Isäni kertoi minulle äidistäni jotain mitä en tiennyt

Katkeruus on kova tauti. Ehkä äitisi on taistellut isääsi kohtaan tuntemaansa katkeruuttaan vastaan onnistuen välillä paremmin ja välillä huonommin?

Minä en kyllä edes uskoisi kaikkea.

Eroperheen vanhempana on oikeasti vaikeaa monella tapaa. Etenkin, kun puhutaan lapsen toisesta vanhemmasta. Haastavaa puhua hänestä hyvää tai neutraalisti, kun on itse kokenut paljonkin negaa. Joksus ajattelin, että sitten joskus taustoitan asioita enemmän, kun lapset ovat aikuisia, vaan enpä vieläkään viitsi. Harmi vaan, ettei toinen vanhempi ole samalla tasolla.

Vaikka joku tulee vanhemmaksi, se ei tarkoita, että ihminen välttämättä tulee kypsemmäksi. Eron yhteydessä, etenkin jos syynä on esim. pettäminen, halutaan se kostaa sille toiselle ja siinä ohella se lapsi on collateral damage. Ehkäpä sitä jopa perustellaan itselleen, ettei lapsen tarvitse olla moisen petturin kanssa tekemisissä, vaikka kahden aikuisen välisen suhdeasiat eivät millään muotoa saisi näkyä lapselle. Jotkut ovat melko lapsellisia, näkevät asiat hyvin mustavalkoisesti (paha ihminen, hyvä ihminen), vaikka niin ei tietenkään mikään ole. Moni äiti on suutuspäissään rikkonut lapsen suhteen isään ja näin ollen aiheuttanut omalle lapselleen paljonkin haittaa, mutta pitää sitä täysin oikeutettuna. Minkäs teet, ei kaikista ole vanhemmaksi. 

Eivät vanhemmat tietenkään pidä toisistaan, siksihän he ovat eronneet.

Ihmiset näkevät ja kokevat asiat eri tavalla. 

Esimerkiksi täysin pakollisen kotitöiden tekemisestä miehillä ja naisilla on eri käsitys. Osa haluaa, että vaatteet ripustetaan naulakkoon tai viikataan tuolille ja toisten mielestä likaiset vaatteet on hyvä heittää pölyiselle lattialle. Pyykkikoria ehdottava henkilö on nalkuttaja.

Äiti jätti aikoinaan isän ja puhui hänestä meille lapsille ystävällisesti ja kohteliaasti. Isä vihaa ja halveksii edelleen äitiä, vaikka erosta on ikuisuus. Kuka toimii mitenkin.

Miksi palstalla on vaikea hyväksyä, että lapsen äiti onkin voinut olla se hankala ja katkera ihminen? Tässä maassa on tuhansia eroisiä, jotka halustaan huolimatta eivät saa olla osa lapsensa elämää. On vain kohtuullista, että nämä lapset saavat joskus kuulla totuuden omasta vanhemmastaan.

Minäkin olen eroperheen lapsi. Muistan kuinka ahdistavaa oli, kun äiti kertoi isästä asioita ja isä kertoi äidistä asioita, enkä todellakaan tiennyt että kumpaa nyt pitäisi uskoa kun kertomukset ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Olin n. 10v kun vanhemmat erosivat, kyllä siinä vanhemmallakin lapsella menisi pää sekaisin kun joutuisi sellaista kuuntelemaan.

Ehkä isäsi on halunnut varmistaa että sinä tietäisit isäsi välittävän sinusta. Jos isäsi tietää että äitisi on varmasti häntä sinulle mustamaalannut, niin halunnut tämän oikaista. Ymmärrän kyllä, mutta kyllähän tuollainen on ahdistavaa kuultavaa lapselle, vaikka olisikin aikuinen.

Itse sain tietää, että vanhempien ero johtui siitä, että äiti petti monta vuotta isää nykyisen miehensä kanssa. En ole koskaan ollut väleissä isäpuolen kanssa ja välit äitiin meni kun sain tietää sivusuhteesta. Vaikeaa kutsua häntä edes äidiksi enää.

Vanhempien ei pitäis liikaa avautua keskinäisistä väleistään lapsille. Lasten ei sellaista taakkaa tarvitse kantaa.

Tietääkö ap, miksi hänen äitinsä jätti miehensä alunperin ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi palstalla on vaikea hyväksyä, että lapsen äiti onkin voinut olla se hankala ja katkera ihminen? Tässä maassa on tuhansia eroisiä, jotka halustaan huolimatta eivät saa olla osa lapsensa elämää. On vain kohtuullista, että nämä lapset saavat joskus kuulla totuuden omasta vanhemmastaan.

Ei isän kertoma totuus välttämättä ole totuus.

