Lue keskustelun säännöt.
Kaamein työpaikka ikinä
OfficeOfHorror
07.09.2018 |
Olen tilitoimistossa ollut töissä nyt reilun vuoden (aiemmin muissa taloushallinnon tehtävissä) ja voin sanoa että kamalin työpaikka ikinä! Ihan hirveä kiire, teen ylitöitä mutta juuri kun olen saamassa ohjat käsiini kaadetaan pöydälle lisää töitä. Meillä on ihan järkky esimies - yhden omistajan sukulainen. Pitää meille kerran kuukaudessa koulutusta eli kouluttaa kymmenen minuuttia ja loput kaksi tuntia paasaa miten huonosti me hoidamme työmme ja että pitää parantaa työnjälkeä vaikka töitä on yksinkertaisesti liikaa ja lisää tulee koko ajan. Tämä sukulainen käy itse toimistolla vahtimassa meitä jos esimies on esimerkiksi lomalla. Muutenkin meidän työaikoja ja työtehtäviä kytätään koko ajan ja jos joku asia ei miellytä niin haukut saa kuulla kaikkien aikana. Olen mahdollisesti saamassa uuden työpaikan mutta tilanne tuolla on niin kamala että ahdistaa irtisanoutua. Pelkään että mitä keksivät pääni menoksi.
Tarinan opetus: Ei enää ikinä tilitoimistoon töihin. Toivon että koko alalle tulee vanhojen kirjanpitäjien eläköityessä niin kamala työvoimapula että työnantajat ovat pakotettuja muuttamaan työoloja inhimillisemmiksi tai vaihtoehtoisesti tekevät itse ne jäljelle jäävät työt joita sähköinen taloushallinto ja automatisaatio eivät vie pois.
Paska palkka, paska paikka, ainut mukava asia olisi itse työ ja asiakkaat jos heidän asioidensa hoitamiseen vaan annettaisiin tarpeeksi aikaa (kaikilla se ei edes olisi rahasta kiinni).
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sentään siistiä ja kevyttä sisätyötä. Omalta osaltani kurjin työpaikka oli postissa. Posti piti jakaa säässä kuin säässä ja hissittömiä rappuja oli paljon. Töitä tehtiin myös niin kauan, kun jaettavaa/lajiteltavaa riitti. Itselläni ei näppäryys oikein tahtonut lajitteluun riittää, mutta jakamisessa olin sitten nopeimpia.
Itsellänikin on kokemusta fyysisesti raskaammasta töistä ja arvostan kovasti juurikin postinjakaja, rakennusalan ammattilaisia ja siistijöitä. Saatan erehtyä mutta vaikuttaisi että sinulla ei taida olla kokemusta todella stressaavasta toimistotyöstä? En ehkä tee töitä lihaksillani mutta henkinen paine on valtava. Kyse ei ole pelkästä kahvinkeitosta ja mukavien jutustelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OfficeOfHorror kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sentään siistiä ja kevyttä sisätyötä. Omalta osaltani kurjin työpaikka oli postissa. Posti piti jakaa säässä kuin säässä ja hissittömiä rappuja oli paljon. Töitä tehtiin myös niin kauan, kun jaettavaa/lajiteltavaa riitti. Itselläni ei näppäryys oikein tahtonut lajitteluun riittää, mutta jakamisessa olin sitten nopeimpia.
Itsellänikin on kokemusta fyysisesti raskaammasta töistä ja arvostan kovasti juurikin postinjakaja, rakennusalan ammattilaisia ja siistijöitä. Saatan erehtyä mutta vaikuttaisi että sinulla ei taida olla kokemusta todella stressaavasta toimistotyöstä? En ehkä tee töitä lihaksillani mutta henkinen paine on valtava. Kyse ei ole pelkästä kahvinkeitosta ja mukavien jutustelusta.
Joo, mä henkilökohtaisesti tykkään paljon enemmän fyysisesti raskaista ulkohommista kuin toimistotöistä. Ekassa väsyy kroppa, jälkimmäisessä pää.
