Te, jotka olette kokeneet rankkoja asioita, mitä ajattelette pikkuasioista

Vierailija kirjoitti:

valittavista ihmisistä?

Ne ovat nähtäviä asioita joista pitää osata erottaa faktat fiktiosta ja korjata asiat mahdollisesti De Facto:lla jos on epärehtiydestä jotkut asiat kiikastunut.

Tosin jos mistään ei kiikasta niin ihmiset ovat jätettävä rauhaan myös näkemisestä koska emme voi omamme mielen mukaan päättää mistä kiikastaa mielipuolisesti omamme näkemyksen arvopohjaan koska meillä on yhteiset arvot ja olematon sananvapaus esim. www.vauva.fi/keskustelu arvopohjaan onnistautunut yhteisöllisyys. Pienet asiat ovat tärkeitä, vihaajat haluavat isoja juttuja. Meidän pitää osata yhteisellä arvolla nähdä isot ja pienet asiat sen takia meillä on tähän assosiaatioon kuuluvia lakeja joita voisimme myös noudattaa ilman jos jos jossittellua ja blaa...blaa...blaa... elämyksiä. Ajattelen että pienistä asioista valittavat ovat epähalukkaita näkemään yhteisiä arvoja koska heillä ei ole sitä arvopohjaa mistä he ovat tuhonneet arvoja. Kristinuskon pitää miettiä että minkä eläimen kanssa se on sekaantunut ja aloittaa kunnioituksen uudestaan totaalisesta uudesta lakeja noudattavasta arvosta.

Tähän sekoitetaan myös politiikkaa tahallaan koska vain oppositio voi vaikuttaa, joka on taas yksi selkärangaton vision luoja edistyksettömyydelle koska he eivät tee töitä ja ihmiset ovat tottuneet hyväksymään arvottomat pohjat koska tähän eurooppalainen filosofia pitkälle juoksee karkuun ja tätä pohjaa halutaan nähdä koska se on syvällä faktasta mitä näemme ja se tekee niin kuin meidän yhteisöllisyys on sen rakentanut. Jostain meidän on oppittava näkemään ja kävelemään. Emme voi juosta karkuun. Tämä on pieni asia minkä eteen voimme tehdä työtä ja siihen tarvitaan kokeneita rehtejä työntekijöitä eikä opposition voimaa joka on työtön. Näköjään pienen asian eteen pitää tehdä töitä niillä arvoilla joita meille ollaan rakennettu jotta voimme luoda uuden lain uuden laatuisen työn edistämiseksi.

En nyt pahemmin kiinnitä huomiota ellei kyse ole oikeasti niin turhanpäiväisestä kuin olla ja voi. Kyllä siinä minä (sairastanut rintasyövän, ei ole toista rintaa) ja muutama muu katsottiin aika kieroon, kun yksi kosmetologi tuttava päivitteli syöpäsairaalle (parantumaton) kuinka ei voisi elää ilman toista rintaa ja miten hän voi olla laittamatta kynsiään säännöllisesti. Juttu vaan jatkui ja jatkui. Tämä parantumaton syöpäsairas lopulta parahti itkuun ja sanoi että hän tekisi mitä vaan jotta saisi kaikkien läsnäolevien ongelmat itselleen jotta hänellä ei olisi tuota parantumatonta syöpää.

Tällaisissa tapauksissa kyllä sitä ymmärtää jotenkin eri tavalla sen kuinka typerää on oikeasti tehdä turhanpäiväisistä asioista maailman isoimpia ongelmia eikä ymmärretä sitä millaista elämä on oikeasti silloin kun et enää tiedä kuoletko huomenna vai selviätkö. Kyllä sitä elämää arvostaa ihan uusin silmin tuon syövän jälkeen kun se kuolema oli niin lähellä ja tuo josta kerroin on nykyisin jo edesmennyt. En valita enää jostain kosmeettisista pikkuvioista vaan joka päivä kädet ristissä toivon ettei syöpä uusi ja saan olla lasteni kanssa. En pelkää vanhenemista ja tee siitä ongelmaa.

