Tapaat ihanan miehen, kaikki on niin ihanaa kunnes huomaat että

Itsekäs, eli jättäisin. Eikä ole susta kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs, eli jättäisin. Eikä ole susta kiinnostunut.

Se soittelee kyllä joka päivä, on se jollain tasolla kiinnostunut kun.jo.jotain yhteistä etelänmatkaa suunnittelee. Seurailen.tilannetta :) ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs, eli jättäisin. Eikä ole susta kiinnostunut.

Se soittelee kyllä joka päivä, on se jollain tasolla kiinnostunut kun.jo.jotain yhteistä etelänmatkaa suunnittelee. Seurailen.tilannetta :) ap

Niin on kiinnostunut siitä mitä saa sinulta ei _sinusta_.

Minulla vähän sama tilanne. En ole antanut asian häiritä, mutta kyllähän välillä tulee sellainen ajatus, että mitä tuo mies minusta ajattelee ja romahtaako korkealta, kun tutustuu minuun paremmin. Toisaalta saan syyttää itseänikin, kun mies puhuu paljon ja itse olen hiljaisempi. Kysyy kyllä paljon kuulumisiani, mutta en oikein paljon saa sanottua. Ja toisaalta tuntuu, että hän ymmärtää ajatuksiani, vaikken paljon sanoisikaan. Esimerkiksi kerroin, että teinin kanssa on hiljattain otettu yhteen aika monta kertaa ja hän heti osasi sanoittaa tunteeni ja arvasi, millaisista asioista yhteenotot ovat johtuneet. Naureskelee myös omalle lörpöttelylleen ja tiedostaa tämän eron itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekäs, eli jättäisin. Eikä ole susta kiinnostunut.

Se soittelee kyllä joka päivä, on se jollain tasolla kiinnostunut kun.jo.jotain yhteistä etelänmatkaa suunnittelee. Seurailen.tilannetta :) ap

Niin, hän suunnittelee. Kysyttiinkö sulta mitään?

Se pitää suhun yhteyttä tasan niin pitkään kun sovit sen suunnitelmiin etkä ole hankala. Jättää sut heti kun susta tulee "vaikea".

Mies on kiinnostunut ilmeisesti vain reiästäsi, ei reikää ympäröivästä ihmisestä.

Jos mies ei siis edes itse huomaa/välitä, että hän ei tiedä sinusta käytännöllisesti katsoen yhtään mitään, niin en alkaisi hänelle enää enempiä kertomaankaan. Mielenkiintoni katoaisi jo aikaisemmin, varmaan parissa päivässä.

Jossain kulttuureissa se, että oma-aloitteisesti puhutaan ja kerrotaan itsestään, eikä udella toisen asioita, on normaalia ja kohteliasta. Eli annetaan toisenkin vapaasti kertoa itsestään mitä haluaa, tai olla kertomatta. Jos ei toinen puhu niin ollaan sitten enemmän itse äänessä.  Kun taas meillä Suomessa on tavanomaisempaa kysellä. Onko mies täysin suomalainen, Suomessa asunut? Paljon matkustellut? 

Vierailija kirjoitti:

Jossain kulttuureissa se, että oma-aloitteisesti puhutaan ja kerrotaan itsestään, eikä udella toisen asioita, on normaalia ja kohteliasta. Eli annetaan toisenkin vapaasti kertoa itsestään mitä haluaa, tai olla kertomatta. Jos ei toinen puhu niin ollaan sitten enemmän itse äänessä.  Kun taas meillä Suomessa on tavanomaisempaa kysellä. Onko mies täysin suomalainen, Suomessa asunut? Paljon matkustellut? 

Joo. Suomalainen odottaa nöyrästi, että joku kysyy jotakin, ja vasta sen jälkeen on lupa puhua itsestään. Muuten on itsekeskeinen. Parempi olla tuppisuu, ettei kukaan vain ajattele että luulen olevani jotakin.

Tapasin kerran nuorempana ihanan miehen. Tapailimme aluksi baareissa ja kahviloissa. Kerran, kun olimme menossa elokuviin, pyysin häntä tulemaan ensin luokseni, koska elokuvateatteri oli aika lähellä asuntoni. Juotiin siinä lasilliset viiniä ja minä laittauduin ulosmenoa varten. Kaikki meni kivasti, kunnes mies halusi välttämättä viedä roskapussin, mikä odotti roskikseen vientiä eteisen nurkassa. Kieltelin, mutta hän halusi ehdottomasti viedä sen. Katsoin ikkunasta kun hän meni pihalle, vei roskat roskikseen ja sitten kusi roskakatoksen viereen! Millainen ihminen ei käy vessassa, vaan kusee mieluummin pihalle, missä kuka tahansa talon ja myös naapuritalon asukas voi hänet nähdä? Käytiin leffassa, mutta suhde ei jatkunut. Tuli tämä mieleen ihanasta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kulttuureissa se, että oma-aloitteisesti puhutaan ja kerrotaan itsestään, eikä udella toisen asioita, on normaalia ja kohteliasta. Eli annetaan toisenkin vapaasti kertoa itsestään mitä haluaa, tai olla kertomatta. Jos ei toinen puhu niin ollaan sitten enemmän itse äänessä.  Kun taas meillä Suomessa on tavanomaisempaa kysellä. Onko mies täysin suomalainen, Suomessa asunut? Paljon matkustellut? 

Joo. Suomalainen odottaa nöyrästi, että joku kysyy jotakin, ja vasta sen jälkeen on lupa puhua itsestään. Muuten on itsekeskeinen. Parempi olla tuppisuu, ettei kukaan vain ajattele että luulen olevani jotakin.

Ihan höpöhöpöä tuollainen näkemys.