Totta, naisissa on vikoja, mutta isä voi olla katkera ja kertoa oman näkemyksensä tilanteesta. Näkemyksen, jossa voi olla vain osa totta.

t. isän katkeruuksia kuunnellut ohis, eroperheestä

Vierailija kirjoitti:

Itse sain tietää, että vanhempien ero johtui siitä, että äiti petti monta vuotta isää nykyisen miehensä kanssa. En ole koskaan ollut väleissä isäpuolen kanssa ja välit äitiin meni kun sain tietää sivusuhteesta. Vaikeaa kutsua häntä edes äidiksi enää.

Mä en edelleenkään tiedä että johtuukon minun vanhempieni ero siitä että äiti petti isää vai toisin päin. Erosta on jo ainakin 20v. Olen siis kuullut äidin suusta että erosivat siksi kun isä petti häntä, ja isän suusta kuullut että erosivat siksi kun äiti petti. Enpä oikeastaan halua edes tiedää, joka tapauksessa on tehnyt kolhun luottamukseen vanhempia ja kaikkia muitakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien ei pitäis liikaa avautua keskinäisistä väleistään lapsille. Lasten ei sellaista taakkaa tarvitse kantaa.

Tietääkö ap, miksi hänen äitinsä jätti miehensä alunperin ?

En mielestäni kirjoittanut että miksi erosivat. Isä kertoi että erosivat kun äiti halusi, ja että se oli kuulemma ollut ihan hyvä päätös aikoinaan. Tämäkin mietityttää että miksi äiti halusi erota mutta kuitenkin jäädä kiusaamaan isää?? En jotenkin kehtaa sanoa äidille mitä kuulin isältä, enkä haluaisi puhuakaan asiasta koska se ahdistaa.

-ap

Täällä kaikki puolustaa heti ap:n äitiä. Eikö nainen muka voi olla miestään kohtaan katkera narttu?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki puolustaa heti ap:n äitiä. Eikö nainen muka voi olla miestään kohtaan katkera narttu?

Tietenkin voi, mutta katkeran eksän puheessa kaikki voi olla kaameaa kyseisessä henkilössä.

Olipa sukupuoli kumpi tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki puolustaa heti ap:n äitiä. Eikö nainen muka voi olla miestään kohtaan katkera narttu?

No mietin ihan samaa. Mut eiks täällä palstalla aina olla sitä mieltä että äiti kyllä aina toimii oikein mutta isä harvemmin. Äiti kyllä aina ajattelee vain lasten parasta.

Totuus voi hyvinkin olla jossain siellä molempien kertomusten välissä.

Ja eron jälkeisissä tunnekuohuissa saattaa hyvinkin tulkita asioita oman tunnevirityksensä mukaan.

Aikuismainen suhtautuminen olisi se, että menneet on menneitä, ei muistella pahalla. Kiitos siitä mitä kerroit, mutta kahden täysi-ikäisen väliin ei tarvita kolmatta ihmistä. Sinulla ja isälläsi on ne välit, mitä on ja sinulla ja äidilläsi se suhde mikä on.

Sinun hommasi ei ole olla kummankaan uskottu tai kummankaan puolella. Itse arvioit ihmiset ihmisinä.

Ihan sukupuolesta riippumatta tuollaisia ei pitäisi kertoa lapsille edes niiden kasvaessa aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kaikki puolustaa heti ap:n äitiä. Eikö nainen muka voi olla miestään kohtaan katkera narttu?

Äitimyytti<3

Mun miehen ex ainakin kiristi lapsilla ja oli kaikin puolin hankala, mutta ei mieheni varmaan tule sitä koskaan lapsille kertomaan. Toisaalta lapset muistavat joitain asioita itsekin.

Luulen, ettet vieläkään AP tiedä "koko totuutta".

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä sumeammaksi muuttuu mustan ja valkoisen rajat. Aika vähän täällä on täydellisen hyviä tai täysin pahoja ihmisiä. Minäkin mielelläni sanoisin eksääni surkeimmaksi paskiaiseksi, mitä maa on ikinä päällään kantanut, vaikka lähempänä totuutta ehkä olisi se, että me onnistuimme molemmat saamaan toisistamme pahimmat puolet esiin.

Äitisi voi olla se hyväsydäminen nainen, jollaisena olet häntä tottunut pitämään. Se on yksi totuus, en usko että hän on sitä näytellyt ja piilotellut sisällään hirviötä. Ja sitten on se joku syy, mitä et vielä tiedä, miksi hän on entistä puolisoaan kohti (ollut) katkera.

Kuten joku tuolla aiemmin jo totesikin, niin ei vanhempien riidat välttämättä kuulu lapsille, vaikka niistä olisi tullutkin täysi-ikäisiä.