Minua ärsyttää pikkuasioista valittaminen. Jos ongelma on ratkaistavissa tai menee itsestään ohi pian, niin miksi valittaa.

Tunnen vahvuuteni ja tyyneyteni, jos jotain isompaa sattuu, tiedän että selviän ja osaan toimia. En jaksa olla valittajen seurassa, enkä jaksa kuunnella nalkuttajia. Saatan itsekin valittaa, mutta yleensä teen asialle jotain jos näin teen. En anna ikinä periksi tärkeistä asioista, vähäpätöiset asiat ei liikauta pätkääkään ja ne asiat ovat todellakin minulle yhdentekeviä. En vertaa itseäni muihin, minulla on omat ajatukseni miten haluan asioideni olevan. Minuun turvaudutaan usein hädän hetkellä. Otan joskus heikompia ihmisiä siipieni suojaan. En luota helposti ihmisiin, mutta kohtelen heitä ystävällisesti, en päästä ikinä kuitenkaan todella lähelleni. Testaan luottamusta kauan, kun sen saavuttaa taistelen henkeen ja vereen tällaisten ihmisten  vierellä. Olen useimmiten rento ja huumorintajuinen, syvällä menee pieni pohjavire, jossa minulla on aina tilanne hallussa ja kontrollissa. En kestä sitä, että en voi itse kontrolloida itseeni liittyviä asioita. Vahvuus on tullut rankoista kokemuksista jo lapsuudesta. 

Olen kokenut elämässäni paljon kovia, todella pahoja asioita.

Silti yhtä lailla minä esim jo tänään olen valitellut jo monesta pienestäkin jutusta.

Toki kovia kokenaan osaa laittaa asioita ja arvoja järjestykseen, nauttia pienestä ja elämästä yleensäkin.

Mutta samalla tavalla ne elämän pikkuasiat kurjistuttaa.

Toisaalta ystäväni menetti hyvinhyvin vanhan kissansa lähiaikoina ja tuntuu että se on ystäväni tähän astisessa elämässään suurin suru minkä on kohdannut. Ikävää se kissan kuolema tietysti on, mutta jotenkin välillä huvittaa miten suuret mittasuhteet asia on saanut. Esim ystäväni jäi 5 viikon sairaslomalle että saa surra kissan kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen vahvuuteni ja tyyneyteni, jos jotain isompaa sattuu, tiedän että selviän ja osaan toimia. En jaksa olla valittajen seurassa, enkä jaksa kuunnella nalkuttajia. Saatan itsekin valittaa, mutta yleensä teen asialle jotain jos näin teen. En anna ikinä periksi tärkeistä asioista, vähäpätöiset asiat ei liikauta pätkääkään ja ne asiat ovat todellakin minulle yhdentekeviä. En vertaa itseäni muihin, minulla on omat ajatukseni miten haluan asioideni olevan. Minuun turvaudutaan usein hädän hetkellä. Otan joskus heikompia ihmisiä siipieni suojaan. En luota helposti ihmisiin, mutta kohtelen heitä ystävällisesti, en päästä ikinä kuitenkaan todella lähelleni. Testaan luottamusta kauan, kun sen saavuttaa taistelen henkeen ja vereen tällaisten ihmisten  vierellä. Olen useimmiten rento ja huumorintajuinen, syvällä menee pieni pohjavire, jossa minulla on aina tilanne hallussa ja kontrollissa. En kestä sitä, että en voi itse kontrolloida itseeni liittyviä asioita. Vahvuus on tullut rankoista kokemuksista jo lapsuudesta. 

Ja olet horoskoopissa rapu : )

Tuo kissan kuolema-kommentti:

Kisu oli ja on hänen hyvä (paras?) ystävänsä. Side on ollut varmaan erityinen.

Juu en kestä oikein valittajia, tai ainakaan jätesankona oloa. Mutta totuus on, että jokainen tarvitsee kuuntelevaa korvaa /ajatustenvaihtoa! Ei saa jäädä yksin.

Ajattelen, että pikkuasioista "valitetaan" pienesti, isoista isommin. En siis ajattele, ettei kukaan saa tuntea oloaan huonoksi pienemmistä asioista kuin mitä minulle on tapahtunut...