Aloittajalle: Jos mies ei kysele sinusta mitään niin ei sitä kiinnosta tutustua sinuun.

Mä ainakin treffeillä annan naisen puhua varmaan sellaiset 70-80% ajasta.

Kymmenillä treffeillä käyneenä se on aina minä joka pääosin kysyy naiselta asioita. Vien keskustelua eteenpäin. En pystyisi edes kuvittelemaan tuollaista että puhuisin vain itsestäni..

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama tilanne. En ole antanut asian häiritä, mutta kyllähän välillä tulee sellainen ajatus, että mitä tuo mies minusta ajattelee ja romahtaako korkealta, kun tutustuu minuun paremmin. Toisaalta saan syyttää itseänikin, kun mies puhuu paljon ja itse olen hiljaisempi. Kysyy kyllä paljon kuulumisiani, mutta en oikein paljon saa sanottua. Ja toisaalta tuntuu, että hän ymmärtää ajatuksiani, vaikken paljon sanoisikaan. Esimerkiksi kerroin, että teinin kanssa on hiljattain otettu yhteen aika monta kertaa ja hän heti osasi sanoittaa tunteeni ja arvasi, millaisista asioista yhteenotot ovat johtuneet. Naureskelee myös omalle lörpöttelylleen ja tiedostaa tämän eron itsekin. 

Meilläkin on suunnilleen tällainen "epätasapaino", toinen on lörpöttelijä ja toinen (minä) taas ei. Suhteemme on todella onnellinen ja mies maailman ihanin, tunneälykäs ja huomioiva.

Kokeile miten mies suhtautuu siihen että sinäkin alat kertomaan enemmän itsestäsi. Jaksaako kiinnostua, vai haluaako nopeasti kääntää puheenaiheen taas itseensä. Ei kannata itsekään olla passiivinen ja vain odottaa. Tai jos sinusta ei ole siihen, niin ehkä luontenne ei vaan sovi yhteen. Siis jos itse vaan olet luonnostasi hiljainen..vaikeahan se silloin on

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin treffeillä annan naisen puhua varmaan sellaiset 70-80% ajasta.

Kymmenillä treffeillä käyneenä se on aina minä joka pääosin kysyy naiselta asioita. Vien keskustelua eteenpäin. En pystyisi edes kuvittelemaan tuollaista että puhuisin vain itsestäni..

Anteeksi, mutta jos olet käynyt kymmenillä treffeillä, niin kuinka hyvin tuo ”taktiikka/tyyli” mielestäsi toimii, jos ei suhdetta ole saanut silti aikaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Minulla vähän sama tilanne. En ole antanut asian häiritä, mutta kyllähän välillä tulee sellainen ajatus, että mitä tuo mies minusta ajattelee ja romahtaako korkealta, kun tutustuu minuun paremmin. Toisaalta saan syyttää itseänikin, kun mies puhuu paljon ja itse olen hiljaisempi. Kysyy kyllä paljon kuulumisiani, mutta en oikein paljon saa sanottua. Ja toisaalta tuntuu, että hän ymmärtää ajatuksiani, vaikken paljon sanoisikaan. Esimerkiksi kerroin, että teinin kanssa on hiljattain otettu yhteen aika monta kertaa ja hän heti osasi sanoittaa tunteeni ja arvasi, millaisista asioista yhteenotot ovat johtuneet. Naureskelee myös omalle lörpöttelylleen ja tiedostaa tämän eron itsekin. 

Kiva tyyppi olisi kysynyt sulta ennen kuin lähtee sanottamaan. AIka paljon menee metsään, jos antaa toisen vaan päätellä itse. 

Ei tätä miestä kannata esittää niin huonossa valossa, hän ehkä ihan vilpittömästi haluaa puhua omista asioista vaan. Suhteis ja muutenki aina jompikumpi puhuu enemmän

Vierailija kirjoitti:

Kokeile miten mies suhtautuu siihen että sinäkin alat kertomaan enemmän itsestäsi. Jaksaako kiinnostua, vai haluaako nopeasti kääntää puheenaiheen taas itseensä. Ei kannata itsekään olla passiivinen ja vain odottaa. Tai jos sinusta ei ole siihen, niin ehkä luontenne ei vaan sovi yhteen. Siis jos itse vaan olet luonnostasi hiljainen..vaikeahan se silloin on

Hyvä ohje.

Jotkut miehet luilevat, että heidän pitää "mainostaa" ja myydä itseään naiselle ja siksi puhuvat itsestään. Voivat silti olla kiinnostuneita sinustakin.

Jos taas mies sitkeästi aina kääntää puheen takaisin itseensä eikä kuuntele sinua ja osoita kiinnostusta, niin se kertoo itsekkyydestä.

Minäkin tiedän tuollaisen miehen, ihastunutkin olen, mutta se ei myöskään kysele mun asioista...

Seurustelin kolmisen vuotta vastaavanlaisen miehen kanssa. Minua häiritsi minä-minä-asenne hänen jutuissaan, mutta muuten kaikki tuntui niin hyvältä ja katselin vaaleanpunaisten lasien läpi. Suhteeseen tuli muuta häikkää ja erosin miehestä. Sen jälkeen melko pitkän ajan jälkeen (oltiin jo ns. kavereita) hain tavaroitoitani hänen luotaan ja kerran piipahdin jostain muusta syystä niin, että hetken kuuntelin hänen juttujaan. Sama laulu oli. Koko ajan kertoi innoissaan mitä hänelle on tapahtunut ja mitä on tehnyt/tekee eikä kysynyt sanallakaan kuulumisiani. Ajattelin ettei ole miksikään muuttunut eikä tule koskaan muuttumaankaan. Jälkeenpäin ihmettelen miten jaksoint olla niin itsekeskeisen ihmisen kanssa noinkin pitkään.