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sentään siistiä ja kevyttä sisätyötä. Omalta osaltani kurjin työpaikka oli postissa. Posti piti jakaa säässä kuin säässä ja hissittömiä rappuja oli paljon. Töitä tehtiin myös niin kauan, kun jaettavaa/lajiteltavaa riitti. Itselläni ei näppäryys oikein tahtonut lajitteluun riittää, mutta jakamisessa olin sitten nopeimpia.
Nuorena olin vähän aikaa postinjakajana ja se homma oli unelmaduunia verrattuna mihin tahansa työhön, jossa on vittumainen esimies tai joku horror-työkaveri, joka on jatkuvasti mustamaalaamassa selän takana ja pilaa koko työpaikan ilmapiirin.
Nykyisessä työpaikassa olen ollut yli 20 vuotta, josta pääosan viihtynyt loistavasti. Muutama vuosi oli järkyttävän kamalia, kun tilalle tuli uusi ihmissuhdekyvytön esimies, joka haukkui ilman syytä päin naamaa. Sen jälkeen onneksi pääsin töihin toiseen yksikköön, jossa on aivan ihana esimies ja työkaverit.
Kiitän taas jotain tahoa, että olen jo VAPAA. Vaikka köyhä, mutta kukaan ei enää simputa minua sähköpostitsekaan. Julkisen puolen esimiehet ovat todella huonoja ainakin henkilöstön johtamisessa. Pomoja on monessa kerroksessa, eikä eri kerrokset tiedä, mitä kuuluu kenenkin tehtäviin esimiehenä. Epävarmuus kaikessa vallitsee. Välillä tuli fiilis, että ollaan palattu 70-luvulle. Mutta en halua enempää muistellakaan. Surullista se on, sillä ihmiset tekevät kyllä töitä enemmän jos heihin luotetaan eikä aina latisteta aikuisten ihmisten mielipiteitä. Kun olin itse nuori, näitä vanhempia työntekijöitä kyllä kunnioitettiin enemmän. Nyt vaan odotetaan, kunhan lähtevät tai kuolevat pois.
Ravintolatyö se vasta upeaa onkin. Kädet ja vaatteet haisevat tiskiaineen ja rasvan avioliitolle, vaikka kuinka pesisi, asiakkaat ovat töykeitä ja taantuvat täysin lapsen tasolle, myös ne viisaat aikuiset, jotka ovat työelämässä isoja kihoja. Esimiehet tiuskivat, jos jotain ei osaa tehdä, mutta eivät koskaan neuvo, miten pitäisi tehdä. Usko ihmisyyteen ja ihmiskuntaan hälvenee tunti tunnilta, kun kannat ruoka-annoksia porsastelijoiden pöytään, josta on jo kiiruhdettava siivoamaan sotkettuja pöytiä, huonossa tapauksessa myös lattioita. Lisäksi olisi ehdittävä vessassa käydä ja lounastuntia viettää, mutta Marjatta-Aapeli tarvitsee sen gluteenittoman sämpylän heti, ja niiden sulattamisessa menee taas oma tovinsa. Palkka ei ole kovin kaksinen työn henkiseen ja fyysiseen rasittavuuteen nähden. Onneksi tajusin poistua siitä oravanpyörästä, ennen kuin olen rasvan hajuun dipattu kurttuotsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoito oli hirveää. Onneksi olin 6kk:n määrä-aikaisella sopimuksella, joten kauemmin ei tarvinnut kitua. Vanhukset olivat ihania, heitä kävi sääliksi. En olisi jaksanut kauemmin sitä kiirettä ja hosumista, kun ikääkin on +50.
