kai liian turtunut omaan peilikuvaani, kun en osaa sanoa.
Kommentit (18)
Lyhyesti sanottuna: ellet tiedä oletko kaunis vai ruma, olet luultavasti peruskaunis. Harva ihminen on oikeasti sanan varsinaisessa mielessä ruma! Se vaatii jo todella huonoa tuuria geenien kanssa, sekä kyvyttömyyttä olla edukseen (peseytyä, pukeutua yms).
Olet luultavasti viehättävä ja voisit olla kauniskin mikäli opettelet pukeutumaan ja laittautumaan nätiksi.
Laittamalla kuvan se selviää nopeasti, mielellään alastonkuvan.
Jokasella on oikeesti erilaisia ulkonäkömieltymyksiä ja toiset rakastaa isoja neniä kun toiset taas vihaa niitä yms. Ei ketään oikeestaan voi edes sanoa rumaksi.
Kauniit ihmiset kyllä tiedostavat kauneutensa jo hyvin varhaisesta iästä lähtien.
Jos saa usein kuulla olevansa ruma ja hyyyiii tuntemattomilta ihmisiltä, niin silloin on melko varmaa että on itse asiassa harvinaisen hyvännäköinen. Sellaista se kateus on - haukutaan rumaksi kun on kaunis, ja jos ei sanota mitään niin on mitäänsanomattoman näköinen. Rumia ihmisiä ei juuri ole.
Vierailija kirjoitti:
Kauniit ihmiset kyllä tiedostavat kauneutensa jo hyvin varhaisesta iästä lähtien.
Lapsena/teininä rumasta voi usein kasvaa kaunis tai komea aikuinen. ;)
Ainoastaan sen, että onko kaunis tai komea voi helposti tietää ja sen tietää siitä, että naiset/miehet katsovat sua silmiin ja hymyilevät, esim. baarissa. Tai sitten muualla katsovat pitkään sinua silmiin.
Mut sitä ei sit pysty niin helposti itse päättelemään onko, peruskaunis vai ruma, koska lähinnä noi yllämainitut vie aina ne suurimmat huomiot.
Mutta vaikka olisikin ulkoisesti ruma yms., niin se ei 99 % tapauksissa ole mikään este esim. parisuhteen saamiselle, täyspainoiselle ja yhtä onnelliselle elämälle, kuin kauniilla tai komealla ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Jos saa usein kuulla olevansa ruma ja hyyyiii tuntemattomilta ihmisiltä, niin silloin on melko varmaa että on itse asiassa harvinaisen hyvännäköinen. Sellaista se kateus on - haukutaan rumaksi kun on kaunis, ja jos ei sanota mitään niin on mitäänsanomattoman näköinen. Rumia ihmisiä ei juuri ole.
Varmaan sitten olen melko tavallinen, ei minua ole kukaan koskaan haukkunut rumaksi. Lukuunottamatta sitä kertaa, kun ala-asteella eräs poika jota en edes kunnolla tuntenut sanoi, että olen yhtä ruma kuin piirustukseni (olin tehnyt omakuvan).
1. Minkä näköisiä ystäväsi ovat elämäsi aikana olleet? Esim. kouluaikoina kuuluitko nättiin, tavis- vai "rumien" porukkaan?
2. Miten helppoa sinun on ollut löytää kumppaneita? Minkä näköisiä? Minkä näköisiä kumppaniesi exät ovat olleet?
3. Huomataanko sinut baarissa helposti vai oletko näkymätön?
4. Koetko, että sinua on elämässäsi rakastettu ehdottomasti ja hyväksytty omana itsenäsi? Vai koetko, että sinun on koko ajan nähtävä vaivaa sen eteen, että sinut hyväksytään?
5. Oletko saanut helposti töitä asiakaspalvelualoilta, JOS olet hakenut sellaisiin?
Vierailija kirjoitti:
1. Minkä näköisiä ystäväsi ovat elämäsi aikana olleet? Esim. kouluaikoina kuuluitko nättiin, tavis- vai "rumien" porukkaan?
2. Miten helppoa sinun on ollut löytää kumppaneita? Minkä näköisiä? Minkä näköisiä kumppaniesi exät ovat olleet?
3. Huomataanko sinut baarissa helposti vai oletko näkymätön?
4. Koetko, että sinua on elämässäsi rakastettu ehdottomasti ja hyväksytty omana itsenäsi? Vai koetko, että sinun on koko ajan nähtävä vaivaa sen eteen, että sinut hyväksytään?
5. Oletko saanut helposti töitä asiakaspalvelualoilta, JOS olet hakenut sellaisiin?
En ole ap, mutta pakko tuohon ekaan sanoa: meidän koulussamme eivät ryhmät jakautuneet rumuuden perusteella. Idea oli sellainen, että kaikkein äänekkäimmät, jotka pälpättivät koko ajan ja olivat muutenkin johtajatyyppejä, olivat suosittuja. Eräskin melko ruma tyttö oli tässä suosittujen porukassa. Seuraavassa porukassa olivat tavikset. Seuraavassa hiljaiset ja rauhalliset, vetäytyvät. Tästä porukasta muistan yhden todella kauniin tytön, hän oli hyvin kaunis. "Alimpaan" kastiin kuuluivat oudosti tai epätavallisesti käyttäytyvät. Peruskoulun kastijaottelu on oikeasti verrattavissa keskiaikaan, melko pelottavaa ja kamalaa.
Katso peiliin. Katso naamaasi. Ovatko silmät kaukana toisistaan? Posket pulleat? Silmät pienet? Sitä ei vain voi saada selville jos ei katso itseään rehellisesti silmiin.
Menemällä passikuvaukseen:D;)
Sen jälkeen et mene viikkoon peilin eteen edes vilkaisemaan, miltä näytät!
Katsot peiliin ja menet samalla seisoskelemaan puntarille! Jos viisari osoittaa likellä satasta, niin siinähän se!
Mitäs jos naama on vielä ihan siedettävän näköinen, mutta kaula, millä sen saa muutettua, jos sekin on ajan myötä muuttunut ja on läskiintynyt???
Ei lyhyt kaula veny millään jumpalla ns.joutsenen kaulaksi, jos se ei sitä ole ollut alunperinkään tai jos joskus nuorempana likkana on ollutkin hoikempi, niin taatusti likempänä kuuttakymppiä kaula kuin kaula muuttuu, alkaa tulla semmonen kalkkunan oloinen ryppyinen......:)
vaikutat tosi söpöltä ku puhut ittestäs tollee
Vakavasti: älä ajattele asiaa. Elä elämääsi.
Kevyemmin: kun olin elämäni ensimmäisellä viikon vaelluksella jossa ei tullut nähtyä omaa peilikuvaansa missään vaiheessa, tavallaan "unohdin" ulkonäköni ja nautin olostani ja luonnosta. Kun sitten katsoin peiliin ensimmäisen kerran viikon tauon jälkeen, totesin että olen kyllä aika hirveän näköinen: aknearpia suurina monttuina poskissa ja otsalla, epäsymmetrinen nenä ja huulet, toinen silmä mallia mulko... Olisi ehkä pitänyt jäädä sinne tunturiin.