Valtioilla ammattitaidottomia esimiehiä!#!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ravintolatyö se vasta upeaa onkin. Kädet ja vaatteet haisevat tiskiaineen ja rasvan avioliitolle, vaikka kuinka pesisi, asiakkaat ovat töykeitä ja taantuvat täysin lapsen tasolle, myös ne viisaat aikuiset, jotka ovat työelämässä isoja kihoja. Esimiehet tiuskivat, jos jotain ei osaa tehdä, mutta eivät koskaan neuvo, miten pitäisi tehdä. Usko ihmisyyteen ja ihmiskuntaan hälvenee tunti tunnilta, kun kannat ruoka-annoksia porsastelijoiden pöytään, josta on jo kiiruhdettava siivoamaan sotkettuja pöytiä, huonossa tapauksessa myös lattioita. Lisäksi olisi ehdittävä vessassa käydä ja lounastuntia viettää, mutta Marjatta-Aapeli tarvitsee sen gluteenittoman sämpylän heti, ja niiden sulattamisessa menee taas oma tovinsa. Palkka ei ole kovin kaksinen työn henkiseen ja fyysiseen rasittavuuteen nähden. Onneksi tajusin poistua siitä oravanpyörästä, ennen kuin olen rasvan hajuun dipattu kurttuotsa.
Hyvin kiteytetty! Itse sain keittiöstä lopullisesti tarpeekseni, kun olin koulun jakelukeittiössä. Oppilaat olivat asiakkaina mitä mainioimpia, mutta ne muutamat erityiskohtelua tarvitsevat opettajat... Keittiön emäntä ei tuntunut tietävän muusta kuin omalle pomolleen soittelusta ja muuttui ihan hirviöksi aina kun ensimmäinen kuljetus saapui siinä yhdeksän maissa (pelkäsi joka päivä ruuan riittävyyttä) ja sitä tiuskimista sitten riittikin iltapäivään yhteen asti, kun ruokavaunut lähtivät keskuskeittiölle. Kiitos vaan ja anteeksi!
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on sentään siistiä ja kevyttä sisätyötä. Omalta osaltani kurjin työpaikka oli postissa. Posti piti jakaa säässä kuin säässä ja hissittömiä rappuja oli paljon. Töitä tehtiin myös niin kauan, kun jaettavaa/lajiteltavaa riitti. Itselläni ei näppäryys oikein tahtonut lajitteluun riittää, mutta jakamisessa olin sitten nopeimpia.
Niin näin se perinteisesti. Selitetään että vain fyysisesti kuormittava työ on raskasta. Koska pienen ihmisen mieli ajattelee sen niinkin yksinkertaisesti, että vain hiki tulemalla voi homma olla raskasta. Postinkantaja, varastomies tai puutarhuri myös tottuu siihen. Ja jos on selkä kipeä, saikkua on ns. helppo hakea. Silloin vain joku muu tekee sen. Mutta entä kun vastuulla on omalta osaltaan firman tulos? Se että miten tässä menee ja onko noilla 200 työntekijällä töitä ensi vuonna. Miten heidän perheet ja asuntolainat?
Yleisin perustelu on, että noista johtajahommista saa niin sikana massia, että "oma valinta". Saako? Se että se johtaja asuu asunnossa, joka on 5km lähempänä jotain keskustaa. Sillä on kaksi huonetta sua enemmän ja se ajaa autolla, mikä lasketaan "premium-merkiksi". Eli eri logo saman konsernin autossa ja ratinlämmitin. Suomessa verottaja tasaa vähän turhankin tehokkaasti meinaan tuloerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulunkeittiö on hirvein paikka.
Oppilaat sotkevat ruokalassa ja tiskissä saattaa huomata kun joku oppilas on tehnyt jekun esim laittanut Purkan tarjottimen.
Niinpä - tule tiskaamaan oikeaan ravintolaan, jossa on tarjolla myös hammastikkuja sekä terassilla tupakoivia joka paikkaan tungettuine tumppeineen näiden purukumien lisäksi...
Tuohan on sentään siistiä ja kevyttä sisätyötä. Omalta osaltani kurjin työpaikka oli postissa. Posti piti jakaa säässä kuin säässä ja hissittömiä rappuja oli paljon. Töitä tehtiin myös niin kauan, kun jaettavaa/lajiteltavaa riitti. Itselläni ei näppäryys oikein tahtonut lajitteluun riittää, mutta jakamisessa olin sitten nopeimpia.